Laulukoetrauma vaivaa monia: Oletko yksi heistä?

Tulee myös ihan kohta Yle1:sen uutisista.

No ei ole traumoja. Vaikka eräänä vuonna laulukokeeni päättyikin omalla paikalla itkeskelyyn naurajien takia. Idioottejahan ne naureskelijat ja toisen mielen pahoittajat olivat, ei kukaan muu.

Omat laulukokeeni laulettiin aina vain opettajan kuullen. Oli sekin inhottavaa, mutta ei tullut traumoja. En kyllä siltikään tykkää laulaa, mutta se liittyy enemmänkin persoonaani.

Mikä virka noilla kokeilla on, tarkoituksellista nöyryyttämistä? Mun piti laulaa opettajan vieressä ilman yleisöä ja sain arvosanaksi 4. Toisella kerralla piti laulaa c-kasetille, arvosanaksi myös 4. Pahinta tässä oli se, että seuraavalla tunnilla opettaja soitatutti kaikkien laulusuoritukset ja arvioi ne meille. Minun kohdalla tokaisi "tämä on aivan hirveää, niin hirveää että tuskin sun kannattaa edes lapsilles laulaa tuutulauluja" Ja luokka repeili täysillä. Tämä on juurtunut päähäni 20 vuodeksi enkä oikeastikaan tule laulamaan lapsilleni koska uskon olevani p*ska laulaja. Musiikin numero mulla oli ala-asteella 6, yläasteella kun kokeet loppui eikä ollut pakko just laulaa, niin oli 9. Soitin noilla tunneilla kitaraa ja pianoa, joita osaan soittaa. 

Taideaineet ja liikunta ovat sellaisia mitä ei pitäisi edes numeroilla arvioida. 

Eniten ihmettelin samaa kuin tutkimuskin: Miksi arvostellaan sellaista, mitä ei edes opeteta. Tähän ei edes tutkimuksen tehnyt musiikinopettaja ottanut kantaa.

Joo siinä mielessa onni että laulettiin vain opettajan kuullen koska en osaa laulaa, luokan edessä olisi varmasti traumoja tullutkin! Nyt oli tuloksena kutonen kuutosluokalla ja erittäin musikaalisen opettajan näkemisen arvoinen ilme ja yläasteella musiikinopettajan spontaanin ihmettelevä kommentti etten muuten tosiaankaan osaa laulaa, jolle naurettiin molemmat yhdessä :D

Meillä ei sentään tarvinut laulaa luokan edessä mutta kaikkien kuullen kyllä, oman pulpetin vieressä seisten. Tämä 90-luvun alkupuolella. Itse olin hyvä musiikissa mutta ujona lapsena tilanne oli suorastaan painajaismainen.

Meillä oli laulukokeet muistaakseni 6- ja 8-luokilla, vain opettajan edessä. En silti pystynyt laulamaan. Opettajat olivat onneksi ymmärtäväisiä ja ystävällisiäkin, ja musiikinnumeroksi tuli silti kutosella ysi ja kasilla kasi, mutta kyllä edelleen ihmetyttää, mikä ajatus koko hommassa oli. Ei meillä koskaan opetettu laulua edes yhden ainoan tunnin verran.

Olen. Samoin kamerapelko on myös.

Uskomatonta että noita pidetään/on pidetty. Itse olen laulanut laulukokeen viimeksi 7. luokalla vuonna 2013 tai 2014. Silloin sentään se laulettiin erillisessä luokassa vain opettajalle mutta oli silti ihan tarpeeksi nöyryyttävää. Mikähän niidenkin virka on, ei kaikki vaan osaa laulaa eikä sitä siksi pitäisi arvostella koulussa. Ei liikuntanumeroakaan saa nykyisin antaa esimerkiksi Cooperin tai muun fysiikkatestin pohjalta.

Olin laulanut ihan pienestä pitäen ja vaikka isoäiti, kympin laulaja, varmasti kuuli, että aina ei suinkaan mennyt nuotileen, hän antoi lapsen laulaa. Niinpä en sitten traumatisoitunut koulussakaan, vaikka ensimmäinen laulunumero oli vain kuutonen. Joulu- ja kevätjuhlassa koko luokka esiintyi kuorona, mutta meille nuotinvierestälaulajille sanottiin, että paras olisi vain liikutella suutaan ääntä päästämättä. Näin tehtiin, eihän opettajaa vastaan voinut niskuroida. 50-luvulla opettaja oli vielä arvonsa tunteva ja arvostettu henkilö.

Nousihan se laulunumero seiskaan, mutta ei sen korkeammalle. En kuulunut opettajan lellikkeihin. Olin sukkela oppimaan ja tekemään tehtävät, mikä näytti rassaavan opettaja, sillä oli toinenkin syy sorsia pikku oppilasta: olin avioton lapsi eika opettajan maailmaan kuulunut tuollaisia synnissa siinneitä mukuloita. Josolisin menestynyt heikosti, olisi se jotenkin hyvittänyt opettajalle hänen sorsimisensa.Oppikoulussa  numero nousi vielä yhdellä, osin siksi, että teorian hallitsin. Minun kouluaikanani musikaalisuus = hyvä laulutaito. Nykyään sentään ymmärretään, että laulutaito on vain yksi osa musikaalisuutta.

Kai minä olen aina ollut sen verran yksinkertainen, että laulamista en ole koskaan lopettanut, vaikka välillä meneekin ammuvainaan nuotilla. Uskon, että isoäidin hyväksyntä ja kannustus ovat kantaneet tänne asti.

Omituista, että laulukokeita on järjestetty. Laulamista ei opeteta koulussa, eikä se ole tarvittava taito. Meillä oli laulukoe kutosella, mutta vain opettajan kuullen. Sain ysin. Ei jäänyt traumaa muuten kuin, että yksi tyttö alkoi käyttäytymään sen jälkeen todella ilkeästi mua kohtaan. En tiedä, saiko hän huonomman numeron vai mikä häntä vaivasi.

Kyllä on traumoja. Koulun laulukokeiden vuoksi en vieläkään liki 40-vuotiaana uskalla laulaa julkisesti, vaikka olenkin ihan hyvä laulaja ja pidän laulamisesta. 

Kyllä olen hyvästä syystä. Luokan edessä esiintyminen oli jo muutenkin kamalaa, ujo lapsi kun olin. Olin aika huono laulaja ja se hävetti, vaikka ei meillä ollut tapana nauraa. Ei tule mieleen kuin yksi luokkakaveri, joka täysin kieltäytyi laulamasta ja sai laulunumeroksi 4. En tiedä, suorittiko sitten ehdot kesällä niin kuin muissakin aineissa.

Olihan se laulukoe niin kuin olisi pidetty uimakoe ilman uimaopetusta. Siinä ei tosiaan oppimista mitattu niin kuin kokeissa yleensä.

Kaikki valittavat tässä ketjussa. Minusta kaikkien lasten tulisi laulaa luokan edessä niin paljon, että siitä tulisi toinen luonto. Jäisi mamoilut mamoilematta. Miksi kaikkien musiikkiopistolaisten pitää sitten esiintyä vaikka missä koko lapsuutensa? Eivätkä he valita.

Onko kukaan keksinyt, mitä hyötyä siitä kokeesta oli kellekään? Haittoja senkin edestä.

Vierailija kirjoitti:

Kaikki valittavat tässä ketjussa. Minusta kaikkien lasten tulisi laulaa luokan edessä niin paljon, että siitä tulisi toinen luonto. Jäisi mamoilut mamoilematta. Miksi kaikkien musiikkiopistolaisten pitää sitten esiintyä vaikka missä koko lapsuutensa? Eivätkä he valita.

Musiikkiopistoon pyritään omasta vapaasta tahdosta. Koulussa ei olla vapaaehtoisesti. Huomaatko mikä ero tässä on?

laaaaauuuulu kivaa

Vierailija kirjoitti:

laaaaauuuulu kivaa

Laulutaidottomille nauramisesta puhumattakaan.

Nuo olivat aivan kamalia, kävin peruskouluni pääosin 90-luvulla ja ainakin ala-asteella oli tuo meininki, että laulukoe suoritettiin luokan edessä. Onneksi opettaja oli sen verran "armollinen" että testitapahtuma oli jaettu sukupuolten kesken; tyttöjen lauluvuorolla luokassa oli vain tyttöjä ja pojilla vastaava tilanne. En edes muista arvosanaa... ala-asteen lopulla (eri koulussa) laulukoe suoritettiin liikuntasalissa pienissä ryhmissä, mikä oli heti armollisempi tilanne - sain muistaakseni 7½ mikä oli oman ryhmäni paras. Yläasteella joutui nöyryyttämään itseään enää opettajan edessä, tuolloin arvosanana 8 (mahdollisesti armosta). Vieläkö oppilaita kidutetaan tuolla?