"Tunteiden tunnistaminen ja käsittely"

No kyllähän tunteiden tunnistaminen ja käsittely vaikuttaa todella moneen asiaan, ellen sanoisi jopa että kaikkeen. Tunteiden välityksellä tätä elämää kuitenkin aika pitkälti eletään ja hahmotetaan. Ilman tunteita ei olisi tarkoitusta, arvoja eikä mielipiteitä, ja ilman tunteiden tajuamista toimisimme aina mielemme mukaan, vaikka pidemmän päälle kärsisimme siitä.

Vierailija kirjoitti:

No kyllähän tunteiden tunnistaminen ja käsittely vaikuttaa todella moneen asiaan, ellen sanoisi jopa että kaikkeen. Tunteiden välityksellä tätä elämää kuitenkin aika pitkälti eletään ja hahmotetaan. Ilman tunteita ei olisi tarkoitusta, arvoja eikä mielipiteitä, ja ilman tunteiden tajuamista toimisimme aina mielemme mukaan, vaikka pidemmän päälle kärsisimme siitä.

Aika outoa, että vielä puolenkymmentä vuotta sitten kukaan ei puhunut tunteiden tunnistamisesta ja käsittelystä, ja nyt taas siitä on tullut asia joka vaikuttaa kaikkeen ja monien mielestä jopa ratkaisee kaiken.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No kyllähän tunteiden tunnistaminen ja käsittely vaikuttaa todella moneen asiaan, ellen sanoisi jopa että kaikkeen. Tunteiden välityksellä tätä elämää kuitenkin aika pitkälti eletään ja hahmotetaan. Ilman tunteita ei olisi tarkoitusta, arvoja eikä mielipiteitä, ja ilman tunteiden tajuamista toimisimme aina mielemme mukaan, vaikka pidemmän päälle kärsisimme siitä.

Aika outoa, että vielä puolenkymmentä vuotta sitten kukaan ei puhunut tunteiden tunnistamisesta ja käsittelystä, ja nyt taas siitä on tullut asia joka vaikuttaa kaikkeen ja monien mielestä jopa ratkaisee kaiken.

Mitä outoa on siinä, että maailma ei ollut valmis joskus aiemmin, vaan tietoa yhä karttuu ja ymmärrys maailmasta paranee koko ajan? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No kyllähän tunteiden tunnistaminen ja käsittely vaikuttaa todella moneen asiaan, ellen sanoisi jopa että kaikkeen. Tunteiden välityksellä tätä elämää kuitenkin aika pitkälti eletään ja hahmotetaan. Ilman tunteita ei olisi tarkoitusta, arvoja eikä mielipiteitä, ja ilman tunteiden tajuamista toimisimme aina mielemme mukaan, vaikka pidemmän päälle kärsisimme siitä.

Aika outoa, että vielä puolenkymmentä vuotta sitten kukaan ei puhunut tunteiden tunnistamisesta ja käsittelystä, ja nyt taas siitä on tullut asia joka vaikuttaa kaikkeen ja monien mielestä jopa ratkaisee kaiken.

Mitä outoa on siinä, että maailma ei ollut valmis joskus aiemmin, vaan tietoa yhä karttuu ja ymmärrys maailmasta paranee koko ajan? 

Olivatko ihmiset vielä hetki sitten niin tyhmiä, etteivät tajunneet tällaista kaikkeen vaikuttavaa perusasiaa?

Vai olisiko tunteiden tunnistamisessa ja käsittelyssä kyse enemmänkin ideologiasta kuin silmien avautumisesta ja valtavasta ymmärryksen lisääntymisestä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No kyllähän tunteiden tunnistaminen ja käsittely vaikuttaa todella moneen asiaan, ellen sanoisi jopa että kaikkeen. Tunteiden välityksellä tätä elämää kuitenkin aika pitkälti eletään ja hahmotetaan. Ilman tunteita ei olisi tarkoitusta, arvoja eikä mielipiteitä, ja ilman tunteiden tajuamista toimisimme aina mielemme mukaan, vaikka pidemmän päälle kärsisimme siitä.

Aika outoa, että vielä puolenkymmentä vuotta sitten kukaan ei puhunut tunteiden tunnistamisesta ja käsittelystä, ja nyt taas siitä on tullut asia joka vaikuttaa kaikkeen ja monien mielestä jopa ratkaisee kaiken.

Mitä outoa on siinä, että maailma ei ollut valmis joskus aiemmin, vaan tietoa yhä karttuu ja ymmärrys maailmasta paranee koko ajan? 

Olivatko ihmiset vielä hetki sitten niin tyhmiä, etteivät tajunneet tällaista kaikkeen vaikuttavaa perusasiaa?

Vai olisiko tunteiden tunnistamisessa ja käsittelyssä kyse enemmänkin ideologiasta kuin silmien avautumisesta ja valtavasta ymmärryksen lisääntymisestä?

Ennen esimerkiksi luonnonilmiöitä selitettiin jumalilla, nyt tiedetään paremmin. Onko sekin vain jotain ideologiahörhöilyä?

Omasta kokemuksesta tunteiden tunnistaminen ja käsittely on tärkeintä mitä ihmiselle voi opettaa ja minun elämä alkoi sujua vasta sitten kun sen taidon opin. Parin vuoden opettelun jälkeen olin ihan että näin helppoako on tavallisten ihmisten elämä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No kyllähän tunteiden tunnistaminen ja käsittely vaikuttaa todella moneen asiaan, ellen sanoisi jopa että kaikkeen. Tunteiden välityksellä tätä elämää kuitenkin aika pitkälti eletään ja hahmotetaan. Ilman tunteita ei olisi tarkoitusta, arvoja eikä mielipiteitä, ja ilman tunteiden tajuamista toimisimme aina mielemme mukaan, vaikka pidemmän päälle kärsisimme siitä.

Aika outoa, että vielä puolenkymmentä vuotta sitten kukaan ei puhunut tunteiden tunnistamisesta ja käsittelystä, ja nyt taas siitä on tullut asia joka vaikuttaa kaikkeen ja monien mielestä jopa ratkaisee kaiken.

Mitä outoa on siinä, että maailma ei ollut valmis joskus aiemmin, vaan tietoa yhä karttuu ja ymmärrys maailmasta paranee koko ajan? 

Olivatko ihmiset vielä hetki sitten niin tyhmiä, etteivät tajunneet tällaista kaikkeen vaikuttavaa perusasiaa?

Vai olisiko tunteiden tunnistamisessa ja käsittelyssä kyse enemmänkin ideologiasta kuin silmien avautumisesta ja valtavasta ymmärryksen lisääntymisestä?

Ennen esimerkiksi luonnonilmiöitä selitettiin jumalilla, nyt tiedetään paremmin. Onko sekin vain jotain ideologiahörhöilyä?

Luonnonilmiöiden selitysten löytyminen perustuu pitkäaikaiseen tutkimukseen ja yleensä kiistattomiin todisteisiin. Se on jotain mikä on muotoutunut useampien tuhansien vuosien aikana.

Tämä tunnejuttu sen sijaan vain ilmestyi yhtäkkiä, niin kuin entisetkin kasvatusalan päivänperhot.

Vierailija kirjoitti:

Omasta kokemuksesta tunteiden tunnistaminen ja käsittely on tärkeintä mitä ihmiselle voi opettaa ja minun elämä alkoi sujua vasta sitten kun sen taidon opin. Parin vuoden opettelun jälkeen olin ihan että näin helppoako on tavallisten ihmisten elämä.

Tavalliset ihmiset nimenomaan eivät osaa tunnistaa ja käsitellä tunteita, koska heille ei ole sitä koskaan opetettu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omasta kokemuksesta tunteiden tunnistaminen ja käsittely on tärkeintä mitä ihmiselle voi opettaa ja minun elämä alkoi sujua vasta sitten kun sen taidon opin. Parin vuoden opettelun jälkeen olin ihan että näin helppoako on tavallisten ihmisten elämä.

Tavalliset ihmiset nimenomaan eivät osaa tunnistaa ja käsitellä tunteita, koska heille ei ole sitä koskaan opetettu.

Niinpä. Esim olen raivonnut perheelleni muutaman päivän ja vasta eilen tajusin että se johtuu koronapeloistani. Eiliseen asti ajattelin että korona ei pelota minua yhtään, kunhan vain perhe on muuttunut tosi vit tumaiseksi. Ja olen sentään käynyt terapiassa monta vuotta aikoinaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omasta kokemuksesta tunteiden tunnistaminen ja käsittely on tärkeintä mitä ihmiselle voi opettaa ja minun elämä alkoi sujua vasta sitten kun sen taidon opin. Parin vuoden opettelun jälkeen olin ihan että näin helppoako on tavallisten ihmisten elämä.

Tavalliset ihmiset nimenomaan eivät osaa tunnistaa ja käsitellä tunteita, koska heille ei ole sitä koskaan opetettu.

Niinpä. Esim olen raivonnut perheelleni muutaman päivän ja vasta eilen tajusin että se johtuu koronapeloistani. Eiliseen asti ajattelin että korona ei pelota minua yhtään, kunhan vain perhe on muuttunut tosi vit tumaiseksi. Ja olen sentään käynyt terapiassa monta vuotta aikoinaan.

Enkä vieläkään tiedä mitä tehdä koronapeloille joten raivoaminen jatkuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omasta kokemuksesta tunteiden tunnistaminen ja käsittely on tärkeintä mitä ihmiselle voi opettaa ja minun elämä alkoi sujua vasta sitten kun sen taidon opin. Parin vuoden opettelun jälkeen olin ihan että näin helppoako on tavallisten ihmisten elämä.

Tavalliset ihmiset nimenomaan eivät osaa tunnistaa ja käsitellä tunteita, koska heille ei ole sitä koskaan opetettu.

Niinpä. Esim olen raivonnut perheelleni muutaman päivän ja vasta eilen tajusin että se johtuu koronapeloistani. Eiliseen asti ajattelin että korona ei pelota minua yhtään, kunhan vain perhe on muuttunut tosi vit tumaiseksi. Ja olen sentään käynyt terapiassa monta vuotta aikoinaan.

Enkä vieläkään tiedä mitä tehdä koronapeloille joten raivoaminen jatkuu.

Olet siis tunteidesi orja, koska tunteiden ilmaiseminen on asetettu kaiken muun yläpuolelle. Aivan niin kuin nykylapsi joka ei käyttäydy huonosti vaan ilmaisee vain monipuolisesti rajujakin tunteitaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omasta kokemuksesta tunteiden tunnistaminen ja käsittely on tärkeintä mitä ihmiselle voi opettaa ja minun elämä alkoi sujua vasta sitten kun sen taidon opin. Parin vuoden opettelun jälkeen olin ihan että näin helppoako on tavallisten ihmisten elämä.

Tavalliset ihmiset nimenomaan eivät osaa tunnistaa ja käsitellä tunteita, koska heille ei ole sitä koskaan opetettu.

Niinpä. Esim olen raivonnut perheelleni muutaman päivän ja vasta eilen tajusin että se johtuu koronapeloistani. Eiliseen asti ajattelin että korona ei pelota minua yhtään, kunhan vain perhe on muuttunut tosi vit tumaiseksi. Ja olen sentään käynyt terapiassa monta vuotta aikoinaan.

Enkä vieläkään tiedä mitä tehdä koronapeloille joten raivoaminen jatkuu.

Olet siis tunteidesi orja, koska tunteiden ilmaiseminen on asetettu kaiken muun yläpuolelle. Aivan niin kuin nykylapsi joka ei käyttäydy huonosti vaan ilmaisee vain monipuolisesti rajujakin tunteitaan.

Niin siis lapsuudessani minut opetettiin tukahduttamaan tunteeni jos tunne oli jotain muuta kuin suru. Kun muutin pois kotoa niin päivittäinen päänsärky katosi, mutta nykyäänkin olen koko ajan kipeä. Aikuisena olen sitten tukahduttamisen vastakohta mutta tunteiden ilmaisu ei ole tunteen käsittelyä. Pystyn edelleen yleensä vieraiden ihmisten seurassa esittämään muuta kuin mitä tunnen, mutta se vie hirveästi energiaa eikä auta mitään. Raivoamisesta sentään saan energiaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omasta kokemuksesta tunteiden tunnistaminen ja käsittely on tärkeintä mitä ihmiselle voi opettaa ja minun elämä alkoi sujua vasta sitten kun sen taidon opin. Parin vuoden opettelun jälkeen olin ihan että näin helppoako on tavallisten ihmisten elämä.

Tavalliset ihmiset nimenomaan eivät osaa tunnistaa ja käsitellä tunteita, koska heille ei ole sitä koskaan opetettu.

Niinpä. Esim olen raivonnut perheelleni muutaman päivän ja vasta eilen tajusin että se johtuu koronapeloistani. Eiliseen asti ajattelin että korona ei pelota minua yhtään, kunhan vain perhe on muuttunut tosi vit tumaiseksi. Ja olen sentään käynyt terapiassa monta vuotta aikoinaan.

Enkä vieläkään tiedä mitä tehdä koronapeloille joten raivoaminen jatkuu.

Olet siis tunteidesi orja, koska tunteiden ilmaiseminen on asetettu kaiken muun yläpuolelle. Aivan niin kuin nykylapsi joka ei käyttäydy huonosti vaan ilmaisee vain monipuolisesti rajujakin tunteitaan.

Niin siis lapsuudessani minut opetettiin tukahduttamaan tunteeni jos tunne oli jotain muuta kuin suru. Kun muutin pois kotoa niin päivittäinen päänsärky katosi, mutta nykyäänkin olen koko ajan kipeä. Aikuisena olen sitten tukahduttamisen vastakohta mutta tunteiden ilmaisu ei ole tunteen käsittelyä. Pystyn edelleen yleensä vieraiden ihmisten seurassa esittämään muuta kuin mitä tunnen, mutta se vie hirveästi energiaa eikä auta mitään. Raivoamisesta sentään saan energiaa.

Piti kirjoittaa surun tilalle ilo. Varmaan freudilainen lapsus, olin koko ajan lapsena surullinen mutta piti leikkiä iloista, aikuisena olen koko ajan vihainen mutta edelleen pitä(isi) leikkiä iloista

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omasta kokemuksesta tunteiden tunnistaminen ja käsittely on tärkeintä mitä ihmiselle voi opettaa ja minun elämä alkoi sujua vasta sitten kun sen taidon opin. Parin vuoden opettelun jälkeen olin ihan että näin helppoako on tavallisten ihmisten elämä.

Tavalliset ihmiset nimenomaan eivät osaa tunnistaa ja käsitellä tunteita, koska heille ei ole sitä koskaan opetettu.

Niinpä. Esim olen raivonnut perheelleni muutaman päivän ja vasta eilen tajusin että se johtuu koronapeloistani. Eiliseen asti ajattelin että korona ei pelota minua yhtään, kunhan vain perhe on muuttunut tosi vit tumaiseksi. Ja olen sentään käynyt terapiassa monta vuotta aikoinaan.

Enkä vieläkään tiedä mitä tehdä koronapeloille joten raivoaminen jatkuu.

Olet siis tunteidesi orja, koska tunteiden ilmaiseminen on asetettu kaiken muun yläpuolelle. Aivan niin kuin nykylapsi joka ei käyttäydy huonosti vaan ilmaisee vain monipuolisesti rajujakin tunteitaan.

Niin siis lapsuudessani minut opetettiin tukahduttamaan tunteeni jos tunne oli jotain muuta kuin suru. Kun muutin pois kotoa niin päivittäinen päänsärky katosi, mutta nykyäänkin olen koko ajan kipeä. Aikuisena olen sitten tukahduttamisen vastakohta mutta tunteiden ilmaisu ei ole tunteen käsittelyä. Pystyn edelleen yleensä vieraiden ihmisten seurassa esittämään muuta kuin mitä tunnen, mutta se vie hirveästi energiaa eikä auta mitään. Raivoamisesta sentään saan energiaa.

Minulla on sama kokemus. Jos lapsena vaikutin iloiselta, niin vanhemmat ja lastentarhan täti uhkasivat koivuniemen herralla jollen välittömästi tukahduttanut iloisuuttani. T: 50-luvun kasvatti

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omasta kokemuksesta tunteiden tunnistaminen ja käsittely on tärkeintä mitä ihmiselle voi opettaa ja minun elämä alkoi sujua vasta sitten kun sen taidon opin. Parin vuoden opettelun jälkeen olin ihan että näin helppoako on tavallisten ihmisten elämä.

Tavalliset ihmiset nimenomaan eivät osaa tunnistaa ja käsitellä tunteita, koska heille ei ole sitä koskaan opetettu.

No korjataan sitten niin että näin helppoako on sellaisten ihmisten elämä jotka tunnistavat ja osaavat käsitellä tunteitaan. Lisäksi tämäkin on jatkumo, minä olin tukahduttamisessa siellä toisessa ääripäässä. Elin täysin uupuneen ja masentuneen vanhemman kanssa ja olen verrannut sitä siihen kuin olisi elänyt ikuisia hautajaisia. Joudut sopeuttamaan itsesi kokonaan sen toisen surua ja pahaa oloa varten, olemaan hänelle olkapäänä, kuuntelemaan ahdistavia aikuisten murheita joita ei pysty ratkaisemaan. Silloin tietoisuudelta piiloutuu kaikki, myös ilo. Kukaan ei voi hautajaisissa ilmaista vapaasti iloaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omasta kokemuksesta tunteiden tunnistaminen ja käsittely on tärkeintä mitä ihmiselle voi opettaa ja minun elämä alkoi sujua vasta sitten kun sen taidon opin. Parin vuoden opettelun jälkeen olin ihan että näin helppoako on tavallisten ihmisten elämä.

Tavalliset ihmiset nimenomaan eivät osaa tunnistaa ja käsitellä tunteita, koska heille ei ole sitä koskaan opetettu.

Niinpä. Esim olen raivonnut perheelleni muutaman päivän ja vasta eilen tajusin että se johtuu koronapeloistani. Eiliseen asti ajattelin että korona ei pelota minua yhtään, kunhan vain perhe on muuttunut tosi vit tumaiseksi. Ja olen sentään käynyt terapiassa monta vuotta aikoinaan.

Enkä vieläkään tiedä mitä tehdä koronapeloille joten raivoaminen jatkuu.

Olet siis tunteidesi orja, koska tunteiden ilmaiseminen on asetettu kaiken muun yläpuolelle. Aivan niin kuin nykylapsi joka ei käyttäydy huonosti vaan ilmaisee vain monipuolisesti rajujakin tunteitaan.

Niin siis lapsuudessani minut opetettiin tukahduttamaan tunteeni jos tunne oli jotain muuta kuin suru. Kun muutin pois kotoa niin päivittäinen päänsärky katosi, mutta nykyäänkin olen koko ajan kipeä. Aikuisena olen sitten tukahduttamisen vastakohta mutta tunteiden ilmaisu ei ole tunteen käsittelyä. Pystyn edelleen yleensä vieraiden ihmisten seurassa esittämään muuta kuin mitä tunnen, mutta se vie hirveästi energiaa eikä auta mitään. Raivoamisesta sentään saan energiaa.

Haikeus kielletty? Kiinnostuneisuus kielletty?

Ei se kaikkea ratkaise tietenkään, mutta on tärkeää mm. itsensä ja toisten ymmärtämisessä sekä henkisessä hyvinvoinnissa.

Ihminen tuntee usein ahdistuksena sen, kun hän ei ole selvillä tunteistaan. Siis sen epämääräisen tunnetilan, jossa tunteet ovat nimeämättömiä, saattaa kokea kaoottiseksi ja ahdistavaksi.

Tutussa fyysisessäkin ympäristössä ihminen usein voi paremmin, on levollisempi ja itsevarmempi, kuin tuntemattomassa ympäristössä. Sama pätee tunnetilaan.

En ole mikään kasvatusammattilainen, mutta yritän parhaani mukaan sanoittaa lapsilleni heidän tunteitaan. Omassa lapsuudessani negatiiviset tunteet oli kielletty. Jos riitelin äitini kanssa, hän käski minut huoneeseeni, jossa jouduin rauhoittumaan yksin, vaikka eniten olisin kaivannut vanhempani tukea ja ohjausta. Äitini ei koskaan pyytänyt anteeksi mitään, joten koen edelleen ihmissuhteissani, että kaikki ongelmat ovat aina minun syytäni. Äiti opetti "kovettamaan itseni", eli mistään ei saanut koskaan loukkaantua. Negatiiviset tunteet piti tukahduttaa.

Olen koko aikuisikäni kärsinyt monenlaisista ongelmista ja käynyt vuosikausia terapiassa. En osaa käsitellä isoja vastoinkäymisiä, ja olen siksi jumittunut niihin. Perheen yhteisiä vastoinkäymisiä ei käsitellä yhdessä vaan kukin tekee sen yksin. Tunnen erittäin voimakasta emotionaalista yksinäisyyttä.

En ikimaailmassa halua, että omat lapseni joutuvat kokemaan saman. Se ei tarkoita, ettei heillå olisi rajoja.

Jos voisin hallita itseäni tunnepuolen ongelmien keskeltä, minusta voisi olla vaikka mihin. Epämääräiset lukot ovat jumittaneet minut paikoilleni elämässä. Ongelman on kai oltava tunteissa, jos ne eivät ole esim. älykkyydessä (ainakaan psykologin mukaan).

Tunteet olivat arkinen ja mutkaton asia, kunnes ne päätettiin nostaa jalustalle.