Usko on häpeän asia?
Osa nuorista eroaa kirkosta nykyään jo ihan pelkästä ryhmäpaineesta, ei haluta että kaverit nauraa ja pilkkaa sen vuoksi että uskoo. Ja ei haluta että jätetään yksin, ulkopuolelle. Sitten sitä uskoa Jumalaan hävetään ja peitellään. Ei näytetä muille ettei joudu syrjityksi. Ka nuoria ahdistaa kun ei voi olla oma itsensä.
Kommentit (36)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä usko on uskon asia.
Häpeän asia on kokonaan erikseen. Ei se uskoon liity.
Jokaisella on oma häpensä, eikä sitä välttämättä tarvitse muille kertoa.
Aivan. En ole minäkään koskaan hävennyt Vapahtajaani Jeesusta, koska Hän on aina ollut mulle niin todellinen.
Ja Raamattu sanoo, että jos me häpeämme Häntä, niin Hänkin tulee häpeämään meitä ja sitä en totisesti haluaisi koskaan kokea, koska rakastan Häntä ja Hän minua.
Olen aina halunnut kertoa Jeesuksesta kaikkialla, koska haluan muillekin sen ihanan elämän ja pelastusvarmuuden Jeesuksen kanssa.
Mutta kun Suomessa aloitetaan se pelastusvarmuudesta kertominen jo päiväkerhossa ja lähes kaikki käy rippikoulunkin, ei se tule uutena tietona kenellekään. Ihmisiä ärsyttää tuputus. Mieti jos sun naapurisi yrittäisi puolipakolla saada sut ostamaan Toyotan vaikka et sitä halua?
Uskoa, uskonnollisuutta, hengellisyyttä ja henkisyyttä hävetään. Pelätään että leimaudutaan hörhökso tai hihuliksi jos kertoo omista ajatuksistaan ja tunteistaan muille.
Kuka häpeää ja kuka ei. Mutta joka tapauksessa kirkkoon kuulumisessa ja uskossa ei ole mitään järkevää eikä tervettä.
Sitä oman uskonnon häpeämistä vähentää huomattavasti kun pitää sen omana yksityisenä asiana. Miksi sitä pitää olla ei-uskoville koulukavereille tuputtamassa? Onhan se selvää, että sellaisesta "jeesustelusta" saa herkästi ikävää vastakaikua. Ei se ole syrjintää jos kukaan ei tykkää sellaisesta.
Jos uskoo aikuisena keksittyihin mielikuvitusolentoihin, ansaitseekin tulla naurunalaiseksi. Sama asia kun 1-2 luokkalaiset jotka uskoo vielä joulupukkiin.
En tiedä häpeävätkö uskovaiset nuoret kertoa uskostaan ei-uskoville kavereilleen. Omassa nuoruudessani uskovaiset nuoret olivat usein muiden uskovaisten kavereita, ns. seurakuntanuoria. Toisaalta ehkä omissa koulukavereissanikin oli niitä, jotka olivat uskossa, mutta kukaan ei vain tiennyt siitä.
Tosi monet uskovaiset (nuoret ja vanhemmat), jotka eivät juuri puhu muille uskostaan, ovat selittäneet, että heille usko on niin yksityisasia.
Tulin itse vasta aikuisena uskoon, niin ei ole omakohtaista kokemusta nuorena uskovaisena elämisestä. En ole koskaan hävennyt uskoani enkä myöskään pitänyt sitä yksityisasiana niin paljon, etten puhuisi siitä. Ymmärtääkseni kaikki tuttavani tietävät, että olen uskovainen.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
Vierailija kirjoitti:
Sitä oman uskonnon häpeämistä vähentää huomattavasti kun pitää sen omana yksityisenä asiana. Miksi sitä pitää olla ei-uskoville koulukavereille tuputtamassa? Onhan se selvää, että sellaisesta "jeesustelusta" saa herkästi ikävää vastakaikua. Ei se ole syrjintää jos kukaan ei tykkää sellaisesta.
Nimen omaan. Jos uskoo johonkin mielikuvitus örvelön niin pitäkön sen omana tietonaan. Ei siitä ole mikään pakko puhua ja kertoa muille. Se on vain sika ärsyttävää.
Ai, että säälistä pitäisi kaikkien kuulua kirkkoon ettei vaan uskovaisilla nuorilla tulisi paha mieli? Mitä jos vaihtoehtoisesti uskovaiset tulisi sieltä pimeältä keskiajalta tänne nykyaikaan ja hyväksyisivät sellaisen tosiasian, että maailmassa on monia uskontoja ja osa ihmisistä ei usko niistä mihinkään. Eikä siinä ole mitään pahaa tai väärää. Jokaisella on oikeus ihan omaan maailmankatsomukseensa.
Vierailija kirjoitti:
Ai, että säälistä pitäisi kaikkien kuulua kirkkoon ettei vaan uskovaisilla nuorilla tulisi paha mieli? Mitä jos vaihtoehtoisesti uskovaiset tulisi sieltä pimeältä keskiajalta tänne nykyaikaan ja hyväksyisivät sellaisen tosiasian, että maailmassa on monia uskontoja ja osa ihmisistä ei usko niistä mihinkään. Eikä siinä ole mitään pahaa tai väärää. Jokaisella on oikeus ihan omaan maailmankatsomukseensa.
Uskovaisten harhat ovat sen verran pahoja että tarvitsevat ennemmin lääkkeitä ja psykiatrisen osadton hoitoa. Ei niihin mitkään järki puheet aita vaan pitävät edelleen kiinni naurettavasta keskiaikaisesta tailaiskostaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uskokoon mihin uskoo. Tähänhän koulutkin pyrkii että ei jyrätä uskoa yhden uskonnon kouluopetuksella.
Toki jos uskontoon sisältyy rikollisia piirteitä, kuten Päivi Räsäsellä, niin niistä pitää kantaa vastuu.
Päivin ajatukset liittyvät aivan olennaisesti kristinuskoon. Haluat siis viedä uskonnonvapauden?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uskokoon mihin uskoo. Tähänhän koulutkin pyrkii että ei jyrätä uskoa yhden uskonnon kouluopetuksella.
Toki jos uskontoon sisältyy rikollisia piirteitä, kuten Päivi Räsäsellä, niin niistä pitää kantaa vastuu.
Päivin ajatukset liittyvät aivan olennaisesti kristinuskoon. Haluat siis viedä uskonnonvapauden?
Päibi edustaa kirkkoa. Eikä ole mikään järki kuulua yhteisöön joka kanmattaa samoja mustavalkoisia, ahtaita ja lain vastaisia arvoja kuin Päivi.
Jos joku kertoo minulle olevansa uskovainen, ja ehkä jopa yrittää puhua minulle uskostaan, pidän häntä todella typeränä ihmisenä ja ääliönä. En olisi hänen kanssaan missään tekemisissä, jos vain mitenkään pystyn asiaan vaikuttamaan. Minun puolesta jokainen saa uskoa vaikka suureen kurpitsaan, kunhan se ei vaikuta minun elämääni.
Miten uskossa olo liittyy kirkkoon kuulumiseen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uskokoon mihin uskoo. Tähänhän koulutkin pyrkii että ei jyrätä uskoa yhden uskonnon kouluopetuksella.
Toki jos uskontoon sisältyy rikollisia piirteitä, kuten Päivi Räsäsellä, niin niistä pitää kantaa vastuu.
Päivin ajatukset liittyvät aivan olennaisesti kristinuskoon. Haluat siis viedä uskonnonvapauden?
No tietysti pitää viedä uskonnonvapaus jos uskoon kuuluu rikollisia piirteitä. Jeesuskin sanoi keisarille se mikä keisarille kuuluu ja jumalalle se mikä jumalalle kuuluu.
Aika montaa asiaa olen hävennyt, myös monia omia luonteenpiirteitäni, mutta uskoani Jeesukseen en muista hävenneeni. Edes lapsena tai nuorena. Tämäkin on armoa, varmasti johtuen muista raskaista elämänvaiheista, olen huomannut että vain usko auttaa kestämään. En siis ole hävennyt uskoani opiskeluissa, kaverisuhteissa enkä työpaikalla. Mutta en tyrkytä sitä muille väkisin.