Miehen suku odotta ilman muuta että lapsemme menevät

Kannattaisi ajatella yhtä rikkaasti kuten 8, omastaan. Pääasia että lapsi on elämässään onnellinen, tekee asioita joista tulee onnelliseksi ja joissa pärjää, on hyvä olla. Että pärjäisi elämässä mahdollisimman itsenäisesti ja hyvin.



Meillä ainakin sanotaan pojastakin kun on kiinnostunut astianpesukoneen vieressä olevaa kaappia purkamaan ja siellä on ap-koneen putket, että putkimies siitä tulee.. ei meitä muu kiinnosta kuin se mistä lapsi itse näyttää olevan kovin kiinnostunut, sama pätee esim. isovanhempiin, aivan hyvin voivat odottaa lapsista siivoojia tai viemärihuoltajia.. mitä väliä.



Sitä paitsi tuosta 8. kirjoituksesta tuli mieleen että jokaisen kannattaisi miettiä ettei elämän varalle kannata ihan niin tarkkoja suunnitelmia edes tehdä, eihän sitä koskaan tiedä mikä onnettomuus estääkin sen lääkärin ammatin, sittenkö ne isovanhemmat aina harmittelee, että " meidän Liisasta olisi tullut aivokirurgi mutta kun se mankeli ruhjoi tuon käden.." ..niin saa Liisa pieni hävetä lopun elämäänsä kun ei pystykään olemaan sitä mitä oli suunniteltu! Tässä aikuiset ovat niin itsekkäitä ja ajattelemattomia joskus!



Olen ap kanssa ihan samaa mieltä että tuollaiset turhat odotukset ja niistä puhumiset voi jättää omiin ajatuksiin, ei niitä 5 vuotiaalle kannata niin tosissaan vielä puhella.

Meillä suku suuttui kun olin eka lapsenlapsi joka ei mennyt lukioon(keskiarvo 8,9). Musta oli hirveetä ajatella että pitäis toteuttaa muiden haaveita;joka suunnasta painostettiin ja puhuttiin mun lukioon menemisestä.



No menin sitten ihan muualle ja olen opiskellut kaksi tutkintoa sen jälkeen. Tykkään tehdä käsilläni,en ole yhtään lukuihmisiä vaikka koulu mulle " helppoa" olikin. En ole katunut päivääkään :)

jos jatkuvasti tuputtavat valkolakkia ja yliopistoja, niin lapselle voi käydä niin ettei uskalla lähteä opiskelemaan amikseen unelma-ammattiaan vaan päätyy yliopiston kautta alalle jolla ei halua olla vain sen takia ettei tuottaisi pettymystä isovanhemmilleen.

on että toivoo jonkun käyvän lukion???

Ihan peruskauraa!

Hänen varalleen ei isovanhemmilla ole odotuksia, eikä hänelle tule siis paineita.



Minusta olisi tosin ihanaa, että hän löytäisi paikkansa elämästä; tekisi työkseen sitä, mistä iloitsee.

Eikai kukaan hehkuta lapselle, että " sittenkun sä valmistut levyseppähitsaajaksi, niin..."

JK. Minäkin odotan omien lapsieni opiskelevan, mutta toisen kohdalla olen jo alakoulussahuomannut, että " normaalikin" lapsi ei välttämättä ole mikään supermenestyjä koulussa. Tosin sekin on huomattu, että kehitystä tapahtuu.

kun minä pääsen ripille. Tai veljeni menee armeijaan. Eipä noista kumpaakaan sitten toteutunut, eivätkä nuo ainakaan ääneen sitä koskaan kommentoineet, jos ovatkin jotain mielessään ajatelleet.



Anna puhua vaan.