Usko on häpeän asia?
Osa nuorista eroaa kirkosta nykyään jo ihan pelkästä ryhmäpaineesta, ei haluta että kaverit nauraa ja pilkkaa sen vuoksi että uskoo. Ja ei haluta että jätetään yksin, ulkopuolelle. Sitten sitä uskoa Jumalaan hävetään ja peitellään. Ei näytetä muille ettei joudu syrjityksi. Ka nuoria ahdistaa kun ei voi olla oma itsensä.
Kommentit (36)
Luulisi, että tilanne voi kääntyä vielä toisin päin. Kirkosta erotaan yhä useammin, joten siitä voisi jopa tulla kapinan paikka, että halutaankin liittyä kirkkoon. Tai nuoret voivat innostua islaminuskosta, jota vanhemmat kovasti vastustavat.
Mun mielestä usko on uskon asia.
Häpeän asia on kokonaan erikseen. Ei se uskoon liity.
Jokaisella on oma häpensä, eikä sitä välttämättä tarvitse muille kertoa.
Usko on henkilökohtaista kuuluu kirkkoon tai ei, toistaiseksi ajatuksia ei voi vielä tietääkseni lukea.
Uskokoon mihin uskoo. Tähänhän koulutkin pyrkii että ei jyrätä uskoa yhden uskonnon kouluopetuksella.
Miten ihmeessä usko liittyy häpeä?
Tuskin uskovan ihmisen tarvitsee hävetä mitään. Sillä mielessään hän aina keskustelee Korkeimman kanssa ja selvittää asiansa niin.
Katollisessa uskonnossa voi myös käydä jatkuvasti ripillä, jossa kertoo häpeänsä.
Ripin vastaanottanut isä voi helpottaa ripittäytyvän oloa, monilla tavoin, mm. määräämällä hänelle tietyn määrän rukouksia.
Vierailija kirjoitti:
Uskokoon mihin uskoo. Tähänhän koulutkin pyrkii että ei jyrätä uskoa yhden uskonnon kouluopetuksella.
Toki jos uskontoon sisältyy rikollisia piirteitä, kuten Päivi Räsäsellä, niin niistä pitää kantaa vastuu.
Sinä helvetin enkeli ap, tee vain aloituksia asioista joita ymmärrät tai joista jotain tiedät?
Mitä tiedät häpeästä. Tai uskonosta tai mistään muustakaan?
Niin minäkin arvelin, että toi ap on jokin helvetin enkeli.
Normaali ihminen tuskin tuollaisia aloituksia tekisi? Vai mitä te muut olette mieltä?
Ehkä ap on vain nuori ja kokematon, tavallista tyhmempi ihminen.
Ei kannattaisi ketään tuomita heidän mielipiteidensä mukaan.
Sanat ja teot ovat eri asioita, uskon asioissakin.
Enpä paljon näistä uskon asioista tiedä, mutta mieleeni on joskus kouluajoilta jäänyt jokin sellainen lause että: rakasta lähimäistäsi niinkuin itseäsi.
Joskus aattelin, miten vaikeaa se voikin olla toteuttaa.
Jos on ajatteleva ja itsään helposti tuomitseva ja arvosteleva ja syyllistävä ihminen, niin tälläisen ihmisen on tosi vaikea rakastaa itseään. Niin kuinka silloin voi lähimmäistään kuin itseään?
Ja tämä on vain yksi ristiriitaisuus Raamatun ja kristinuskon oppeihin-
Valtamediassa on paljon kristinuskoa vähättelevää tai halventavaa materiaalia ja se varmasti myös vaikuttaa varsinkin nuoriin.
Vierailija kirjoitti:
Enpä paljon näistä uskon asioista tiedä, mutta mieleeni on joskus kouluajoilta jäänyt jokin sellainen lause että: rakasta lähimäistäsi niinkuin itseäsi.
Joskus aattelin, miten vaikeaa se voikin olla toteuttaa.
Jos on ajatteleva ja itsään helposti tuomitseva ja arvosteleva ja syyllistävä ihminen, niin tälläisen ihmisen on tosi vaikea rakastaa itseään. Niin kuinka silloin voi lähimmäistään kuin itseään?
Ja tämä on vain yksi ristiriitaisuus Raamatun ja kristinuskon oppeihin-
Uskovaisille rakkaus tarkoittaa samaa asiaa kuin kansanmurha, sota ja miekkalähetys.
Vierailija kirjoitti:
Valtamediassa on paljon kristinuskoa vähättelevää tai halventavaa materiaalia ja se varmasti myös vaikuttaa varsinkin nuoriin.
Mitäköhän materiaalia tämä on vai tarkoitatko halventavalla materiaalilla Räsäsen kaltaisten lakia rikkovien tekemisistä uutisointia? Ota muuten huomioon että nykynuoret uskaltaa jo kertoa olevansa sateenkaariväkeä ja heillä on kavereita. Sateenkaariperheiden lapset kertoo ettei heitä kiusaa toiset lapset vaan keski-ikäiset päivit ja pekat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Valtamediassa on paljon kristinuskoa vähättelevää tai halventavaa materiaalia ja se varmasti myös vaikuttaa varsinkin nuoriin.
Mitäköhän materiaalia tämä on vai tarkoitatko halventavalla materiaalilla Räsäsen kaltaisten lakia rikkovien tekemisistä uutisointia? Ota muuten huomioon että nykynuoret uskaltaa jo kertoa olevansa sateenkaariväkeä ja heillä on kavereita. Sateenkaariperheiden lapset kertoo ettei heitä kiusaa toiset lapset vaan keski-ikäiset päivit ja pekat.
Jos joku kertoisi kuuluvansa kirkkoon tai olevansa uskossa niin kysyn miksi hän kannattaa miekkallähetystä, kamsanmurhaa, naisten hakkaamista ja vihaa homseksuaaleja. Odotan häneltä perusteluja ja todisteita joita en ateistina pysty tieteeseen ja kylmään logiiklaam vedoten kumoamaan.
Raamattu ja Jumalan tahto ei ole täysin sama asia kuin esim julkisuuden henkilöiden tulkinnat raamatusta. Ehkä ei ole muodikasta olla kristitty, en tiedä mutta itse haluan taivaaseen mieluummin kuin olla muodikas hetken aikaa.
Johtuisiko siitä vaan että Suomessa ei uskosta puhuta eikä ole yleistä kuulua mihinkään seurakuntiin aktiivisina jäseninä kuten esim. USA:ssa? Itse olen uskossa ja syvästi mutta siitä ei monikaan tiedä. En käy seurakunnissa. Kuulun ev-lut. kirkkoon, mutta olen ajatellut rahan takia erota siitä. Jeesus ja Jumala eivät katso sitä mihin seurakuntaan kuuluu tai on kuulumatta, vaan uskooko sydämessään ja elää sen mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä usko on uskon asia.
Häpeän asia on kokonaan erikseen. Ei se uskoon liity.
Jokaisella on oma häpensä, eikä sitä välttämättä tarvitse muille kertoa.
Aivan. En ole minäkään koskaan hävennyt Vapahtajaani Jeesusta, koska Hän on aina ollut mulle niin todellinen.
Ja Raamattu sanoo, että jos me häpeämme Häntä, niin Hänkin tulee häpeämään meitä ja sitä en totisesti haluaisi koskaan kokea, koska rakastan Häntä ja Hän minua.
Olen aina halunnut kertoa Jeesuksesta kaikkialla, koska haluan muillekin sen ihanan elämän ja pelastusvarmuuden Jeesuksen kanssa.
Ja kyllähän jeesuskin häpeää teitä kun kulee mielipiteenne homoista.
Syrjintä on eri asia kuin kaverien painostus.
Tämä on ollut näin jo monta kymmentä vuotta, jo 90-luvullakin oli "noloa" olla uskossa ja siitä tuli tietty leima. Mutta uskoin silti ja olin Raamattupiirissä.
Meitä ei kuitenkaan syrjitty. Saimme ihan laillisesti olla kirkossa ja seurakunnassa, ei tarvinnut piilotella mitään. Meiltä ei viety ihmisoikeuksia uskon takia. Vanhempiamme ei kovisteltu, että lasten pitää lopettaa uskonasiat. Emme menettäneet opiskelupaikkaa sen takia.
Ihminen voi hävetä jotain ja kokea sen noloksi, ilman että mitään syrjintää on kyseessä.