Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Onko täällä alkoholisti-perheessä eläneitä?
08.03.2020 |
Isälläni oli alkoholi-ongelma ja se oli suuri osa lapsuuttani ja nuoruuttani. Hän ei ollut väkivaltainen ja minulla oli onnellinen lapsuus.
Tai näin olen uskotellut itselleni. Nyt 43-vuotiaana olen alkanut ymmärtää mitä jälkiä tämä on minuun jättänyt. Olen nyt vasta ymmärtänyt kuinka raskasta elämä alkoholin kanssa oli. Nyt olen ymmärtänyt käytöstäni erityisesti parisuhteissa. Tämä on vaikuttanut siihen että minulla on suuri menettämisen pelko eikä itseluottamukseni ole kovin hyvä.
Onko teitä muita täällä? Kuinka vanhempien alkoholismi on vaikuttanut teihin?
Kommentit (10)
Mm. En käytä alkoholia lainkaan ja en jaksa känniläisiä. Alkoholin hajukin ällöttää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teini-ikäisenä hirveä häpeä ja ahdistus isän juomisesta, pelko että se kuolee.
Nyt se on 70-v ja itse olen nelikymppinen. Kyllä me toimeen tullaan ja ollaan tekemisissä, mutta en mä nyt sanoisi välejämme lämpimiksi enkä rakkaudellisiksi. Sillä todettiin just syöpä ja ennuste on melkolailla fifty-siksty. Eka ajatus oli, että jaa, no on tässä jo viimeiset 30 vuotta odotettu sen kuolevan, joten anti mennä nyt vaan sitten viimein. Kurja ajatus, tiedän, mutta...
Nuorena naiivina menin alkoholistin kanssa naimisiin, en silloin ajatellut että haluan korjata jotain, mutta jälkeenpäin voi sanoa että kaikki klassiset piirteet toteutui. No, ikä ja viisaus tulee onneksi samaa matkaa, ei toki kaikilla, mutta minulla tuli.
Mina olen myos elanyt (vakivaltaisessa) alkoholistiperheessa ikavuosien 7-13 valisen ajan. Aidin uusi miesystava, jonka luokse muutettiin, oli viikonloppujuoppo ja veti viinaa kaksin kasin ja paiskoi meita (aitia, minua ja omia lapsiaan) siina sivussa ympari kamppaa.
Vaikutti nuorempana silleen, etta eka parisuhde 17-23-vuotiaana oli paljon alkoholia kayttavan ja vakivaltaisen pojan/miehen kanssa. Olin tuolloin itsekin vakivaltainen eli tapeltiin aika paljon fyysisesti.
Sitten jossain vaiheessa tajusin ettei se ollut terve parisuhde, ja pistin suhteen poikki.
Taman jalkeen ihan ns. normaalia elamaa elanyt.
En ole kaynyt terapiassa ym.
Otan itsekin alkoholia ja niin ottaa miesystavanikin, mutta ei vedeta kanneja eika juoda niin paljon etta seuraavana paivana olisi krapula. Meilla on ns. terve suhde alkoholiin.
Toimittaja taas keräämässä aineistoa sosiaalipornoartikkeliin.
Ei kiitos.
Äitini oli alkoholisti. Joka jumalan viikonloppu ördäsi kännissä ja loppuaikoina viikollakin, onneksi ollin silloin jo muuttanut pois kotoa. Pelkäsin lapsena viikonloppuja ja odotin maanataita. Äiti ei ollut väkivaltainen, mutta ikinä ei ollut läsnä ja teininä lyttäsi itsetuntoani pahasti. Meillä oli aina ruokaa yms. perustarpeet tuli tyydytettyä. Pitkään luulin selviytyneeni ilman sen kummempia vaurioita, mutta vasta yli nelikymppisenä aloin oireilla mm. masentumalla. Omien lasten kanssa olen pyrkinyt olemaan täysin erilainen jopa oman hyvinvointini kustannuksella.
Äiti on kuollut. En tuntenut oikeastaan mitään, kun hän kuoli.
Oma suhteeni alkoholiin on normaali. Harvoin juon, joskus enemmän, joskus vähemmän, kuitenkaan mun ei tarvitse miettiä juomiseni määrää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Toimittaja taas keräämässä aineistoa sosiaalipornoartikkeliin.
Ei kiitos.
:D
Kyllä nämä toimittajien aloitukset tunnistaa. Pitäisiköhän ryhtyä toimittajaksi, työn kuva; selaa instaa tee artikkeli jonkun julkun insta päivityksestä, tee kysely vauvalle ja julkaise. Päivä pulkassa ja palkka juoksee.
Me muut hullut sitten ilmaiseksi täällä vastaamme.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toimittaja taas keräämässä aineistoa sosiaalipornoartikkeliin.
Ei kiitos.
:D
Kyllä nämä toimittajien aloitukset tunnistaa. Pitäisiköhän ryhtyä toimittajaksi, työn kuva; selaa instaa tee artikkeli jonkun julkun insta päivityksestä, tee kysely vauvalle ja julkaise. Päivä pulkassa ja palkka juoksee.
Me muut hullut sitten ilmaiseksi täällä vastaamme.
Jos haluaa vaihtelua voi aina julkaista toisen toimittajan artikkelin, muistaa vain mainita lähteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on positiivisia kokemuksia.
Aina kun äiti otti niin hän saattoi hassutella ja jaksoi lähteä takapihalle duunin jälkeen. Otti aina siiderin tai oluen ja piristyi. Oli hauska nähdä äiti hymyilemässä.
Jotenkin aina yhdistänyt humalaisen äidin kivaan äitiin ja työssäkäyvän äidin surulliseen äitiin.
Isä ei koskaan meillä käyttänyt alkoholia. Kävi vain töissä aamusta iltaan.
En koskaan oppinut tuntemaan isää ihmisenä.
Hän oli vain se joka kävi töissä ja oli töissä enimmän ajan.
En itseasiassa oppinut isältä mitään tai emme tehneet yhtään mitään ikinä yhdessä. Hän kävi aina vain töissä ja lepäsi kaiken muun ajan sohvalla töllöä katsellen.
Hän ei pitänyt äidin tissuttelusta.
Pidin äidistä enemmän. Äiti yritti aina jaksaa töiden jälkeen olla äiti. Ja alkoholi oli taikajuoma josta äiti sai piristystä.
Isä oli raksamies ja äiti siivoojaa. Molemmat on nyt kuolleet.
Lama kohteli heitä todella huonosti.
Olen katkera kun Suomi kohtelee matalapalkka-alan ihmisiä huonosti. Mitään perintöä ei minulle jätetty.
Palkkojen pienuus aiheutti sen että kädestä suuhun meni rahat.
On, ja valitettavasti olen vieläkin. En vaan osaa lähteä, masentaisi asua yksin. Samanlaisia ongelmia mitä aloituksessa kuvailit vaikka muuten ihan ok ja aina noita ei edes tiedosta.
Alue: Aihe vapaa
Mm. huonoa itsetuntoa, häpeää, juurettomuutta, ulkopuolisuuden tunnetta, epäluuloisuutta miehiä kohtaan (esim. tapaillessani uutta miestä olen todella varuillani ja tarkkailen ilmeneekö pienintäkään vihjettä mt- tai päihdeongelmista), vähän katkeruuttakin, elämältä puuttuu sellainen perusturva/pohja...
Pahalta näyttää listattuna, mutta näihin tuntemuksiin nähden olen kyllä pärjännyt ihan hyvin elämässä :).