Miksi juuri pahimmat ihmisvihaajat hakeutuvat sosiaalisiin töihin?
Erityisesti he hakeutuvat sosiaali- ja terveysalalle. Kaikista vihamielisimmät hirviöt menevät työkseen "auttamaan" muita ihmisiä. Mitä ihmeen järkeä tuossa on?
Kommentit (14)
Koska he tykkäävät vallasta, siitä että toiset ihmiset ovat riippuvaisia heistä.
Syy-seuraussuhteet väärinpäin. Sosiaalinen työ tekee ihmisvihaajaksi. Kysy keneltä tahansa aspalta.
En vihaa työttömiä
halveksunta on oikea termi
Jep, se on sairasta :/ Itsekin vaihdan nyt työpaikkaa toiseen, koska työryhmä, jossa tällä hetkellä työskentelen on niin sairas ja ahdistava.
No, kun markkinat ja asuntomarkkinat kyykkää tarpeeksi, niin ostan alesta muutaman sijoitusasunnon sekä jenkkiosakkeita, jotka maksavat hyvin osinkoa, niin pidän varhaisen ”testieläkkeen” niillä varoilla. Onneksi olen aina säästänyt ja sijoittanut, niin on turvallinen olo.
Vierailija kirjoitti:
Syy-seuraussuhteet väärinpäin. Sosiaalinen työ tekee ihmisvihaajaksi. Kysy keneltä tahansa aspalta.
Itse edelleen pidän ihmisistä. Kollegoistani en pidä ja siksi otin loparit ja vaihdan toiseen työpaikkaan.
Voisiko olla se, että sote-ala ei tyypillisesti vaadi kovin hyvää fyysistä kuntoa ja opeteltavat asiat ovat melko intuitiivisia ja arkisia; nykyään jokaisella perusfiksulla ihmisellä on tietoa mielenterveydestä tai vaikka ravinnosta, mutta harvalla on tietoa LVI-asennuksesta, sähköasennuksesta tai haluaa tehdä vaarallisia ja raskaita rakennushommia pakkasessa.
Kyrpiintyneet sote-naiset ovat oman sukupuolensa kouluttamattomia sekatyömiehiä, joita ei toki nykypäivän maailmassa enää oikeastaan ole, kun joka paikkaan vaaditaan joku koulutus.
Menevät sinne pelastamaan sisäistä lastaan. Sitten osoittautuu, että pelastettava onkin ihan vääränlainen, joten alkaa vituttaa kun sitä ei mitenkään saa käyttäytymään niinkuin sen pitäisi.
Ja se alun perin hädänalainen sisäinen lapsi ottaa osumaa aina vain enemmän, kun vee- ja stressikäyrä nousee. Kun kaikki on ihan väärin.
Itse ihmetellyt samaa, tunsin yhden naisen -90-2000 lukujen vaihteessa mitä sanottiin hullu etuliitteellä varmasti jotain mt-ongelmia, veti viinaa kaksin käsin, pukeutuminen ja meikki vähintään huomiota herättävää, eläimiä mitä ei hoitanut, kusivat paskoivat mihin halusivat.
Ja nyt on sossutätinä, sen asiakkaaksi jos joutuisi tai tietäisi sen näpit olevan pelissä, vaatisin toiset henkilöt ja uudet käsittelyt.
Mä luulen, että auttamistyöhön hakeutuu auttamishaluiset, herkät ja kiltit ihmiset.
Sitte se kaikki paska tulee silmille, työ tekee ihmisvihaajaksi.
Työ tekee sellaiseksi. Osasyy on myös työoloissa. Jos niitä ei ole järjestetty hyvinorganisoidusti tms. niin alkaa vaan keittää. Oma kokemus viime viikolta: menen töihin täynnä tarmoa haluta auttaa ihmisiä ja vastata heidän huoleensa. Ekat päivät uudessa tilanteessa menevätkin ihan hyvin, mutta tilanteen jatkuessa homma alkaa hajota käsistä, koska työnantaja ei osaa organisoida eikä välitä suojata työntekijöitä. Kun seuraava asiakas alkoi murehtia tilannett tiskissä, olisin voinut vain tokaista hänelle, että turpa kiinni. En jaksanut enää asiakkaiden murheita vaikka yleensä katson, että se kuuluu työnkuvaan. Eli tosi paljon on kiinni työnantajasta ja työoloista.
Vierailija kirjoitti:
Työ tekee sellaiseksi. Osasyy on myös työoloissa. Jos niitä ei ole järjestetty hyvinorganisoidusti tms. niin alkaa vaan keittää. Oma kokemus viime viikolta: menen töihin täynnä tarmoa haluta auttaa ihmisiä ja vastata heidän huoleensa. Ekat päivät uudessa tilanteessa menevätkin ihan hyvin, mutta tilanteen jatkuessa homma alkaa hajota käsistä, koska työnantaja ei osaa organisoida eikä välitä suojata työntekijöitä. Kun seuraava asiakas alkoi murehtia tilannett tiskissä, olisin voinut vain tokaista hänelle, että turpa kiinni. En jaksanut enää asiakkaiden murheita vaikka yleensä katson, että se kuuluu työnkuvaan. Eli tosi paljon on kiinni työnantajasta ja työoloista.
Tämä, huono johtaminen, kiire, kyvyttömyys vaikuttaa omaan työhön. Ihan kenestä tahansa tulee ku*ipää, vaikka olisi muuten mitä mukavin ja empaattinen ihminen.
Vierailija kirjoitti:
Menevät sinne pelastamaan sisäistä lastaan. Sitten osoittautuu, että pelastettava onkin ihan vääränlainen, joten alkaa vituttaa kun sitä ei mitenkään saa käyttäytymään niinkuin sen pitäisi.
Ja se alun perin hädänalainen sisäinen lapsi ottaa osumaa aina vain enemmän, kun vee- ja stressikäyrä nousee. Kun kaikki on ihan väärin.
Hyvää analyysiä. Tuntuu, että moni ihmissuhdealalla työskentelevä ottaa kamalan henkilökohtaisesti sen, jos se autettava ei reagoikaan toivotulla tai odotetulla tavalla. Olen huomannut, että esim. moni lääkäri ärsyyntyy pelkopotilaista ja opettajille käy joskus itsetunnon päälle se, kun oppilas ei opi niin nopeasti kuin he haluaisivat. Ikään kuin pelkääminen tai hitaampi oppimistahti olisi jotain vittuilua heitä kohtaan.
Tosin siinäkin on perää, että huonot työolosuhteet kyynistävät ja alunperin alalle puhtain motiivein tullut voi kovettua vuosien myötä. Varsinkin aspatyössä olevat saavat suhteettoman paljon asiatonta käytöstä osakseen. Asiallista työnohjausta ja muuta tukea ei myöskään ole aina saatavilla.
Mies 29v plus 1v miettii kirjoitti:
Voisiko olla se, että sote-ala ei tyypillisesti vaadi kovin hyvää fyysistä kuntoa ja opeteltavat asiat ovat melko intuitiivisia ja arkisia; nykyään jokaisella perusfiksulla ihmisellä on tietoa mielenterveydestä tai vaikka ravinnosta, mutta harvalla on tietoa LVI-asennuksesta, sähköasennuksesta tai haluaa tehdä vaarallisia ja raskaita rakennushommia pakkasessa.
Kyrpiintyneet sote-naiset ovat oman sukupuolensa kouluttamattomia sekatyömiehiä, joita ei toki nykypäivän maailmassa enää oikeastaan ole, kun joka paikkaan vaaditaan joku koulutus.
Tämä on niin totta. Sairaanhoitajien osalta etenkin. Hoitajakoulu ei paljoa vaadi keneltäkään, kuka vain pääsee sisälle ja jokainen valmistuu. Siellä pari vuotta opetetaan että teette vain sen mitä lääkäri komentaa. Enpä hirveästi kehuisi ammattiani, jos olisin sairaanhoitaja, ainakaan julkisesti ihmisten ilmoilla ei moista kannata kertoa.
Tuo on niin totta. Simputusta ja selkään puukotusta päivittäin.