Minkälainen on tuntemasi skitsofreenikko?
Muutama esimerkkikysymys...
Ikä?
Sukupuoli?
Onko kauan sairastanut?
Käykö töissä?
Pystyykö ajamaan esim. autoa?
Syökö lääkkeitä? Jos niin tiedätkö että mitä?
Puhuuko sekavia?
Onko enemmän oireettomia vai oireellisia kausia?
Mitä oireita on?
Mistä asioista hänen käytöksessään huomaa ettei ole "ihan normaali"?
Paljon kysymyksiä, mutta oireita on monenlaisia ja toisilla on lievempi kuin toisilla jne... Kiitos vastauksistanne jo etukäteen!
Kommentit (11)
Yksinkertainen. Pesemätön. Eläkkeellä ollut aina. Kognitiiviset taidot olemattomat.
Tunnen tai oikeastaan tunsin (ovat jo kuolleet) pari vanhempaa miestä, toinen oli enoni, ja toinen eksäni isä. Molemmilla tauti on puhjennut joskus 30-40 vuoden iässä.
En tiedä, mitä lääkkeitä söivät, mutta noilla dropeilla pysyivät kyllä hyvin rauhallisina. Molemmat ajoivat autoa, eivät kuitenkaan enää vanhoilla päivillään. Kumpikaan ei käynyt enää töissä, molemmat olivat sairaseläkkeellä.
Enoni oli hieman ”hassu”, ainakin lapsen mielestä. Enon kanssa oli mukava pienenä leikkiä, hän ei käyttäytynyt lainkaan pelottavasti tai aggressiivisesti. Eksäni isä oli taas todella flegmaattinen ja hyvin rauhallinen, nukkui paljon. Varmaan lääkkeillä oli tuohon paljon vaikutusta.
Koska en tuntenut näitä ihmisiä vielä silloin, kun tauti puhkesi, en osaa enempää kertoa. Eksäni mukaan hänen isänsä oli kyllä nuorempana kova juomaan, ja käyttäytyi uhkaavasti ja sekavasti, ennen kuin sai hoitoa. Enoni taas pahoinpideltiin nuorena työtehtävissä, ja mummoni mukaan se olisi taudin laukaissut. Mutta tiedä häntä.
Ikä? yli 40 v
Sukupuoli? -
Onko kauan sairastanut? nuoresta
Käykö töissä? käy
Pystyykö ajamaan esim. autoa? pystyy
Syökö lääkkeitä? Jos niin tiedätkö että mitä? syö
Puhuuko sekavia? ei. lääkitys auttaa.
Onko enemmän oireettomia vai oireellisia kausia? enimmäkseen on esim työkykyinen
Mitä oireita on? -
Mistä asioista hänen käytöksessään huomaa ettei ole "ihan normaali"? silmistä näkee. katsoo usein ohi. välillä tarvitsee lepoa ja omaa aikaa, jotta jaksaa hoitaa tärkeimmät asiansa.
Tunnen useampiakin. Sairaudentunne puuttuu, taipuvaisia vainoharhoihin, uskovat salaliittoteorioihin järjestään, olisivat kyllä varmaan työkykyisiä, mutta eivät kovin vaativiin töihin; osa kuulee ääniä, kiinnostuksenkohteet uskonnoissa, salatieteissä, horoskoopeissa, tieteissä, pseudotieteissä, hörhöjutuissa ja salaliittoteorioissa.
Pari skitsofreenikkoa ollut tuttavapiirissä ja ovat olleet todella arvaamattomia. Ei tiedä onko tulossa komediaa vai kauhua.
Ikä? about kolmekymppinen
Sukupuoli? nainen
Onko kauan sairastanut? en tiedä, teinistä asti
Käykö töissä? käy matalapalkka-alalla
Pystyykö ajamaan esim. autoa? en tiedä
Syökö lääkkeitä? Jos niin tiedätkö että mitä? on ainakin syönyt, varmaan syö edelleenkin
Puhuuko sekavia? ei ainakaan mulle
Onko enemmän oireettomia vai oireellisia kausia? varmaan oireettomia, en ole varma
Mitä oireita on? jotain harhanäkyjä ja -kuvitelmia, sairaalloinen itsensävahingoittamishalu
Mistä asioista hänen käytöksessään huomaa ettei ole "ihan normaali"? katse poissaoleva, surullinen, pukeutuu erikoisesti ja ikätasoonsa nähden lapsellisesti, mielenkiinnonkohteet outoja, noloja, naiiveja ja fanaattisia
Kyseessä on äitini. Vajaa 60v. Sairastui, kun olin alle kouluikäinen (en muista kunnolla) eli sairastanut noin 20-25 vuotta. Töissä ollut viimeksi reilu 10 vuotta sitten. Autolla ajanut myös reilu 10v sitten, en tiedä osaisiko ajaa.
Syö lääkkeitä, en tiedä mitä. Sekavia puhuu päivästä riippuen. Kun olin lapsi, oli harvoin niitä oireellisia kausia. Sairaus alkoi muuttua reilu 10v sitten. Siitä asti on ollut suoraan sanottuna yhtä oireellista kautta (riippuu päivästä/hetkestä).
Oireena ääniharhat. Kun olin lapsi, niin oireellinen kausi alkoi masennuksen tyyppisillä oireilla. Harhoissa ainakin sellaista, että läheiselle olisi tapahtunut jotakin ja että jotkut ”tekee pahaa, aiheuttaa kipuja jne.”. Jossain vaiheessa nauroi paljon eli ilmeisesti myös hauskoja harhoja (tai sitten lääkkeet aiheuttamaa).
Tuntuu, että sairaus muutti äitiäni paljon. Aiemmin hän oli sosiaalinen, hyvä äiti ja hyvä työntekijä. Nykyään on usein vaikea tunnistaa omaksi äidiksi. Sairauden erottaa ulkonäöstä, puheista ja ehkä siitä nauramisesta.
Jos itse sairastun, niin teen varmaan itsarin. Sen verran paska sairaus kyseessä. Mutta äitini eli sairauden aikana myös onnellista elämää, kunnes sairaus alkoi muuttua vaikeammaksi ja vei mukanaan. Surettaa hänen kohtalo ja mietin usein, mikä koko sairauden laukaisi, kun minun silmissäni kyseessä oli ”vahva” ihminen.
Oho tulipa pitkä vastaus!
Minulla oli nuoruudessa 2 ystävä, jotka sairastuivat. Ensimmäinen oli minun lapsuuskaveri 5 vuotiasta eteenpäin. Ennen sairautta hän oli kiltti, soitti pianoa, ei ollut riitoja koskaan. Kooltaan hän oli lyhyt ja se aiheutti harmeja hänen vanhemmille , saako hyvä mies ja minkälainen elämä häntä odottaa. Keskikoulun jälkeen meni asumaat toiseen paikkakuntaan opiskelun vuoksi. Siellä tapasi pojan, seurustelivät ja sitten pojka jätti hänet. Silloin sairaus puhkesi. Oli pitkia jaksoja sairaalassa. En ole tavannut hänet monta vuotta, mutta sitten hän meni naimisiin ja sai kaksi lasta, heillä on hyvä elämä, tytär on kuuluisa tanssija, viime vuonna suoritti yliopiston. Kaverilla on suht. hyvä elämä, joskus tulee sairaalajaksoja, mutta hän on tottunut tähän.
Toinen kaveri oli yksi parhaista koulukavereistani. Hän oli tosi fiksu, lahjakas, oli yksi parhaista opiskelijoista, kirjoitti runoja, lauloi, sosiaalisesti oli lahjakas ja osasi manipuloida taittaavasti ihmisiä. Hänellä oli mahtava huumorintaju, hänen kanssa oli tosi kiva olla. Hänet raiskatiin koulun loppupuolella. Hän ei saanut tarvitsemansa apua, vaan hänet syytettiin tapahtumasta. Se jätti häneen syvät arpeet ja piti mietiä koko elämä uudelleen. Sitten meni opiskelemaan sairaanhoitajaksi. Silloin sairaus puhkesi. Hänen silloinen poikaystävä ei osaanut reagoida muutoksiin, hänen tyttökaveri, jonka kanssa menivät opiskelemään yhdessä soitti vanhemmille, että tytär sekoaa. Hän ajatteli, että pystyy ennustamaan tulevaisuutta, että hänen silmät muuttuu ruskeasta väristä siniseksi tahdon voimalla. Hoito on ollut rankkaa, sai sähköhoitoa, oli lukuisia sairaalajaksoja. Kun lääketasapaino löytyi, hän opiskeli ekonomistiksi, mutta välillä oli masennusjaksoja ja sairaalahoitoa. Meni naimisiin, erosi, ei ole lapsia. Nyt on taas naimisissä, yritti hedelmöityshoitoa monta kertaa, ei onnistunut. Nyt asuu Ruotsissa ja elämä on hyvä, saa hyvä hoitoa kun tarvitse sitä. Puhuin hänen kanssa viime vuonna, hyvä huumorintaju on edelleen tallessa, musta huumori on lisääntynyt ajan myötä.
No en tunne mutta tiedän, vaikuttaa todella sekavalta, höpisee itsekseen, käyttäytyy ahdistavasti. En tiedä onko lääkityksensä kohdillaan :(