Minusta karkkipäivä on väärin, koska siinä makean"himo" on määrätty ulkopuolelta esim. lauantaille. Lapsi ei opi kuuntelemaan itseään

Tarkoitus on oppia myös kontrolloimaan omia mielihaluja ja noudattamaan sääntöjä. 

Älä nyt jaksa tätä iänikuista lässytystä..kyllä se makeanhimo taitaa olla vahvasti myös syntymäominaisuus. Meidän lapsille karkkipäivä eduataa jotain kivaa odotettavaa viikonlopussa muun mukavan muassa. Vähän niin ku joillekin sauna lauantaisin. Tai pitsaperjantai joillekin.

Juuri näin. Karkit ja muut herkut nostetaan jalustalle ja odotetaan kieli pitkällä lauantaita. Parempi jättää herkut omaan arvoonsa eli niitä voi syödä silloin tällöin jälkiruokana tai esim. leffaeväänä. Hyvää oloa ja iloa kannattaa hakea muusta kuin karkeista.

Ei ole normaalia syödä joka päivä jotain makeaa. Monelle aikuisellekin tekisi hyvä oppia säätelemään ja kontrolloimaan halujaan. Eikä lauantaina tarvitse syödä isoa määrää karkkia. Äly hoi.

Vierailija kirjoitti:

Juuri näin. Karkit ja muut herkut nostetaan jalustalle ja odotetaan kieli pitkällä lauantaita. Parempi jättää herkut omaan arvoonsa eli niitä voi syödä silloin tällöin jälkiruokana tai esim. leffaeväänä. Hyvää oloa ja iloa kannattaa hakea muusta kuin karkeista.

Et tainut tajuta yhtään mitään... Ne karkit ovat yksi osa sitä mukavuutta. Miksi leffassa karkit ok, mutta kotona leffaa katsoessa ei?

Lapsi kun saisi valita söisi kasan karkkia monenea päivänä. Siinä kohtaa yksi karkkipäivä, jolloin saa rajoitetusti karkkia on parempi,

Josta siirrytään perjantaipulloon.

Vierailija kirjoitti:

Juuri näin. Karkit ja muut herkut nostetaan jalustalle ja odotetaan kieli pitkällä lauantaita. Parempi jättää herkut omaan arvoonsa eli niitä voi syödä silloin tällöin jälkiruokana tai esim. leffaeväänä. Hyvää oloa ja iloa kannattaa hakea muusta kuin karkeista.

Ei nosteta mitenkään jalustalle. Kärjistät, kun haluat ilmeisesti provosoida. Annapa olla ja tee niin kuin haluat.

Vierailija kirjoitti:

Josta siirrytään perjantaipulloon.

Hieno porttiteoria, bravo!

Sain muksuna viidellä markalla karkkia lauantaisin, enempää ei herunut.

Ihan normaali musta tuli. Oisko vanhemmista kiinni? Niille ei tarvitse antaa puolen kilon säkkiä, nyrkillinen riittää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juuri näin. Karkit ja muut herkut nostetaan jalustalle ja odotetaan kieli pitkällä lauantaita. Parempi jättää herkut omaan arvoonsa eli niitä voi syödä silloin tällöin jälkiruokana tai esim. leffaeväänä. Hyvää oloa ja iloa kannattaa hakea muusta kuin karkeista.

Et tainut tajuta yhtään mitään... Ne karkit ovat yksi osa sitä mukavuutta. Miksi leffassa karkit ok, mutta kotona leffaa katsoessa ei?

Voi tietenkin syödä kotona. Minusta sillä päivällä ei ole väliä. Eikä karkkipäivän puuttuminen tarkoita sitä, että karkkia syödään sitten joka päivä. Vaan että opitaan syömään järkevästi. Herkutella voi ilman sokerihöttöjäkin.

Ihmisen luontainen makeanhimo kertoo siitä, että energiaa ja ravintoaineita ei saa muusta, järkevämmästä energianlähteestä. Ja niinhän se on. Nykyään ihmiset syövät keinotekoista paskaa jo pienestä asti. Kun vauva lopettaa rintamaidon juomisen, suositellaan rasvatonta LEHMÄNmaitoa ja pieni lisä rypsiöjyä. Rasvatonta, mautonta, ihmiselle täysin epäluontaista "ravintoa" syödään nykyään pienestä pitäen. Ja ihmetellään, kun kansakunta lihoo, diabetestilastot räjähtää käsiin, on kaiken maailman suolistosairauksia. 

Ruokkikaa lapsenne kunnollisella, ihmisen suolistolle soveltuvalla ravinteikkaalla ruualla. Syökää sitä itsekin. Niin ei tee edes mieli karkkia... Eli tarpeeksi luonnollista rasvaa, lihaa, kalaa, kananmunia, kasviksia. Jättäkää kaikki teollisesti väännetyt soijapohjaiset tai muut vegeroskat syömättä. Hyvää ravintoa on se, missä on mahdollisimman lyhyt sisällysluettelo. Tyyliin kerma: sisällysluettelo: kerma. EI kauramaito, sis. pari prosenttia kauraa, rypsiöljyä, kaikenmaailman säilöntäaineita ja sakeuttamisaineita.  Leipää ja pullaa kohtuudella. 

Kaksi tapausta, toisessa (1) lapselta on rajoitettu kaikki sokeri pois ja toisessa (2) edes karkkia ei ole rajoitettu mitenkään.

Lapsien käydessä kylässä kysyn että "otatko karkkia?", koska meillä on aina tarjolla.

(1) Hullunkiilto ilmestyy silmiin ja pää nyökkyy kun kuolalta ei suustaan sanaa saa. Karkkipurkin ilmestyessä kädet tunkee suuhun niin paljon kuin ehtii purkista, jotta olisi saanut mahdollisimman paljon ennen kuin purkki katoaa. Purkkihan ei tietenkään katoa, koska se on aina meidän pöydällä ja siitä syököön kukin mitä haluaa.

(2) Lapsi ottaa karkin ja syö sen tai sanoo "en mää nyt" koska tietää että voi sitten ottaa joskus myöhemminkin jos haluaa.

Voisiko joku selittää, miten jollakin rajoituksella saadaan köytettyä himot? Koskee kaikkia rajoituksia herkut, epäterveelliset ruuat, alkoholin kieltolaki...

Molempi parempi.

Meillä karkkipäivä toimi hienosti. Karkkipäivän avulla karkkien syönti saatiin rajoitettua yhteen päivään viikossa. Kolme lastamme olivat hyvin mukana systeemissä. Karkit pystyi ostamaan milloin vain ja ne laitettiin laatikkoon odottamaan lauantaita. Lapset kurkkasivat viikolla laatikkoon katsoen mitä on luvassa, mutta jaksoivat odottaa hyvin lauantaihin. - Karkkipäivä oli hyvä oppi "kaikki mulle heti" ajattelun ylittämiseen.

Vierailija kirjoitti:

Kaksi tapausta, toisessa (1) lapselta on rajoitettu kaikki sokeri pois ja toisessa (2) edes karkkia ei ole rajoitettu mitenkään.

Lapsien käydessä kylässä kysyn että "otatko karkkia?", koska meillä on aina tarjolla.

(1) Hullunkiilto ilmestyy silmiin ja pää nyökkyy kun kuolalta ei suustaan sanaa saa. Karkkipurkin ilmestyessä kädet tunkee suuhun niin paljon kuin ehtii purkista, jotta olisi saanut mahdollisimman paljon ennen kuin purkki katoaa. Purkkihan ei tietenkään katoa, koska se on aina meidän pöydällä ja siitä syököön kukin mitä haluaa.

(2) Lapsi ottaa karkin ja syö sen tai sanoo "en mää nyt" koska tietää että voi sitten ottaa joskus myöhemminkin jos haluaa.

Voisiko joku selittää, miten jollakin rajoituksella saadaan köytettyä himot? Koskee kaikkia rajoituksia herkut, epäterveelliset ruuat, alkoholin kieltolaki...

Ihan mielenkiinnosta: miksi sulla on aina karkkia tarjolla? Kuten tässä ketjussa on huomautettukin, on paljon kaikkea terveellistäkin herkkua, ja mielihyvää pitäisi ylipäätään saada muualta kuin syömisestä.

Vierailija kirjoitti:

Meillä karkkipäivä toimi hienosti. Karkkipäivän avulla karkkien syönti saatiin rajoitettua yhteen päivään viikossa. Kolme lastamme olivat hyvin mukana systeemissä. Karkit pystyi ostamaan milloin vain ja ne laitettiin laatikkoon odottamaan lauantaita. Lapset kurkkasivat viikolla laatikkoon katsoen mitä on luvassa, mutta jaksoivat odottaa hyvin lauantaihin. - Karkkipäivä oli hyvä oppi "kaikki mulle heti" ajattelun ylittämiseen.

Sama juttu meillä. Lisätään vielä, että jos lapset ostavat esim. 100 gr. irtispussit karkkipäivän iltaa varten, eivät pussit koskaan tyhjene vaan aina jää yli seuraavaa viikkoa varten. Mikä on kyllä vähän huonokin juttu, koska niitä pussinpohjia on namulaatikko täynnä. Ainakin meillä karkkien osto on isompi juttu kuin syöminen.

Minusta ranskalainen suhtautuminen herkkuihin on järkevämpi. Päivittäin voi jälkiruokana halutessaan syödä pienen herkun. Oli se sitten leivonnainen, keksi, lettu, pari karkkia, pala suklaata. Joka päivä ei tarvitse, mutta ei ole pakko rajoittaa yhteen viikonpäivään.

Ei mitään pussillista karkkia kerran viikossa. Siinä nyt ei ole mitään järkeä.

Elokuviin mennessä meillä on herkkuna popcornit. Joskus yksi tikkari. Leffassa käydäön ehkä kerran kuussa, joten se on aika sama, mitä silloin syö. Kotona jos katsotaan elokuvaa, ei siinä mitään karkkia tarvita. Erikoispäivinä, kuten kutsut ja juhannus jne sitä karkkia voi olla tarjolla enemmän.

Nyt lapsi on tajunnut, että joillakin kavereilla on karkkipäivä, jolloin saa mättää karkkia mielin määrin ja alkanut myös kärttää karkkipäivää. Olen yrittänyt selittää, että saahan meillä syödä karkkia, mutta miksi kaikki karkit pitäisi syödä kerralla?

Tätä en oo ymmärtänyt, että miksi se karkkipäivä tarkoittaa jonkun mielessä hirveitä määriä karkkia? Meillä on karkkipäivä (pe tai la) ja sen lisäksi voi olla myös jälkiruokaa. Lapset kyllä odottavat karkkipäivää, mutta ei sitä karkkia mitään järkyttäviä määriä tarjota. Kaikille jaetaan karkkia kuppeihin pieni määrä ja syödään sitten se oma annos. Lapset eivät välttämättä syö annostaan kerralla, vaan jättävät seuraavaksi päiväksi. Tässä vähän aikaa sitten ostin toiselle lapselle oman karkkipussin, eli sellaisen TV mix -pussin, joka on vähän yli 100 grammaa. Hän söi siitä muutaman karkin, tarjosi meille ja loput halusi säästää siihen, kun vanhempi sisarus tulee kotiin, että voivat jakaa sen itse.

Ei karkkipäivä tarkoita jotain jättisäkkiä, jota sitten mussutetaan koko päivän. Meillä lapset syövät karkkia jälkiruuaksi, eivät tyhjään mahaan.

Kaveriperheen kolmilapsisessa perheessä karkkipäivä oli yhtä helvettiä. Aamusta asti manguttiin nameja, sitten kun niiden aika koitti niin yksi ahmi hulluna ja toinen pihtasi. Arvaahan sen, mikä sokerihumalainen tappelu siitä seurasi! Karkkeja laskettiin ja vertailtiin, varsinainen sisarkateuden perusta.

En ole tavannut perhettä enää vuosiin, tiedä tappeleeko tytöt nykyisin poikaystävistä vai sidukasta.

Näkemäni perusteella annoin omien lasteni syödä karkkia vapaasti, meillä ei ikinä tapeltu karkeista eikä ahmittu niitä. Ihan hoikkia ja terveitä aikuisia niistä tuli.