Haaveilen kotivaimona olemisesta ja miehestä, joka elättäisi minua

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä haaveilin, mutta se juna meni jo. Nyt on lapset aikuisia ja karmeat ruuhavuodet ohi ja työelämäkin tuntuu jo helpommalta kun ei ole pieniä lapsia hoidettavana. Harmittaa kyllä, ettei elintaso sallinut minun jäämistä kotiin ja osa-aikatyö ei alallani ollut mahdollista.

Eikä nykymies suostu ottamaan yksin vastuuta leivän tuomisesta pöytään.

Tuntuu, että nykynuoret ovat lopulta tasapainossa siinä mielessä, että molemmat pariskunnasta tienaa ja tekevät kotitöitä. Mutta yhtään raskaammaksi eivät halua arkeansa, joten lapset jää sitten monilta tekemättä. Enkä yhtään ihmettele. Jos olisin tajunnut jotain tarha-koulu-harrastus-wilma ym. rumbasta etukäteen (työelämän lisäksi ), olisi itseltänikin jäänyt todennäköisesti perhe perustamatta..

Minua taas kaduttaa että juoksin kieli vyön alla työelämässä kun lapset oli pieniä ja kouluikäisiä. En ymmärtänyt että ei työ tekemällä lopu, eikä siitä lopultakaan saa kirkkainta kruunua. Nyt otan sitä aikaa takaisin vaikka lapset ovat jo isoja. Olen saanut isohkon perinnön, miehellä on hyvä palkka eikä velkaa enää ole. Vihdoinkin nautin elämästä ja mieskin muutaman vuoden kuluttua kun jää eläkkeelle. Parempi myöhään kuin en milloinkaan.

Olisi siis parempi että miehesi olisi juossut sinunkin edestäsi?

Vierailija kirjoitti:

Suomalainen yhteiskunta on rakennettu kahden työssäkäyvän mallille.  Saahan tietysti haaveilla kaikenlaista. Lapsille se ei ole kovinkaan hyvä esimerkki että toinen vanhempi on tuloton elätti. Mutta varmasti ap:kin paljastuu viimeistään ekan sivun lopussa landladyksi, jolle kymmenen sijoitusasuntoa Kampissa tahkoaa taskurahoja...

Olen useamman kerran törmännyt täällä siihen, ettei uskota sellaisia kotiäitejä olevankaan, joilla on pääomatuloja. Kaikki on totta kai keksittyä fuulaa.

B. Wahlroos ja muutama muukin talousvaikuttaja on puhunut usein siitä, etteivät suomalaiset halua vaurastua. He eivät halua sijoittaa, vaikka se ei ole mitään rakettitiedettä. Omaisuutta ei kerry hetkessä, mutta 30 vuoden jälkeen on tilillä jo mukavasti rahaa, vaikka sijoitetut summat olisivat pieniä. Sitten ovat tietysti metsänomistajat, jotka ovat Suomessa pääosin kaupunkilaisia. Pääomatuloja kertyy myös niille perijöille, joka vanhemmat ovat sijoittaneet viisaasti.

En eläisi pääomatuloilla kovin mukavasti, mutta pystyisin elämään säästeliäästi pelkästään niiden varassa, jos olisi pakko edellyttäen, että olisin pystynyt maksamaa velat pois omaisuutta myymällä.

Minä olen elänyt AP:n kuvailemaa elämää viimeiset 35 vuotta nauttien joka hetkestä. Tosin mieheni ei juuri perusta hartiahieronnasta, joten olen hemmotellut häntä muilla tavoin.

Kotiäitiys toimii omien kokemusten perusteella silloin, jos nainen voi olla satavarma, ettei miehen suusta koskaan tule kuulumaan sellaisia ikäviä kommentteja kuin tässäkin ketjussa. Varallisuuskaan ei ole niin tärkeää kuin molemminpuolinen arvostus toistensa työapanoksesta.

Sekin kannattaa miettiä läpi, että eläke jää pienemmäksi ja CV:hen tulee aukko, mikä vaikuttaa urakehitykseen. Nainen siinä uhrautuu, joten loiskommentit ovat minusta törkeitä. Mies etenee uralla naisen tuella, hankkii suuremman eläkkeen ja lapsia ei tarvitse rahdata mihinkään. Kotona odottaa hyväntuulinen vaimo, jos kotonaolo on mieluista eli mies tästä hyötyy eniten.

On meitä noin eläviä, mutta aika matalalla profiililla saa mennä. Meidän perheelle sopii nyt tällainen tilanne paremmin, kuin se että molemmat käy töissä. En nosta mitään tukia, mutta ihmisiä ärsyttää suunnattomasti. Käytän kuulemma miestäni hyväksi, vaikka todellisuudessa teen tämän juuri mieheni takia, että hänen arkensa olisi vähän kevyempää.

Vierailija kirjoitti:

Suomalainen yhteiskunta on rakennettu kahden työssäkäyvän mallille.  Saahan tietysti haaveilla kaikenlaista. Lapsille se ei ole kovinkaan hyvä esimerkki että toinen vanhempi on tuloton elätti. Mutta varmasti ap:kin paljastuu viimeistään ekan sivun lopussa landladyksi, jolle kymmenen sijoitusasuntoa Kampissa tahkoaa taskurahoja...

Hmm, meillä on ollut juuri tällainen esimerkki lapsille. Mies on tuonut rahat talouteen ja minä olen pitänyt huolta kodista, lapsista ja miehestä sekä hoitanut siviilipuolen elämästä 95% - esim. vaikkapa hoitanut yhteydenpidon säilymisen myös miehen sukuun. Lisäksi olen osallistunut lukuisiin työmatkoihin ja edustustilaisuuksiin.

Lapsista on tullut hyvin koulutettuja ja elämässään hyvin pärjääviä maailmankansalaisia. Jos rahaa voidaan pitää mittana, niin lapsetkin tienaavat tätä nykyä niin hyvin, että kuuluvat Suomessa ylimpään alle 2% tulojensa puolesta.

Ap, että toi kotiäitinä oleminen olisi onnellista tarttisit seuraavat asiat:

Varakas, kiltti, kotiäitiyttä arvostava mies, joka ei petä missään tilanteessa ja joka antaa vähintäänkin osan tuloistaan vaimon käyttöön ilman rajoitteita

-Varakasta on vaikea löytää varsinkin nuorena: et voi tietää kenestä jonnesta tulee varakas, ellet nai vanhaa rahaa. Vanhan rahan naimisessa on se pulma, että pitäisi olla ykkösleidejä (eli fiksu, korkeakoulutettu, kaunis, hoikka...)

-Kiltti mies, joka ajattelee perheensä etua ennemmin kuin omaansa: nämä miehet ERITTÄIN harvassa

-Kotiäitiyttä arvostava mies: nämä miehet ERITTÄIN harvassa, miehet eivät yleensä pidä minään sitä että joku siivoaa tai hoitaa lapsia. Vasta sitten pitävät, jos joutuvat tekemään itse muutaman kuukauden edes ikkunanpesusta ja lasten lääkärikäynneistä alkaen

-Mies joka ei petä missään tilanteessa: et voi tietää etukäteen kuka pettää ja kuka ei. Vaikka vaimo olisi missmaailma kaikilla ihanilla ominaisuuksilla, siltikin moni mies pettää jos tilaisuus on. Joudut äkkiä tilanteeseen, missä harkitset eroa. Eroaminen on vaikeaa jos ei ole omia tuloja

-Kaikki miehet eivät anna vaimollee rahojaan. Voi olla, että ukkosi osoittautuisi rahojen käytön kontrolloijaksi, et nauttisi siitä, että joudut selittelemään ja stressaamaan joka leipäpaketin ostoa, puhumattakaan siitä, että sinulla olisi valtaa päättää isommista hankinnoista eli lomamatkoista ym

Että mieti tarkkaan. Jos sinulla on vain vähän kokemusta seurustelusta ja miehistä, niin hanki kokemusta. Itse voisin ryhtyä kotiäidiksi vain siinä tapauksessa, että olisin äiteillyt miehen lapsille jo useamman vuoden ja mies ei olisi pihi, vaan pitäisi itsestään selvyytenä sitä, että vaimolle ja lapsille ostetaan HÄNEN rahoillaan asioita, sellaisiakin, jotka eivät ole aivan välttämättömiä. Tämäkään ei tosin takaisi kotiäitiyden onnellisuutta.

Eräs työkaverini oli hoitovapaalla muutamia kuukausia. Mies, joka oli korkeasti koulutettu ja hyvätuloinen, ei jaksanut kuunnella vaimonsa kuulumisia, jotka olivat ostarikäyntejä, vaippatarjouksia tms päivän kohokohtia. Hän kehotti vaimonsa menemään takaisin työhön. Niin hän pian tekikin. Sen jälkeen ei ollut turhautunutta vaimoa, vaan aktiivisesti yhteiskuntaa seuraava vaimo, jolla oli mielenkiintoisempia keskustelun aiheita. 

Vierailija kirjoitti:

Ap, että toi kotiäitinä oleminen olisi onnellista tarttisit seuraavat asiat:

Varakas, kiltti, kotiäitiyttä arvostava mies, joka ei petä missään tilanteessa ja joka antaa vähintäänkin osan tuloistaan vaimon käyttöön ilman rajoitteita

-Varakasta on vaikea löytää varsinkin nuorena: et voi tietää kenestä jonnesta tulee varakas, ellet nai vanhaa rahaa. Vanhan rahan naimisessa on se pulma, että pitäisi olla ykkösleidejä (eli fiksu, korkeakoulutettu, kaunis, hoikka...)

-Kiltti mies, joka ajattelee perheensä etua ennemmin kuin omaansa: nämä miehet ERITTÄIN harvassa

-Kotiäitiyttä arvostava mies: nämä miehet ERITTÄIN harvassa, miehet eivät yleensä pidä minään sitä että joku siivoaa tai hoitaa lapsia. Vasta sitten pitävät, jos joutuvat tekemään itse muutaman kuukauden edes ikkunanpesusta ja lasten lääkärikäynneistä alkaen

-Mies joka ei petä missään tilanteessa: et voi tietää etukäteen kuka pettää ja kuka ei. Vaikka vaimo olisi missmaailma kaikilla ihanilla ominaisuuksilla, siltikin moni mies pettää jos tilaisuus on. Joudut äkkiä tilanteeseen, missä harkitset eroa. Eroaminen on vaikeaa jos ei ole omia tuloja

-Kaikki miehet eivät anna vaimollee rahojaan. Voi olla, että ukkosi osoittautuisi rahojen käytön kontrolloijaksi, et nauttisi siitä, että joudut selittelemään ja stressaamaan joka leipäpaketin ostoa, puhumattakaan siitä, että sinulla olisi valtaa päättää isommista hankinnoista eli lomamatkoista ym

Että mieti tarkkaan. Jos sinulla on vain vähän kokemusta seurustelusta ja miehistä, niin hanki kokemusta. Itse voisin ryhtyä kotiäidiksi vain siinä tapauksessa, että olisin äiteillyt miehen lapsille jo useamman vuoden ja mies ei olisi pihi, vaan pitäisi itsestään selvyytenä sitä, että vaimolle ja lapsille ostetaan HÄNEN rahoillaan asioita, sellaisiakin, jotka eivät ole aivan välttämättömiä. Tämäkään ei tosin takaisi kotiäitiyden onnellisuutta.

Olen eri mieltä. Kun suomalainen mies rakastuu, hän oman kokemukseni mukaan sallii vaimolleen ihan mitä tahansa, että tämä olisi onnellinen. Ihmettelen noin negatiivista mielikuvaa. Naisilla on vain kodin ulkopuolelta tulevat paineet, eikä kotona oleminen ole yleisesti hyväksyttyä. Niin kuin tässäkin ketjussa. Toiset naiset täällä on naljailemassa.

Aniharva mies kuitenkaan ottaa vaimostaan täysvastuuta: yksityinen eläkevakuutus, joka tarjoaa kunnon eläkkeen ainakin vanhuuden varalle. Useimmiten otetaan takuueläke, jonka muut veronmaksajat ovat maksaneet, tai leskeneläke, joka on myös muiden maksama. Avioerossa saattaa saada tasinkoa, jos mies ei ole vaatinut avioehtoa ja asumisoikeus voi säilyä, vaikka ei edes omista puolisonsa kanssa yhteistä asuntoa. Toisen armoilla olo olisi minulle vastenmielistä enkä kokisi olevani täysvaltainen, itsenäinen nainen.

Haaveilen samasta ja olen mies. Miltä kuulostaisi nainen että sua odottaisi kotona kokki, rakastaja, panokone, siivojaa ja lastenhoitaja? Sun ainoa tehtävä on tuoda rahaa perheeseen. Minä hoidan kotia, treenaan kehoani ja pumppaan kaluani vuoksesi. Olen aina valmis käytettäväksi ja tykkään laittaa ruokaa itse alusta asti.

Sun ainoa tehtävä on tuoda hilloa kotiin ja laittaa silloin tällöin mun shortsien pyllytaskuun vähän taskurahaa ;p

Vierailija kirjoitti:

Eräs työkaverini oli hoitovapaalla muutamia kuukausia. Mies, joka oli korkeasti koulutettu ja hyvätuloinen, ei jaksanut kuunnella vaimonsa kuulumisia, jotka olivat ostarikäyntejä, vaippatarjouksia tms päivän kohokohtia. Hän kehotti vaimonsa menemään takaisin työhön. Niin hän pian tekikin. Sen jälkeen ei ollut turhautunutta vaimoa, vaan aktiivisesti yhteiskuntaa seuraava vaimo, jolla oli mielenkiintoisempia keskustelun aiheita. 

Mitä mielenkiintoisia kuulumisia sieltä töistä nyt sitten kuuluu? Hoitoalalla olevat puhuvat potilaistaan? Kaupassa töissä olevat kauhistelevat asiakkaita? Toimistotyöntekijä kertoo miten monta laskua lähetti? Ei työjutut yleensä ole kovin kiinnostavia. Me puhumme miehen kanssa siitä mitä on uutisissa, tulevista suunnitelmista, lomaideoita, remontti-ideoista, lasten jutuista, elokuvista, musiikista, siitä mitä kavereille on tapahtunut... ja suurimmaksi osaksi varmaan vaan heitetään huulta siitä mitä mieleen juolahtaa.

Vierailija kirjoitti:

Ap, että toi kotiäitinä oleminen olisi onnellista tarttisit seuraavat asiat:

Varakas, kiltti, kotiäitiyttä arvostava mies, joka ei petä missään tilanteessa ja joka antaa vähintäänkin osan tuloistaan vaimon käyttöön ilman rajoitteita

-Varakasta on vaikea löytää varsinkin nuorena: et voi tietää kenestä jonnesta tulee varakas, ellet nai vanhaa rahaa. Vanhan rahan naimisessa on se pulma, että pitäisi olla ykkösleidejä (eli fiksu, korkeakoulutettu, kaunis, hoikka...)

-Kiltti mies, joka ajattelee perheensä etua ennemmin kuin omaansa: nämä miehet ERITTÄIN harvassa

-Kotiäitiyttä arvostava mies: nämä miehet ERITTÄIN harvassa, miehet eivät yleensä pidä minään sitä että joku siivoaa tai hoitaa lapsia. Vasta sitten pitävät, jos joutuvat tekemään itse muutaman kuukauden edes ikkunanpesusta ja lasten lääkärikäynneistä alkaen

-Mies joka ei petä missään tilanteessa: et voi tietää etukäteen kuka pettää ja kuka ei. Vaikka vaimo olisi missmaailma kaikilla ihanilla ominaisuuksilla, siltikin moni mies pettää jos tilaisuus on. Joudut äkkiä tilanteeseen, missä harkitset eroa. Eroaminen on vaikeaa jos ei ole omia tuloja

-Kaikki miehet eivät anna vaimollee rahojaan. Voi olla, että ukkosi osoittautuisi rahojen käytön kontrolloijaksi, et nauttisi siitä, että joudut selittelemään ja stressaamaan joka leipäpaketin ostoa, puhumattakaan siitä, että sinulla olisi valtaa päättää isommista hankinnoista eli lomamatkoista ym

Että mieti tarkkaan. Jos sinulla on vain vähän kokemusta seurustelusta ja miehistä, niin hanki kokemusta. Itse voisin ryhtyä kotiäidiksi vain siinä tapauksessa, että olisin äiteillyt miehen lapsille jo useamman vuoden ja mies ei olisi pihi, vaan pitäisi itsestään selvyytenä sitä, että vaimolle ja lapsille ostetaan HÄNEN rahoillaan asioita, sellaisiakin, jotka eivät ole aivan välttämättömiä. Tämäkään ei tosin takaisi kotiäitiyden onnellisuutta.

Teksasista saattaisi löytyä tuollaisia miehiä. Ei siellä kaikki pidä mölyä sukunsa rahoista, saati elvistele niillä. Osavaltio on myöskin erittäin vanhoillinen missä näkee vielä naista kunnioittavaa käytöstä. Siinä olet harvinaisen oikeassa ettei kannata rynnätä suinpäin avioliittoon ja muutenkin tulevan vaimon kannattaa tehdä kirjallinen sopimus rahallisesta korvauksesta, jottei hän jää täysin puille paljaille. Omalle tilille on suotavaa ottaa äitiysloman aikana tietty summa korvausta jonka joko säästää tai sijoittaa.

Vaikka ei päätyisikään Teksasiin kotivaimoksi niin suosittelen ottamaan selvää kyseisen maan/osavaltion laista, sekä säädöksistä koskien avioliittoa ja muutenkin lasten elatusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käykö lestadiolaismies? Heidän piireissään tuo on mahdollista.

Rahamiehet on aikalailla jo viety. Ap. tuntui etsivän mahdollistajaa joita ei tahdo täältä löytyä

Ei täältä tietenkään mitään löydy. Seuroihin vaan tyrkylle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomalainen yhteiskunta on rakennettu kahden työssäkäyvän mallille.  Saahan tietysti haaveilla kaikenlaista. Lapsille se ei ole kovinkaan hyvä esimerkki että toinen vanhempi on tuloton elätti. Mutta varmasti ap:kin paljastuu viimeistään ekan sivun lopussa landladyksi, jolle kymmenen sijoitusasuntoa Kampissa tahkoaa taskurahoja...

Hmm, meillä on ollut juuri tällainen esimerkki lapsille. Mies on tuonut rahat talouteen ja minä olen pitänyt huolta kodista, lapsista ja miehestä sekä hoitanut siviilipuolen elämästä 95% - esim. vaikkapa hoitanut yhteydenpidon säilymisen myös miehen sukuun. Lisäksi olen osallistunut lukuisiin työmatkoihin ja edustustilaisuuksiin.

Lapsista on tullut hyvin koulutettuja ja elämässään hyvin pärjääviä maailmankansalaisia. Jos rahaa voidaan pitää mittana, niin lapsetkin tienaavat tätä nykyä niin hyvin, että kuuluvat Suomessa ylimpään alle 2% tulojensa puolesta.

Samoin meillä. Ainoa lapsi on opiskellut erittäin arvostettuun ja hyvin palkattuun ammattiin, jossa on edennyt rakettimaisesti, vaikka on vielä hyvin nuori. On myös seurustellut pitkään, asuu avoliitossa, mutta lapsia ei vielä ole. Tasapainoinen, monitaitonen, paljon ystäviä. Ei kovin huonosti ole mennyt, mutta itse en usko kodin esimerkkiin niin paljon kuin geeneihin. Uraäitinä en kuitenkaan olisi voinut antaa hänelle kaikkea sitä ylimääräistä, mitä hän nyt on saanut muun muassa harrastusten kautta. Olemme edelleen hyvin läheisiä.

Vierailija kirjoitti:

Ei kai laiskuus harvinaista ole. Harva kuitenkaan kehtaa loisia.

Apua.. pienten lasten kanssa kotiäitinä oleminen on kaikkea muuta kuin laiskuutta!

Vierailija kirjoitti:

Eräs työkaverini oli hoitovapaalla muutamia kuukausia. Mies, joka oli korkeasti koulutettu ja hyvätuloinen, ei jaksanut kuunnella vaimonsa kuulumisia, jotka olivat ostarikäyntejä, vaippatarjouksia tms päivän kohokohtia. Hän kehotti vaimonsa menemään takaisin työhön. Niin hän pian tekikin. Sen jälkeen ei ollut turhautunutta vaimoa, vaan aktiivisesti yhteiskuntaa seuraava vaimo, jolla oli mielenkiintoisempia keskustelun aiheita. 

Tässä on hyvä huomautus kehitysmaasta vaimoa etsiville miehille. Ellette halua tällaista elämää niin älkää etsikö köyhästä maasta olevaa naista. Siellä kun yleensä odotetaan pääsyä täysiverisen kotirouvan rooliin ja pettymyksen jälkeen päädytään hakemaan eroa, mikäli näin ei käykään.

Pohjoismaat rulaavat tässä asiassa, tosin täältä päin olevia naisia on turha alkaa lahjomaan ;)

Mä olen ratkaissut tuon niin että teen keikkatöitä sillointällöin. Ihmisille sanon että se on ammattini (niinkuin se toki onkin! En vain kerro etten tee sitä jokapäivä tai edes viikottain..) saan siitä hiukan rahaa ja se on tavallaan harrastus minulle. Minulla on aikaa ja energiaa tehdä terveellistä ruokaa, pitää koti siistinä ja olla lapsia varten kotona koulupäivän jälkeen :) tämä sopii meidän perheelle oikein hyvin!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käykö lestadiolaismies? Heidän piireissään tuo on mahdollista.

Rahamiehet on aikalailla jo viety. Ap. tuntui etsivän mahdollistajaa joita ei tahdo täältä löytyä

Ei täältä tietenkään mitään löydy. Seuroihin vaan tyrkylle.

Pointti oli ettei sielläkään ole niitä. Ne jotka ovat eronneet joutuvat maksamaan rouheita elareita ex-puolisolle lasten määrän ja tulojensa takia.

Meillä on kotiäiti järjestys lisäksi firmani maksaa naiselleni 2000 euron kuukausipalkkaa paperi hommista, joihin hän ei ole minuuttiakaan osallistunut.

Omasta mielestäni järjestys on huono. Lähes joka päivä saan kuulla valitusta siitä kun hän joutuu yksin siivoomaan, pyykkäämään, vahtimaan lapsia jne. Piha hommat kuuluu mulle nainen ei ole kertaakaan leikannut nurmea tai edes harkinnut lumia rappusilta Itse teen myös kotihommia, imuroin ja hoidan tiskejä viikoittain.