Milloin viimeksi olet pysähtynyt ja huomannut kuinka ihanat lapset sinulla onkaan :)

Vietin yhden yön tuttavaperheessä, joka oli kuin kiljusen herrasväki. Voi sitä huudon ja kiroilun määrää. Oli ihana palata kotiin.

Jotenkin se oma lapsi tuntuu niin ihanalta, on kyllä harvinaisen kiltti tyttö. Joka päivä ihmettelen, miten taas on oppinut sitä ja tätä ja miten on niin söpö ja liikuttava tyyppi...



Viimeistään illalla pysähyn katselemaan, että on toinen vain sittenkin vielä niin pieni, vaikka jo kaikenlaista osaakin.

poika katsahti kesken leikin minuun ja hymyili leveästi!

eilen ja sitä edellisenä.

ihanaa nähdä kuinka lapset innostuvat jostakin ja ovat vilpittömästi iloisia pienistä asioista

vähemmän ajattelen sitä ihanuutta kun ovat valveilla.

Ekat vuodet olivat melkoista selviytymistä. Nykyään jo naurattaa :-)

Vierailija:

Jotenkin se oma lapsi tuntuu niin ihanalta, on kyllä harvinaisen kiltti tyttö. Joka päivä ihmettelen, miten taas on oppinut sitä ja tätä ja miten on niin söpö ja liikuttava tyyppi...

Viimeistään illalla pysähyn katselemaan, että on toinen vain sittenkin vielä niin pieni, vaikka jo kaikenlaista osaakin.

Meijän pojat on 4- ja yksivuotiaat. Suloisia, iloisia ja kultaisia. Sitten vielä isompi sanookin päivittäin " onpas minulla ihana äiti" tai " äiti minä rakastan sinua" tai " äiti näytät tosi kauniilta" ja pienempi hymyilee ja halii ja antaa märkiä suukkoja :)



Menoa ja meininkiä riittää, mutta tosi kiitollinen noista touhupepuista olen kyllä. <3

Viikonloppukin oli aivan ihana omien kullanmurujen kanssa. Sanoin lauantaina juuri 2 vuotta täyttäneelle tytölleni, että " tiedätkö, että äiti rakastaa sinua" . Pikkuinen vastasi, että " tiedän äiti lakas" .



Siltikin välillä tulee niitäkin hetkiä, että tuntuu, että pää halkee kun lapset kitisee ja huutaa...

Minulla on ihan oikeasti maailman nokkelimmat, kauneimmat, edistyneimmät jne jne jne lapset.

Viimeistään kun tuhisevat unessa sängyissään <3.

Tuli kyynel silmään, kun lapseni (3v) ihasteli lumisadetta. Joka kerta kun on satanut lunta lapseni on ollut kipeä, eikä siis ole päässyt pihalle nauttimaan lumesta. Ehkä huomenna, jos kuume ei nouse...

Yleensä jo aamupalapöydässä: 9-kuinen ja kolmevuotias kun oikein innostaa toisiaan nauramaan :)

Aina silloin, kun olen suutahtanut tai tiuskaissut lapsille, ja kun he heti tilanteen mentyä taas höpöttelevät iloisina juttujaan, osoittavat kiintymystään ja ovat niin kuin ei mitään olisi tapahtunutkaan.

Jaksan kummastella joka päivä miten mielettömän hyvä tuuri minulla on käynyt, kun on rakastava aviomies ja kolme tervettä lasta joita rakastan valtavasti.

Olen kotiäiti.

Mulla on suloiset ja fiksut lapset ja heistä on paljon iloa.

Useimpina päivinä tosin ehdin myös tuskaantua heihin, varsinkin 4-vuotiaaseen haaveilijaan.



Mutta yhtäkään päivää ei kulu, ettenkö jossain vaiheessa katselisi heitä hymy huulilla ja miettisi kuinka äärettömän suloisia ja ihania lapsia minulla on.