Haaveilen kotivaimona olemisesta ja miehestä, joka elättäisi minua
Olisi ihanaa vain keskittyä kotitöihin, ruuanlaittoon ja siivoamiseen. Mies kävisi töissä ja saapuisi kotiin niin, että koti olisi puhdas ja ruoka odottaisi pöydässä. Istuisimme yhdessä keskustelemaan päivän kuulumiset ja sitten hieroisin miehen hartioita työpäivän päätteeksi. Mies siis tienaisi elannon ja minä hoitaisin kotia (ja pieniä lapsia kotona). En ole koskaan ollut uraihminen eikä mikään työura kiinnosta vaikka tällä hetkellä töissä käyn. Olen enemmän perhekeskeinen ihminen vahvalla hoivavietillä.
Haaveileeko kukaan muu enää tästä ja onko tuollainen parisuhdemalli nykyään edes tavoitettavissa?
Kommentit (87)
Minä haaveilen koti-isänä olemisesta.
Lähde Saksaan tai Amerikkaan. Laitat reilusti paikalliseen Tinderiin mitä olet vailla niin etköhän löydä etsimäsi. Jenkkien päässä saatat ehkä päätyä 90 päivää morsiamena ohjelmaan jolloin saamme jälleen Suomen maailmankartalle :)
Kyllä haaveilin, mutta se juna meni jo. Nyt on lapset aikuisia ja karmeat ruuhavuodet ohi ja työelämäkin tuntuu jo helpommalta kun ei ole pieniä lapsia hoidettavana. Harmittaa kyllä, ettei elintaso sallinut minun jäämistä kotiin ja osa-aikatyö ei alallani ollut mahdollista.
Eikä nykymies suostu ottamaan yksin vastuuta leivän tuomisesta pöytään.
Tuntuu, että nykynuoret ovat lopulta tasapainossa siinä mielessä, että molemmat pariskunnasta tienaa ja tekevät kotitöitä. Mutta yhtään raskaammaksi eivät halua arkeansa, joten lapset jää sitten monilta tekemättä. Enkä yhtään ihmettele. Jos olisin tajunnut jotain tarha-koulu-harrastus-wilma ym. rumbasta etukäteen (työelämän lisäksi ), olisi itseltänikin jäänyt todennäköisesti perhe perustamatta..
Suomalainen yhteiskunta on rakennettu kahden työssäkäyvän mallille. Saahan tietysti haaveilla kaikenlaista. Lapsille se ei ole kovinkaan hyvä esimerkki että toinen vanhempi on tuloton elätti. Mutta varmasti ap:kin paljastuu viimeistään ekan sivun lopussa landladyksi, jolle kymmenen sijoitusasuntoa Kampissa tahkoaa taskurahoja...
Minä haluaisin myös, mutta haaveilen lisäksi siitä, että voisin kotona ollessani kirjoittaa. Olen aina halunnut olla kirjailija ja olisi tietysti kiva, jos siitä saisi hiukan lisätuloja.
Ei kai laiskuus harvinaista ole. Harva kuitenkaan kehtaa loisia.
Vierailija kirjoitti:
Minä haaveilen koti-isänä olemisesta.
Niin minäkin!
Joudun joka tapauksessa tekemään kotityöt, joten mikäs siinä, olisi hienoa, jos niihin olisi käytössä aikaa sellaiset 9 h / päivä enemmän kuin nyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä haaveilen koti-isänä olemisesta.
Niin minäkin!
Joudun joka tapauksessa tekemään kotityöt, joten mikäs siinä, olisi hienoa, jos niihin olisi käytössä aikaa sellaiset 9 h / päivä enemmän kuin nyt.
Eiku vaan ukotkin tyrkylle tuonne millionare matchin kaltaisille sivustoille missä varakkaat etsivät seuraa. Möhömaha ei sitten ole kovinkaan myyvä ;)
Minusta tämä on hieno pirre. Paljon puhutaan suvaitsevaisuudesta, mutta kuten tästäkin keskustelusta näkyy, niin ei sellaista juuri ole.
Ei jokaisen tarvitse haluta olla rintaliivejä polttava feministi. "Perinteisissä arvoissa" on myös paljon hyvää, varsinkin lasten kannalta, jolloin se äiti on aina kotona pitämässä huolta ja kasvattamassa, varsinkin kun nykyään on paljon adhd lapsia, niin uskoisin, että suurin osa heistä hyötyisi paljon tästä mallista.
Vierailija kirjoitti:
Minusta tämä on hieno pirre. Paljon puhutaan suvaitsevaisuudesta, mutta kuten tästäkin keskustelusta näkyy, niin ei sellaista juuri ole.
Ei jokaisen tarvitse haluta olla rintaliivejä polttava feministi. "Perinteisissä arvoissa" on myös paljon hyvää, varsinkin lasten kannalta, jolloin se äiti on aina kotona pitämässä huolta ja kasvattamassa, varsinkin kun nykyään on paljon adhd lapsia, niin uskoisin, että suurin osa heistä hyötyisi paljon tästä mallista.
Siinähän uskot. Uskomuksesi tueksi ei ole tutkimustietoa. Patalaiskoja ihmisiä ei myöskään ole mitään tarvetta suvaita, jos ei huvita.
Vierailija kirjoitti:
Elämä on niin kallista ja palkat pienet, että harvalla on varaa elättää kotiäitiä. Vain jo valmiiksi tukien varassa elävillä tämä kotiäitiys on normaalia.
Luultavasti siksi, että eivät pelkää elää köyhää elämää, toisaalta ehkä myös siksi, että eivät ole työkykyisiä...
Mitkä ne sun kuulumiset olisi mistä keskustelisit? Uusi tiskirätti?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta tämä on hieno pirre. Paljon puhutaan suvaitsevaisuudesta, mutta kuten tästäkin keskustelusta näkyy, niin ei sellaista juuri ole.
Ei jokaisen tarvitse haluta olla rintaliivejä polttava feministi. "Perinteisissä arvoissa" on myös paljon hyvää, varsinkin lasten kannalta, jolloin se äiti on aina kotona pitämässä huolta ja kasvattamassa, varsinkin kun nykyään on paljon adhd lapsia, niin uskoisin, että suurin osa heistä hyötyisi paljon tästä mallista.Siinähän uskot. Uskomuksesi tueksi ei ole tutkimustietoa. Patalaiskoja ihmisiä ei myöskään ole mitään tarvetta suvaita, jos ei huvita.
Hae itse niitä töitä, et kai muuten palstalle keskellä päivää...
Vierailija kirjoitti:
Mitkä ne sun kuulumiset olisi mistä keskustelisit? Uusi tiskirätti?
Hakeehan suomestakin olevat miehet sponsorirahalla käyviä naisia. Mitä yhteistä heillä on? Saat arvata. Kannustan ehdottomasti ap:tä lähtemään ulkomaille etsimään onneaan. Muista vielä esittelytekstin lisäksi panostaa niihin sivustolle laitettaviin kuviin! Tämä on ihan ehdotonta.
Mä olen kotiäiti, meille tämä on hyvä ratkaisu ja tyytyväinen olen. Miehen tulot mahdollistavat hyvän elintason, mutta on mulla omakin ammatti ja jonkun verran tulojakin. Tulevaisuudessa palaan kyllä työelämään.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä haaveilin, mutta se juna meni jo. Nyt on lapset aikuisia ja karmeat ruuhavuodet ohi ja työelämäkin tuntuu jo helpommalta kun ei ole pieniä lapsia hoidettavana. Harmittaa kyllä, ettei elintaso sallinut minun jäämistä kotiin ja osa-aikatyö ei alallani ollut mahdollista.
Eikä nykymies suostu ottamaan yksin vastuuta leivän tuomisesta pöytään.
Tuntuu, että nykynuoret ovat lopulta tasapainossa siinä mielessä, että molemmat pariskunnasta tienaa ja tekevät kotitöitä. Mutta yhtään raskaammaksi eivät halua arkeansa, joten lapset jää sitten monilta tekemättä. Enkä yhtään ihmettele. Jos olisin tajunnut jotain tarha-koulu-harrastus-wilma ym. rumbasta etukäteen (työelämän lisäksi ), olisi itseltänikin jäänyt todennäköisesti perhe perustamatta..
Minua taas kaduttaa että juoksin kieli vyön alla työelämässä kun lapset oli pieniä ja kouluikäisiä. En ymmärtänyt että ei työ tekemällä lopu, eikä siitä lopultakaan saa kirkkainta kruunua. Nyt otan sitä aikaa takaisin vaikka lapset ovat jo isoja. Olen saanut isohkon perinnön, miehellä on hyvä palkka eikä velkaa enää ole. Vihdoinkin nautin elämästä ja mieskin muutaman vuoden kuluttua kun jää eläkkeelle. Parempi myöhään kuin en milloinkaan.
Käykö lestadiolaismies? Heidän piireissään tuo on mahdollista.
Vierailija kirjoitti:
Käykö lestadiolaismies? Heidän piireissään tuo on mahdollista.
Rahamiehet on aikalailla jo viety. Ap. tuntui etsivän mahdollistajaa joita ei tahdo täältä löytyä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta tämä on hieno pirre. Paljon puhutaan suvaitsevaisuudesta, mutta kuten tästäkin keskustelusta näkyy, niin ei sellaista juuri ole.
Ei jokaisen tarvitse haluta olla rintaliivejä polttava feministi. "Perinteisissä arvoissa" on myös paljon hyvää, varsinkin lasten kannalta, jolloin se äiti on aina kotona pitämässä huolta ja kasvattamassa, varsinkin kun nykyään on paljon adhd lapsia, niin uskoisin, että suurin osa heistä hyötyisi paljon tästä mallista.Siinähän uskot. Uskomuksesi tueksi ei ole tutkimustietoa. Patalaiskoja ihmisiä ei myöskään ole mitään tarvetta suvaita, jos ei huvita.
Hae itse niitä töitä, et kai muuten palstalle keskellä päivää...
Eli luulet voivasi antaa minulle vaihtoehdoiksi joko laiskurien hyväksymisen tai palstailun vasta klo 16 jälkeen. Arvaa mitä? Sääntösi eivät kiinnosta.
Elämä on niin kallista ja palkat pienet, että harvalla on varaa elättää kotiäitiä. Vain jo valmiiksi tukien varassa elävillä tämä kotiäitiys on normaalia.