"Tunteiden tunnistaminen ja käsittely"

Vierailija kirjoitti:

Tunteet olivat arkinen ja mutkaton asia, kunnes ne päätettiin nostaa jalustalle.

Näinkö: Minä vihainen, sinä tyhmä, minä lyödä.

Faith kirjoitti:

Ei se kaikkea ratkaise tietenkään, mutta on tärkeää mm. itsensä ja toisten ymmärtämisessä sekä henkisessä hyvinvoinnissa.

Ihminen tuntee usein ahdistuksena sen, kun hän ei ole selvillä tunteistaan. Siis sen epämääräisen tunnetilan, jossa tunteet ovat nimeämättömiä, saattaa kokea kaoottiseksi ja ahdistavaksi.

Tutussa fyysisessäkin ympäristössä ihminen usein voi paremmin, on levollisempi ja itsevarmempi, kuin tuntemattomassa ympäristössä. Sama pätee tunnetilaan.

Juuri näin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunteet olivat arkinen ja mutkaton asia, kunnes ne päätettiin nostaa jalustalle.

Näinkö: Minä vihainen, sinä tyhmä, minä lyödä.

Etkö muista millaista elämä oli vielä pari vuotta sitten?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omasta kokemuksesta tunteiden tunnistaminen ja käsittely on tärkeintä mitä ihmiselle voi opettaa ja minun elämä alkoi sujua vasta sitten kun sen taidon opin. Parin vuoden opettelun jälkeen olin ihan että näin helppoako on tavallisten ihmisten elämä.

Tavalliset ihmiset nimenomaan eivät osaa tunnistaa ja käsitellä tunteita, koska heille ei ole sitä koskaan opetettu.

Niinpä. Esim olen raivonnut perheelleni muutaman päivän ja vasta eilen tajusin että se johtuu koronapeloistani. Eiliseen asti ajattelin että korona ei pelota minua yhtään, kunhan vain perhe on muuttunut tosi vit tumaiseksi. Ja olen sentään käynyt terapiassa monta vuotta aikoinaan.

Enkä vieläkään tiedä mitä tehdä koronapeloille joten raivoaminen jatkuu.

Olet siis tunteidesi orja, koska tunteiden ilmaiseminen on asetettu kaiken muun yläpuolelle. Aivan niin kuin nykylapsi joka ei käyttäydy huonosti vaan ilmaisee vain monipuolisesti rajujakin tunteitaan.

Niin siis lapsuudessani minut opetettiin tukahduttamaan tunteeni jos tunne oli jotain muuta kuin suru. Kun muutin pois kotoa niin päivittäinen päänsärky katosi, mutta nykyäänkin olen koko ajan kipeä. Aikuisena olen sitten tukahduttamisen vastakohta mutta tunteiden ilmaisu ei ole tunteen käsittelyä. Pystyn edelleen yleensä vieraiden ihmisten seurassa esittämään muuta kuin mitä tunnen, mutta se vie hirveästi energiaa eikä auta mitään. Raivoamisesta sentään saan energiaa.

Haikeus kielletty? Kiinnostuneisuus kielletty?

No sanotaan sitten että negatiiviset tunteet kielletty. Niiden ilmaisusta sai halveksuntaa ja inhoa osakseen (kuten nykyäänkin).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No kyllähän tunteiden tunnistaminen ja käsittely vaikuttaa todella moneen asiaan, ellen sanoisi jopa että kaikkeen. Tunteiden välityksellä tätä elämää kuitenkin aika pitkälti eletään ja hahmotetaan. Ilman tunteita ei olisi tarkoitusta, arvoja eikä mielipiteitä, ja ilman tunteiden tajuamista toimisimme aina mielemme mukaan, vaikka pidemmän päälle kärsisimme siitä.

Aika outoa, että vielä puolenkymmentä vuotta sitten kukaan ei puhunut tunteiden tunnistamisesta ja käsittelystä, ja nyt taas siitä on tullut asia joka vaikuttaa kaikkeen ja monien mielestä jopa ratkaisee kaiken.

Mitä outoa on siinä, että maailma ei ollut valmis joskus aiemmin, vaan tietoa yhä karttuu ja ymmärrys maailmasta paranee koko ajan? 

Olivatko ihmiset vielä hetki sitten niin tyhmiä, etteivät tajunneet tällaista kaikkeen vaikuttavaa perusasiaa?

Vai olisiko tunteiden tunnistamisessa ja käsittelyssä kyse enemmänkin ideologiasta kuin silmien avautumisesta ja valtavasta ymmärryksen lisääntymisestä?

Ei kyse ole tyhmyydestä, vaan tiedosta. Tieto ei liity älyyn/tyhmyyteen. Se on opittavissa oleva asia ja kulttuuriympäristö sisältää paljon oletustietoa. Tieto karttuu tutkimuksen ja kokemuksen myötä. Pitkään tunteita ei ole ollut soveliasta näyttää, tunteet on kuviteltu alisteiseksi rationaaliselle ajattelulle, vaikka nyt on opittu että se on päin vastoinkin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omasta kokemuksesta tunteiden tunnistaminen ja käsittely on tärkeintä mitä ihmiselle voi opettaa ja minun elämä alkoi sujua vasta sitten kun sen taidon opin. Parin vuoden opettelun jälkeen olin ihan että näin helppoako on tavallisten ihmisten elämä.

Tavalliset ihmiset nimenomaan eivät osaa tunnistaa ja käsitellä tunteita, koska heille ei ole sitä koskaan opetettu.

Niinpä. Esim olen raivonnut perheelleni muutaman päivän ja vasta eilen tajusin että se johtuu koronapeloistani. Eiliseen asti ajattelin että korona ei pelota minua yhtään, kunhan vain perhe on muuttunut tosi vit tumaiseksi. Ja olen sentään käynyt terapiassa monta vuotta aikoinaan.

Enkä vieläkään tiedä mitä tehdä koronapeloille joten raivoaminen jatkuu.

Olet siis tunteidesi orja, koska tunteiden ilmaiseminen on asetettu kaiken muun yläpuolelle. Aivan niin kuin nykylapsi joka ei käyttäydy huonosti vaan ilmaisee vain monipuolisesti rajujakin tunteitaan.

Niin siis lapsuudessani minut opetettiin tukahduttamaan tunteeni jos tunne oli jotain muuta kuin suru. Kun muutin pois kotoa niin päivittäinen päänsärky katosi, mutta nykyäänkin olen koko ajan kipeä. Aikuisena olen sitten tukahduttamisen vastakohta mutta tunteiden ilmaisu ei ole tunteen käsittelyä. Pystyn edelleen yleensä vieraiden ihmisten seurassa esittämään muuta kuin mitä tunnen, mutta se vie hirveästi energiaa eikä auta mitään. Raivoamisesta sentään saan energiaa.

Haikeus kielletty? Kiinnostuneisuus kielletty?

No sanotaan sitten että negatiiviset tunteet kielletty. Niiden ilmaisusta sai halveksuntaa ja inhoa osakseen (kuten nykyäänkin).

Ei  sellaista ollut ennen eikä nykyäänkään, että olisi esimerkiksi ollut kiellettyä olla ärsyyntynyt tai surullinen. Sen sijaan huono käytös on ollut ja on kiellettyä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omasta kokemuksesta tunteiden tunnistaminen ja käsittely on tärkeintä mitä ihmiselle voi opettaa ja minun elämä alkoi sujua vasta sitten kun sen taidon opin. Parin vuoden opettelun jälkeen olin ihan että näin helppoako on tavallisten ihmisten elämä.

Tavalliset ihmiset nimenomaan eivät osaa tunnistaa ja käsitellä tunteita, koska heille ei ole sitä koskaan opetettu.

Niinpä. Esim olen raivonnut perheelleni muutaman päivän ja vasta eilen tajusin että se johtuu koronapeloistani. Eiliseen asti ajattelin että korona ei pelota minua yhtään, kunhan vain perhe on muuttunut tosi vit tumaiseksi. Ja olen sentään käynyt terapiassa monta vuotta aikoinaan.

Enkä vieläkään tiedä mitä tehdä koronapeloille joten raivoaminen jatkuu.

Olet siis tunteidesi orja, koska tunteiden ilmaiseminen on asetettu kaiken muun yläpuolelle. Aivan niin kuin nykylapsi joka ei käyttäydy huonosti vaan ilmaisee vain monipuolisesti rajujakin tunteitaan.

Niin siis lapsuudessani minut opetettiin tukahduttamaan tunteeni jos tunne oli jotain muuta kuin suru. Kun muutin pois kotoa niin päivittäinen päänsärky katosi, mutta nykyäänkin olen koko ajan kipeä. Aikuisena olen sitten tukahduttamisen vastakohta mutta tunteiden ilmaisu ei ole tunteen käsittelyä. Pystyn edelleen yleensä vieraiden ihmisten seurassa esittämään muuta kuin mitä tunnen, mutta se vie hirveästi energiaa eikä auta mitään. Raivoamisesta sentään saan energiaa.

Haikeus kielletty? Kiinnostuneisuus kielletty?

No sanotaan sitten että negatiiviset tunteet kielletty. Niiden ilmaisusta sai halveksuntaa ja inhoa osakseen (kuten nykyäänkin).

Ei  sellaista ollut ennen eikä nykyäänkään, että olisi esimerkiksi ollut kiellettyä olla ärsyyntynyt tai surullinen. Sen sijaan huono käytös on ollut ja on kiellettyä.

What.... et yhtään tajua mistä puhut. Hyvä jos sinun perheesässi ei ole ollut kiellettyä olla ärsyyntynyt tai surullinen, siinä tapauksessa hieno juttu että olet saanut elää niin että näille tunteillesi on ollut tilaa. Sitä en käsitä miksi katsot että on järkevää että puhut muiden puolesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omasta kokemuksesta tunteiden tunnistaminen ja käsittely on tärkeintä mitä ihmiselle voi opettaa ja minun elämä alkoi sujua vasta sitten kun sen taidon opin. Parin vuoden opettelun jälkeen olin ihan että näin helppoako on tavallisten ihmisten elämä.

Tavalliset ihmiset nimenomaan eivät osaa tunnistaa ja käsitellä tunteita, koska heille ei ole sitä koskaan opetettu.

Niinpä. Esim olen raivonnut perheelleni muutaman päivän ja vasta eilen tajusin että se johtuu koronapeloistani. Eiliseen asti ajattelin että korona ei pelota minua yhtään, kunhan vain perhe on muuttunut tosi vit tumaiseksi. Ja olen sentään käynyt terapiassa monta vuotta aikoinaan.

Enkä vieläkään tiedä mitä tehdä koronapeloille joten raivoaminen jatkuu.

Olet siis tunteidesi orja, koska tunteiden ilmaiseminen on asetettu kaiken muun yläpuolelle. Aivan niin kuin nykylapsi joka ei käyttäydy huonosti vaan ilmaisee vain monipuolisesti rajujakin tunteitaan.

Niin siis lapsuudessani minut opetettiin tukahduttamaan tunteeni jos tunne oli jotain muuta kuin suru. Kun muutin pois kotoa niin päivittäinen päänsärky katosi, mutta nykyäänkin olen koko ajan kipeä. Aikuisena olen sitten tukahduttamisen vastakohta mutta tunteiden ilmaisu ei ole tunteen käsittelyä. Pystyn edelleen yleensä vieraiden ihmisten seurassa esittämään muuta kuin mitä tunnen, mutta se vie hirveästi energiaa eikä auta mitään. Raivoamisesta sentään saan energiaa.

Haikeus kielletty? Kiinnostuneisuus kielletty?

No sanotaan sitten että negatiiviset tunteet kielletty. Niiden ilmaisusta sai halveksuntaa ja inhoa osakseen (kuten nykyäänkin).

Ei  sellaista ollut ennen eikä nykyäänkään, että olisi esimerkiksi ollut kiellettyä olla ärsyyntynyt tai surullinen. Sen sijaan huono käytös on ollut ja on kiellettyä.

What.... et yhtään tajua mistä puhut. Hyvä jos sinun perheesässi ei ole ollut kiellettyä olla ärsyyntynyt tai surullinen, siinä tapauksessa hieno juttu että olet saanut elää niin että näille tunteillesi on ollut tilaa. Sitä en käsitä miksi katsot että on järkevää että puhut muiden puolesta.

Ja korjaus tähän, ymmärsin väärin viestin jota kommentoin enkä ole se jolle kommentti oli alun perin suunnattu.

Tunnetutkimus eteni isoin askelin kun 2000 luvun alussa saatiin kehitettyä herkemmät aivokuvantamislaitteet, joilla pystyttiin erottelemaan eri tunteiden vaikutuksia aivoissa. Siksi tunteista nyt vasta puhutaan paljon.

Toivon että seuraava aalto on hermoston löytäminen, se miten tärkeässä roolissa se ja keho on mt-ongelmissa. Miten muistoista jauhaminen on toissaijaista ja oikeasti pitää rauhoitta hermosto ja opetella tunnistamaan ja sietämään tunteita. Vanhojen muistelu on sivuroolissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunteet olivat arkinen ja mutkaton asia, kunnes ne päätettiin nostaa jalustalle.

Näinkö: Minä vihainen, sinä tyhmä, minä lyödä.

Etkö muista millaista elämä oli vielä pari vuotta sitten?

Kyllä tunteiden käsittelyä on pidetty tärkeänä paljon kauemmin kuin pari vuotta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunteet olivat arkinen ja mutkaton asia, kunnes ne päätettiin nostaa jalustalle.

Näinkö: Minä vihainen, sinä tyhmä, minä lyödä.

Etkö muista millaista elämä oli vielä pari vuotta sitten?

Kyllä tunteiden käsittelyä on pidetty tärkeänä paljon kauemmin kuin pari vuotta.

Niin. Olisiko kokonaista puolenkymmentä vuotta kun siitä on alettu puhua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omasta kokemuksesta tunteiden tunnistaminen ja käsittely on tärkeintä mitä ihmiselle voi opettaa ja minun elämä alkoi sujua vasta sitten kun sen taidon opin. Parin vuoden opettelun jälkeen olin ihan että näin helppoako on tavallisten ihmisten elämä.

Tavalliset ihmiset nimenomaan eivät osaa tunnistaa ja käsitellä tunteita, koska heille ei ole sitä koskaan opetettu.

Niinpä. Esim olen raivonnut perheelleni muutaman päivän ja vasta eilen tajusin että se johtuu koronapeloistani. Eiliseen asti ajattelin että korona ei pelota minua yhtään, kunhan vain perhe on muuttunut tosi vit tumaiseksi. Ja olen sentään käynyt terapiassa monta vuotta aikoinaan.

Enkä vieläkään tiedä mitä tehdä koronapeloille joten raivoaminen jatkuu.

Olet siis tunteidesi orja, koska tunteiden ilmaiseminen on asetettu kaiken muun yläpuolelle. Aivan niin kuin nykylapsi joka ei käyttäydy huonosti vaan ilmaisee vain monipuolisesti rajujakin tunteitaan.

Niin siis lapsuudessani minut opetettiin tukahduttamaan tunteeni jos tunne oli jotain muuta kuin suru. Kun muutin pois kotoa niin päivittäinen päänsärky katosi, mutta nykyäänkin olen koko ajan kipeä. Aikuisena olen sitten tukahduttamisen vastakohta mutta tunteiden ilmaisu ei ole tunteen käsittelyä. Pystyn edelleen yleensä vieraiden ihmisten seurassa esittämään muuta kuin mitä tunnen, mutta se vie hirveästi energiaa eikä auta mitään. Raivoamisesta sentään saan energiaa.

Haikeus kielletty? Kiinnostuneisuus kielletty?

No sanotaan sitten että negatiiviset tunteet kielletty. Niiden ilmaisusta sai halveksuntaa ja inhoa osakseen (kuten nykyäänkin).

Onko se sitten jotenkin toivottava juttu olla vaikkapa vihainen tai kateellinen, puhumattakaan, että vielä ilmaisee niitä asioita mahdollisimman avoimesti?

Kaikkia tunteita ei ole soveliasta ilmaista miten sattuu. Mutta jos ei itse edes tiedosta mitä tuntee, niin voi olla jopa vaikeaa hillitä käytöstään. Esimerkiksi jos ei tunnista vihaa tunteeksi, saattaa nähdä syyn ulkopuolella ja pitää itseään täysin oikeutettuna käyttäytymään esim. aggressiivisesti. Tai kateus voi saada käyttäytymään ikävästi toista kohtaan, näkemään hänet huonossa valossa ja levittämään ikäviä tulkintoja tästä muille ihmisille, vaikka tämä ei olisi oikeasti tehnyt mitään pahaa. Tunteet ohjaavat käytöstämme, mutta tunnetaidoton ei ymmärrä mikä häntä ohjaa, eikä hän siksi ole hyvä hallitsemaan itseään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omasta kokemuksesta tunteiden tunnistaminen ja käsittely on tärkeintä mitä ihmiselle voi opettaa ja minun elämä alkoi sujua vasta sitten kun sen taidon opin. Parin vuoden opettelun jälkeen olin ihan että näin helppoako on tavallisten ihmisten elämä.

Tavalliset ihmiset nimenomaan eivät osaa tunnistaa ja käsitellä tunteita, koska heille ei ole sitä koskaan opetettu.

Niinpä. Esim olen raivonnut perheelleni muutaman päivän ja vasta eilen tajusin että se johtuu koronapeloistani. Eiliseen asti ajattelin että korona ei pelota minua yhtään, kunhan vain perhe on muuttunut tosi vit tumaiseksi. Ja olen sentään käynyt terapiassa monta vuotta aikoinaan.

Enkä vieläkään tiedä mitä tehdä koronapeloille joten raivoaminen jatkuu.

Olet siis tunteidesi orja, koska tunteiden ilmaiseminen on asetettu kaiken muun yläpuolelle. Aivan niin kuin nykylapsi joka ei käyttäydy huonosti vaan ilmaisee vain monipuolisesti rajujakin tunteitaan.

Niin siis lapsuudessani minut opetettiin tukahduttamaan tunteeni jos tunne oli jotain muuta kuin suru. Kun muutin pois kotoa niin päivittäinen päänsärky katosi, mutta nykyäänkin olen koko ajan kipeä. Aikuisena olen sitten tukahduttamisen vastakohta mutta tunteiden ilmaisu ei ole tunteen käsittelyä. Pystyn edelleen yleensä vieraiden ihmisten seurassa esittämään muuta kuin mitä tunnen, mutta se vie hirveästi energiaa eikä auta mitään. Raivoamisesta sentään saan energiaa.

Haikeus kielletty? Kiinnostuneisuus kielletty?

No sanotaan sitten että negatiiviset tunteet kielletty. Niiden ilmaisusta sai halveksuntaa ja inhoa osakseen (kuten nykyäänkin).

Onko se sitten jotenkin toivottava juttu olla vaikkapa vihainen tai kateellinen, puhumattakaan, että vielä ilmaisee niitä asioita mahdollisimman avoimesti?

Eri kirjoittaja mutta ei vihan tai aggression ilmaiseminen avoimesti ole päämäärä paitsi silloin harvoin kun se on tarpeellista oikeasti. Vihan ja kiukun tarkoitus on kertoa ihmiselle milloin hänen rajojaan loukataan. Ja päämääränä ei ole vihan ilmaisu vaan tilanteen muuttaminen niin että rajojen loukkaaminen loppuu, toivottavasti mahdollisimman rakentavalla tavalla. Jos kiukku, viha jne negatiiviset tunteet on kiellettyjen listalla niin että ihminen ei tiedosta niitä ja sen sijaan hänellä on vain epämääräisen paha olo ja tunnepuuro, yllä oleva prosessi voi häiriytyä monella tavalla ja aiheuttaa ongelmia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omasta kokemuksesta tunteiden tunnistaminen ja käsittely on tärkeintä mitä ihmiselle voi opettaa ja minun elämä alkoi sujua vasta sitten kun sen taidon opin. Parin vuoden opettelun jälkeen olin ihan että näin helppoako on tavallisten ihmisten elämä.

Tavalliset ihmiset nimenomaan eivät osaa tunnistaa ja käsitellä tunteita, koska heille ei ole sitä koskaan opetettu.

Niinpä. Esim olen raivonnut perheelleni muutaman päivän ja vasta eilen tajusin että se johtuu koronapeloistani. Eiliseen asti ajattelin että korona ei pelota minua yhtään, kunhan vain perhe on muuttunut tosi vit tumaiseksi. Ja olen sentään käynyt terapiassa monta vuotta aikoinaan.

Enkä vieläkään tiedä mitä tehdä koronapeloille joten raivoaminen jatkuu.

Olet siis tunteidesi orja, koska tunteiden ilmaiseminen on asetettu kaiken muun yläpuolelle. Aivan niin kuin nykylapsi joka ei käyttäydy huonosti vaan ilmaisee vain monipuolisesti rajujakin tunteitaan.

Niin siis lapsuudessani minut opetettiin tukahduttamaan tunteeni jos tunne oli jotain muuta kuin suru. Kun muutin pois kotoa niin päivittäinen päänsärky katosi, mutta nykyäänkin olen koko ajan kipeä. Aikuisena olen sitten tukahduttamisen vastakohta mutta tunteiden ilmaisu ei ole tunteen käsittelyä. Pystyn edelleen yleensä vieraiden ihmisten seurassa esittämään muuta kuin mitä tunnen, mutta se vie hirveästi energiaa eikä auta mitään. Raivoamisesta sentään saan energiaa.

Haikeus kielletty? Kiinnostuneisuus kielletty?

No sanotaan sitten että negatiiviset tunteet kielletty. Niiden ilmaisusta sai halveksuntaa ja inhoa osakseen (kuten nykyäänkin).

Onko se sitten jotenkin toivottava juttu olla vaikkapa vihainen tai kateellinen, puhumattakaan, että vielä ilmaisee niitä asioita mahdollisimman avoimesti?

Ei ole toivottava juttu. Sen sijaan paha juttu on olla vaikkapa kateellinen, mutta piilottaa se ja olla sen sijaan vihainen purkaen sen muihin ihmisiin, koska ei tahdo myöntää kateuttaan.