Haaveilen kotivaimona olemisesta ja miehestä, joka elättäisi minua

Vierailija kirjoitti:

Aniharva mies kuitenkaan ottaa vaimostaan täysvastuuta: yksityinen eläkevakuutus, joka tarjoaa kunnon eläkkeen ainakin vanhuuden varalle. Useimmiten otetaan takuueläke, jonka muut veronmaksajat ovat maksaneet, tai leskeneläke, joka on myös muiden maksama. Avioerossa saattaa saada tasinkoa, jos mies ei ole vaatinut avioehtoa ja asumisoikeus voi säilyä, vaikka ei edes omista puolisonsa kanssa yhteistä asuntoa. Toisen armoilla olo olisi minulle vastenmielistä enkä kokisi olevani täysvaltainen, itsenäinen nainen.

Sitten kun kerrot että nuo on hoidettu. Että on se eläke, ja on mietitty miten eletään jos ero tulee tai toinen kuolee, niin on muuten melko nyreät ilmeet aina näillä kauhukuvien maalailijoilla.

Sama täällä. Muunlaista parisuhdetta en haluakaan.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on kotiäiti järjestys lisäksi firmani maksaa naiselleni 2000 euron kuukausipalkkaa paperi hommista, joihin hän ei ole minuuttiakaan osallistunut.

Omasta mielestäni järjestys on huono. Lähes joka päivä saan kuulla valitusta siitä kun hän joutuu yksin siivoomaan, pyykkäämään, vahtimaan lapsia jne. Piha hommat kuuluu mulle nainen ei ole kertaakaan leikannut nurmea tai edes harkinnut lumia rappusilta Itse teen myös kotihommia, imuroin ja hoidan tiskejä viikoittain.

Tässä nyt on valitettavasti menty ottamaan huono kotirouva. Aito kotiäiti hoitaisi homman kotiin kuten kuuluukin sovittua kulukorvausta vastaan. Kotirouvaa etsiessä näihin asioihin tulee kiinnittää huomiota ja muistaa sopia ennakkoon vaikka kirjallisesti mitä tuleman pitää.

Vierailija kirjoitti:

Eräs työkaverini oli hoitovapaalla muutamia kuukausia. Mies, joka oli korkeasti koulutettu ja hyvätuloinen, ei jaksanut kuunnella vaimonsa kuulumisia, jotka olivat ostarikäyntejä, vaippatarjouksia tms päivän kohokohtia. Hän kehotti vaimonsa menemään takaisin työhön. Niin hän pian tekikin. Sen jälkeen ei ollut turhautunutta vaimoa, vaan aktiivisesti yhteiskuntaa seuraava vaimo, jolla oli mielenkiintoisempia keskustelun aiheita. 

Tämä kertoo kaiken suomalaisen työorientoituneesta asenteesta. Ihminen saa kaiken tarvittavan yhteiskunnan täysivaltaiseen jäsenyyteen vain ja ainoastaan työnsä kautta. Todella surullista ja säälittävää, että ihmiset eivät osaa omatoimisesti kehittää, sivistää ja haastaa itseään. Tarvitaan niskaan hönkivä pomo pysyäkseen kiinni yhteiskunnassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta tämä on hieno pirre. Paljon puhutaan suvaitsevaisuudesta, mutta kuten tästäkin keskustelusta näkyy, niin ei sellaista juuri ole.

Ei jokaisen tarvitse haluta olla rintaliivejä polttava feministi. "Perinteisissä arvoissa" on myös paljon hyvää, varsinkin lasten kannalta, jolloin se äiti on aina kotona pitämässä huolta ja kasvattamassa, varsinkin kun nykyään on paljon adhd lapsia, niin uskoisin, että suurin osa heistä hyötyisi paljon tästä mallista.

Siinähän uskot. Uskomuksesi tueksi ei ole tutkimustietoa. Patalaiskoja ihmisiä ei myöskään ole mitään tarvetta suvaita, jos ei huvita.

Hae itse niitä töitä, et kai muuten palstalle keskellä päivää...

Eli luulet voivasi antaa minulle vaihtoehdoiksi joko laiskurien hyväksymisen tai palstailun vasta klo 16 jälkeen. Arvaa mitä? Sääntösi eivät kiinnosta.

Ajatella. Onnea vaan loppuelämään, mt-ongelmainen elämäntapatyötön.

Vierailija kirjoitti:

Kotiäitiys toimii omien kokemusten perusteella silloin, jos nainen voi olla satavarma, ettei miehen suusta koskaan tule kuulumaan sellaisia ikäviä kommentteja kuin tässäkin ketjussa. Varallisuuskaan ei ole niin tärkeää kuin molemminpuolinen arvostus toistensa työapanoksesta.

Sekin kannattaa miettiä läpi, että eläke jää pienemmäksi ja CV:hen tulee aukko, mikä vaikuttaa urakehitykseen. Nainen siinä uhrautuu, joten loiskommentit ovat minusta törkeitä. Mies etenee uralla naisen tuella, hankkii suuremman eläkkeen ja lapsia ei tarvitse rahdata mihinkään. Kotona odottaa hyväntuulinen vaimo, jos kotonaolo on mieluista eli mies tästä hyötyy eniten.

Ei vaan se hyötyy eniten, jonka tahdon mukaan mennään. Jos yhteinen tahto 50-50, ei kumpikaan hyödy yhtään enempää. Turha tehdä kotiäideistä mitään surkeita uhreja.

Jeezuz näitä juttuja. Kotiäiti ei voi olla yhteiskunnallisesti aktiivinen ja puhuu vain kotihommista? Ja kun tämä kotiäiti menee töihin niin miestä alkaa kiinnostamaan vaimon jutut? Niin varmaan. Olen ollut kotiäiti/rouva nyt 24 vuotta ja todellakin keskustelemme kaikesta maan ja taivaan välillä eikä pelkästä tiskirätin väristä. Jos nyt menisin töihin niin tuskin muuttuisin täysin toiseksi ihmiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eräs työkaverini oli hoitovapaalla muutamia kuukausia. Mies, joka oli korkeasti koulutettu ja hyvätuloinen, ei jaksanut kuunnella vaimonsa kuulumisia, jotka olivat ostarikäyntejä, vaippatarjouksia tms päivän kohokohtia. Hän kehotti vaimonsa menemään takaisin työhön. Niin hän pian tekikin. Sen jälkeen ei ollut turhautunutta vaimoa, vaan aktiivisesti yhteiskuntaa seuraava vaimo, jolla oli mielenkiintoisempia keskustelun aiheita. 

Tämä kertoo kaiken suomalaisen työorientoituneesta asenteesta. Ihminen saa kaiken tarvittavan yhteiskunnan täysivaltaiseen jäsenyyteen vain ja ainoastaan työnsä kautta. Todella surullista ja säälittävää, että ihmiset eivät osaa omatoimisesti kehittää, sivistää ja haastaa itseään. Tarvitaan niskaan hönkivä pomo pysyäkseen kiinni yhteiskunnassa.

Ei siellä töissä olla pomoa varten vaan tienaamassa palkkaa. Sen kyllä uskon, että sinulla on pakottava tarve päästä niskaanhönkimisetäisyyden päähän toista ihmistä.

Tästä on olemassa joku vitsi. Harmi kun en muista sitä kunnolla. Siinä ulkomaalainen mies ihmettelee sitä että kun muualla nainen saa kaiken tekemättä töitä kodin ulkopuolella, saa elää vähän kevyempää elämää ja saa hemmottelua ja Suomessa nainen raataa kuin mies ensin töissä ja sen jälkeen kuin perinteinen nainen kotona kaikki kotityöt, ja tämän jälkeen suomalainen nainen uskoo että hän on se joka on onnellisempi ja se ulkomaalainen nainen on alistettu ja sorrettu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, että toi kotiäitinä oleminen olisi onnellista tarttisit seuraavat asiat:

Varakas, kiltti, kotiäitiyttä arvostava mies, joka ei petä missään tilanteessa ja joka antaa vähintäänkin osan tuloistaan vaimon käyttöön ilman rajoitteita

-Varakasta on vaikea löytää varsinkin nuorena: et voi tietää kenestä jonnesta tulee varakas, ellet nai vanhaa rahaa. Vanhan rahan naimisessa on se pulma, että pitäisi olla ykkösleidejä (eli fiksu, korkeakoulutettu, kaunis, hoikka...)

-Kiltti mies, joka ajattelee perheensä etua ennemmin kuin omaansa: nämä miehet ERITTÄIN harvassa

-Kotiäitiyttä arvostava mies: nämä miehet ERITTÄIN harvassa, miehet eivät yleensä pidä minään sitä että joku siivoaa tai hoitaa lapsia. Vasta sitten pitävät, jos joutuvat tekemään itse muutaman kuukauden edes ikkunanpesusta ja lasten lääkärikäynneistä alkaen

-Mies joka ei petä missään tilanteessa: et voi tietää etukäteen kuka pettää ja kuka ei. Vaikka vaimo olisi missmaailma kaikilla ihanilla ominaisuuksilla, siltikin moni mies pettää jos tilaisuus on. Joudut äkkiä tilanteeseen, missä harkitset eroa. Eroaminen on vaikeaa jos ei ole omia tuloja

-Kaikki miehet eivät anna vaimollee rahojaan. Voi olla, että ukkosi osoittautuisi rahojen käytön kontrolloijaksi, et nauttisi siitä, että joudut selittelemään ja stressaamaan joka leipäpaketin ostoa, puhumattakaan siitä, että sinulla olisi valtaa päättää isommista hankinnoista eli lomamatkoista ym

Että mieti tarkkaan. Jos sinulla on vain vähän kokemusta seurustelusta ja miehistä, niin hanki kokemusta. Itse voisin ryhtyä kotiäidiksi vain siinä tapauksessa, että olisin äiteillyt miehen lapsille jo useamman vuoden ja mies ei olisi pihi, vaan pitäisi itsestään selvyytenä sitä, että vaimolle ja lapsille ostetaan HÄNEN rahoillaan asioita, sellaisiakin, jotka eivät ole aivan välttämättömiä. Tämäkään ei tosin takaisi kotiäitiyden onnellisuutta.

Olen eri mieltä. Kun suomalainen mies rakastuu, hän oman kokemukseni mukaan sallii vaimolleen ihan mitä tahansa, että tämä olisi onnellinen. Ihmettelen noin negatiivista mielikuvaa. Naisilla on vain kodin ulkopuolelta tulevat paineet, eikä kotona oleminen ole yleisesti hyväksyttyä. Niin kuin tässäkin ketjussa. Toiset naiset täällä on naljailemassa.

Sulla on hyvä kokemus. Mulla on kaksi vastakkaista kokemusta. Olen tällähetkellä naimisissa erittäin varakkaan miehen kanssa. Teen kaikki kotityöt ja hoidan lapset, mies huitelee missä huitelee ja on ostellut itselleen noin 500ke:n arvosta kaikkea kivaa. Minulle ostaa synttärilahjaksi muutaman kympin huivin. Käyn töissä, mutta vaadin hänen maksamaan kaikki juoksevat menot. Tällöin omat rahani jäävät käyttööni, ja pääsen päättämään ja maksamaan esim. lomamatkoista. Polemiikkia on syntynyt. Hän on niin varakas, että voisin kyllä jäädä kotiin, mutten voi, koska silloin mulla ei ois sanavaltaa mihinkään. Hän ei ole niin mukava, vaan enemmänkin despootti. Ja juu, kyllä oli mukava ekat pari vuotta ja osteli mullakin yhtä sun toista. Nyt kun useampi vuosi vierähtänyt, niin ukko on ihan toista maata. Mutten viitsi erotakaan, koska kerran olen eronnut, eikä sekään kivaa ollut. Terv. se kelle vastasit

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eräs työkaverini oli hoitovapaalla muutamia kuukausia. Mies, joka oli korkeasti koulutettu ja hyvätuloinen, ei jaksanut kuunnella vaimonsa kuulumisia, jotka olivat ostarikäyntejä, vaippatarjouksia tms päivän kohokohtia. Hän kehotti vaimonsa menemään takaisin työhön. Niin hän pian tekikin. Sen jälkeen ei ollut turhautunutta vaimoa, vaan aktiivisesti yhteiskuntaa seuraava vaimo, jolla oli mielenkiintoisempia keskustelun aiheita. 

Tämä kertoo kaiken suomalaisen työorientoituneesta asenteesta. Ihminen saa kaiken tarvittavan yhteiskunnan täysivaltaiseen jäsenyyteen vain ja ainoastaan työnsä kautta. Todella surullista ja säälittävää, että ihmiset eivät osaa omatoimisesti kehittää, sivistää ja haastaa itseään. Tarvitaan niskaan hönkivä pomo pysyäkseen kiinni yhteiskunnassa.

Ei siellä töissä olla pomoa varten vaan tienaamassa palkkaa. Sen kyllä uskon, että sinulla on pakottava tarve päästä niskaanhönkimisetäisyyden päähän toista ihmistä.

Et siis ymmärtänyt yhtään lukemaasi...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eräs työkaverini oli hoitovapaalla muutamia kuukausia. Mies, joka oli korkeasti koulutettu ja hyvätuloinen, ei jaksanut kuunnella vaimonsa kuulumisia, jotka olivat ostarikäyntejä, vaippatarjouksia tms päivän kohokohtia. Hän kehotti vaimonsa menemään takaisin työhön. Niin hän pian tekikin. Sen jälkeen ei ollut turhautunutta vaimoa, vaan aktiivisesti yhteiskuntaa seuraava vaimo, jolla oli mielenkiintoisempia keskustelun aiheita. 

Tämä kertoo kaiken suomalaisen työorientoituneesta asenteesta. Ihminen saa kaiken tarvittavan yhteiskunnan täysivaltaiseen jäsenyyteen vain ja ainoastaan työnsä kautta. Todella surullista ja säälittävää, että ihmiset eivät osaa omatoimisesti kehittää, sivistää ja haastaa itseään. Tarvitaan niskaan hönkivä pomo pysyäkseen kiinni yhteiskunnassa.

Ei siellä töissä olla pomoa varten vaan tienaamassa palkkaa. Sen kyllä uskon, että sinulla on pakottava tarve päästä niskaanhönkimisetäisyyden päähän toista ihmistä.

Onnistuuko miehet jälleen luistamaan tästäkin asiasta? Voisit osoittaa tuon höyryämisen niille jotka ovat nytkin parasta aikaa hakemassa kotirouvaa jostain köyhemmästä maasta. Nehän jopa maksaa sille naiselle siitä ettei heitä jätetä ja, että nainen jää kotiin joko pysyvästi tai nuorimmaisen mennessä kouluun.

Lopettakaa naisten päälle sylkeminen! Miespuoleiset itsekin ovat mahdollistamassa tätä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, että toi kotiäitinä oleminen olisi onnellista tarttisit seuraavat asiat:

Varakas, kiltti, kotiäitiyttä arvostava mies, joka ei petä missään tilanteessa ja joka antaa vähintäänkin osan tuloistaan vaimon käyttöön ilman rajoitteita

-Varakasta on vaikea löytää varsinkin nuorena: et voi tietää kenestä jonnesta tulee varakas, ellet nai vanhaa rahaa. Vanhan rahan naimisessa on se pulma, että pitäisi olla ykkösleidejä (eli fiksu, korkeakoulutettu, kaunis, hoikka...)

-Kiltti mies, joka ajattelee perheensä etua ennemmin kuin omaansa: nämä miehet ERITTÄIN harvassa

-Kotiäitiyttä arvostava mies: nämä miehet ERITTÄIN harvassa, miehet eivät yleensä pidä minään sitä että joku siivoaa tai hoitaa lapsia. Vasta sitten pitävät, jos joutuvat tekemään itse muutaman kuukauden edes ikkunanpesusta ja lasten lääkärikäynneistä alkaen

-Mies joka ei petä missään tilanteessa: et voi tietää etukäteen kuka pettää ja kuka ei. Vaikka vaimo olisi missmaailma kaikilla ihanilla ominaisuuksilla, siltikin moni mies pettää jos tilaisuus on. Joudut äkkiä tilanteeseen, missä harkitset eroa. Eroaminen on vaikeaa jos ei ole omia tuloja

-Kaikki miehet eivät anna vaimollee rahojaan. Voi olla, että ukkosi osoittautuisi rahojen käytön kontrolloijaksi, et nauttisi siitä, että joudut selittelemään ja stressaamaan joka leipäpaketin ostoa, puhumattakaan siitä, että sinulla olisi valtaa päättää isommista hankinnoista eli lomamatkoista ym

Että mieti tarkkaan. Jos sinulla on vain vähän kokemusta seurustelusta ja miehistä, niin hanki kokemusta. Itse voisin ryhtyä kotiäidiksi vain siinä tapauksessa, että olisin äiteillyt miehen lapsille jo useamman vuoden ja mies ei olisi pihi, vaan pitäisi itsestään selvyytenä sitä, että vaimolle ja lapsille ostetaan HÄNEN rahoillaan asioita, sellaisiakin, jotka eivät ole aivan välttämättömiä. Tämäkään ei tosin takaisi kotiäitiyden onnellisuutta.

Olen eri mieltä. Kun suomalainen mies rakastuu, hän oman kokemukseni mukaan sallii vaimolleen ihan mitä tahansa, että tämä olisi onnellinen. Ihmettelen noin negatiivista mielikuvaa. Naisilla on vain kodin ulkopuolelta tulevat paineet, eikä kotona oleminen ole yleisesti hyväksyttyä. Niin kuin tässäkin ketjussa. Toiset naiset täällä on naljailemassa.

Sulla on hyvä kokemus. Mulla on kaksi vastakkaista kokemusta. Olen tällähetkellä naimisissa erittäin varakkaan miehen kanssa. Teen kaikki kotityöt ja hoidan lapset, mies huitelee missä huitelee ja on ostellut itselleen noin 500ke:n arvosta kaikkea kivaa. Minulle ostaa synttärilahjaksi muutaman kympin huivin. Käyn töissä, mutta vaadin hänen maksamaan kaikki juoksevat menot. Tällöin omat rahani jäävät käyttööni, ja pääsen päättämään ja maksamaan esim. lomamatkoista. Polemiikkia on syntynyt. Hän on niin varakas, että voisin kyllä jäädä kotiin, mutten voi, koska silloin mulla ei ois sanavaltaa mihinkään. Hän ei ole niin mukava, vaan enemmänkin despootti. Ja juu, kyllä oli mukava ekat pari vuotta ja osteli mullakin yhtä sun toista. Nyt kun useampi vuosi vierähtänyt, niin ukko on ihan toista maata. Mutten viitsi erotakaan, koska kerran olen eronnut, eikä sekään kivaa ollut. Terv. se kelle vastasit

Nyt herää kysymys: miksi ihmeessä suostut tuollaiseen? Ei mikään ihme, että olet kyyninen, mutta kun todella moni nainen osaa pitää puolensa ja hankkia ansaitsemansa kunnioituksen.

Ohis

No eihän mulkun miehen kanssa kannata olla oli sitten itse töissä tai ei.

Vierailija kirjoitti:

Tästä on olemassa joku vitsi. Harmi kun en muista sitä kunnolla. Siinä ulkomaalainen mies ihmettelee sitä että kun muualla nainen saa kaiken tekemättä töitä kodin ulkopuolella, saa elää vähän kevyempää elämää ja saa hemmottelua ja Suomessa nainen raataa kuin mies ensin töissä ja sen jälkeen kuin perinteinen nainen kotona kaikki kotityöt, ja tämän jälkeen suomalainen nainen uskoo että hän on se joka on onnellisempi ja se ulkomaalainen nainen on alistettu ja sorrettu.

Jep! Turkissa juttelin erään naisen kanssa joka oli ihan kauhuissaan miksi suomalainen nainen suostuu elämään noin! Siellä miehen palkka on todellakin yhteinen palkka ja sillä myös kustannetaan kotiin siivoojaa ja muuta, että nainen ehtii myös levätä päivän aikana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä haaveilin, mutta se juna meni jo. Nyt on lapset aikuisia ja karmeat ruuhavuodet ohi ja työelämäkin tuntuu jo helpommalta kun ei ole pieniä lapsia hoidettavana. Harmittaa kyllä, ettei elintaso sallinut minun jäämistä kotiin ja osa-aikatyö ei alallani ollut mahdollista.

Eikä nykymies suostu ottamaan yksin vastuuta leivän tuomisesta pöytään.

Tuntuu, että nykynuoret ovat lopulta tasapainossa siinä mielessä, että molemmat pariskunnasta tienaa ja tekevät kotitöitä. Mutta yhtään raskaammaksi eivät halua arkeansa, joten lapset jää sitten monilta tekemättä. Enkä yhtään ihmettele. Jos olisin tajunnut jotain tarha-koulu-harrastus-wilma ym. rumbasta etukäteen (työelämän lisäksi ), olisi itseltänikin jäänyt todennäköisesti perhe perustamatta..

Minua taas kaduttaa että juoksin kieli vyön alla työelämässä kun lapset oli pieniä ja kouluikäisiä. En ymmärtänyt että ei työ tekemällä lopu, eikä siitä lopultakaan saa kirkkainta kruunua. Nyt otan sitä aikaa takaisin vaikka lapset ovat jo isoja. Olen saanut isohkon perinnön, miehellä on hyvä palkka eikä velkaa enää ole. Vihdoinkin nautin elämästä ja mieskin muutaman vuoden kuluttua kun jää eläkkeelle. Parempi myöhään kuin en milloinkaan.

Olisi siis parempi että miehesi olisi juossut sinunkin edestäsi?

Pienemmälläkin olisimme tulleet toimeen.

Vierailija kirjoitti:

Minä haaveilen koti-isänä olemisesta.

Niin minäkin, ilman lapsia tosin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tästä on olemassa joku vitsi. Harmi kun en muista sitä kunnolla. Siinä ulkomaalainen mies ihmettelee sitä että kun muualla nainen saa kaiken tekemättä töitä kodin ulkopuolella, saa elää vähän kevyempää elämää ja saa hemmottelua ja Suomessa nainen raataa kuin mies ensin töissä ja sen jälkeen kuin perinteinen nainen kotona kaikki kotityöt, ja tämän jälkeen suomalainen nainen uskoo että hän on se joka on onnellisempi ja se ulkomaalainen nainen on alistettu ja sorrettu.

Jep! Turkissa juttelin erään naisen kanssa joka oli ihan kauhuissaan miksi suomalainen nainen suostuu elämään noin! Siellä miehen palkka on todellakin yhteinen palkka ja sillä myös kustannetaan kotiin siivoojaa ja muuta, että nainen ehtii myös levätä päivän aikana.

Se kuulostaa nurinkuriselta kun sen sanoo ääneen. Eikö? Ehkä maailmassa on joistain asioista useampia totuuksia. Ehkä meidän pohjoismaalainen tasa-arvo ei ole ainoa tapa jolla voi elää onnellista elämää. Tietenkin hyvä jos sen saa itse valita miten haluaa elää, mutta olisi kiva jos ihmiset olisivat vähän avarakatseisempia ja yrittäisivät nähdä joskus hyvää siinä toisenkin tavassa elää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tästä on olemassa joku vitsi. Harmi kun en muista sitä kunnolla. Siinä ulkomaalainen mies ihmettelee sitä että kun muualla nainen saa kaiken tekemättä töitä kodin ulkopuolella, saa elää vähän kevyempää elämää ja saa hemmottelua ja Suomessa nainen raataa kuin mies ensin töissä ja sen jälkeen kuin perinteinen nainen kotona kaikki kotityöt, ja tämän jälkeen suomalainen nainen uskoo että hän on se joka on onnellisempi ja se ulkomaalainen nainen on alistettu ja sorrettu.

Jep! Turkissa juttelin erään naisen kanssa joka oli ihan kauhuissaan miksi suomalainen nainen suostuu elämään noin! Siellä miehen palkka on todellakin yhteinen palkka ja sillä myös kustannetaan kotiin siivoojaa ja muuta, että nainen ehtii myös levätä päivän aikana.

Pahasti on aivopesu mennyt täällä perille. Suomessa siis. Järkyttävää miten moni ei sitä edes tajua.

Eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tästä on olemassa joku vitsi. Harmi kun en muista sitä kunnolla. Siinä ulkomaalainen mies ihmettelee sitä että kun muualla nainen saa kaiken tekemättä töitä kodin ulkopuolella, saa elää vähän kevyempää elämää ja saa hemmottelua ja Suomessa nainen raataa kuin mies ensin töissä ja sen jälkeen kuin perinteinen nainen kotona kaikki kotityöt, ja tämän jälkeen suomalainen nainen uskoo että hän on se joka on onnellisempi ja se ulkomaalainen nainen on alistettu ja sorrettu.

Jep! Turkissa juttelin erään naisen kanssa joka oli ihan kauhuissaan miksi suomalainen nainen suostuu elämään noin! Siellä miehen palkka on todellakin yhteinen palkka ja sillä myös kustannetaan kotiin siivoojaa ja muuta, että nainen ehtii myös levätä päivän aikana.

Se kuulostaa nurinkuriselta kun sen sanoo ääneen. Eikö? Ehkä maailmassa on joistain asioista useampia totuuksia. Ehkä meidän pohjoismaalainen tasa-arvo ei ole ainoa tapa jolla voi elää onnellista elämää. Tietenkin hyvä jos sen saa itse valita miten haluaa elää, mutta olisi kiva jos ihmiset olisivat vähän avarakatseisempia ja yrittäisivät nähdä joskus hyvää siinä toisenkin tavassa elää.

Tässä tavassa elää ei ole kyllä mitään onnellista :D

Noh, onneksi on valinnanvapaus.