Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Minusta karkkipäivä on väärin, koska siinä makean"himo" on määrätty ulkopuolelta esim. lauantaille. Lapsi ei opi kuuntelemaan itseään
03.03.2020 |
Sitten syö lauantaina paljon karkkia. Sen sijaan voisi joskus harvoin ottaa palan suklaata tai pari karkkia ja hampaidenpesu päälle. Siitä jäisi terve jälki elämään.
Kommentit (46)
AP on väärässä. Karkkipäivällä opitaan ettei joka päivä tartte syödä herkkuja vaikka kuinka tekisi mieli. Aikuinen sitten katsoo ettei karkkipäivänäkään vedetä ihan överiksi, herkutella voi vähän pienemminkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaksi tapausta, toisessa (1) lapselta on rajoitettu kaikki sokeri pois ja toisessa (2) edes karkkia ei ole rajoitettu mitenkään.
Lapsien käydessä kylässä kysyn että "otatko karkkia?", koska meillä on aina tarjolla.
(1) Hullunkiilto ilmestyy silmiin ja pää nyökkyy kun kuolalta ei suustaan sanaa saa. Karkkipurkin ilmestyessä kädet tunkee suuhun niin paljon kuin ehtii purkista, jotta olisi saanut mahdollisimman paljon ennen kuin purkki katoaa. Purkkihan ei tietenkään katoa, koska se on aina meidän pöydällä ja siitä syököön kukin mitä haluaa.
(2) Lapsi ottaa karkin ja syö sen tai sanoo "en mää nyt" koska tietää että voi sitten ottaa joskus myöhemminkin jos haluaa.Voisiko joku selittää, miten jollakin rajoituksella saadaan köytettyä himot? Koskee kaikkia rajoituksia herkut, epäterveelliset ruuat, alkoholin kieltolaki...
Ihan mielenkiinnosta: miksi sulla on aina karkkia tarjolla? Kuten tässä ketjussa on huomautettukin, on paljon kaikkea terveellistäkin herkkua, ja mielihyvää pitäisi ylipäätään saada muualta kuin syömisestä.
Minulla voi olla karkit pöydällä purkissa, koska en niitä himoitse. Vanhimmat karkit joutuu heittämään roskiin, ennen kuin niitä on ehditty syödä. Etkö itse voi pitää herkkuja pöydällä näkösällä?
Sinänsä kyllä ymmärrän, ettet välitä väriaineilla ja esansseilla maustetusta sokerista, joka vanhenee ja kerää pöydälläsi pölyä, mutta sitä en oikein tajua, miksi haluat väen vängällä pitää sitä purkkia siinä ja vielä tarjota lapsille. Toivottavasti sinulla ei ole mitään taka-ajatuksia lasten suhteen.
Minulla on pöydälläni hedelmävati, ja tarkoituksena on syödä se tyhjäksi ennen kuin hedelmät menevät huonoiksi.
Omat lapseni ovat jo teinejä. Meillä ei ikinä ole ollut karkkipäivää vaan lähes joka päivä päivällisen jälkeen on otettu vähän jäätelöä, pari palaa suklaata tms. Ei ole ollut mitään ongelmia. Hammashoitolassakin on kehuttu systeemiä ja on sanottu, että ruoan päälle makea ja sen perään xylitolia on hampaille ihan hyvä. Jotenkin huvittaa nämä vanhemmat, jotka sääntelevät pienen lapsen elämää hirvittävän tarkasti, mutta jostain syystä täällä päin ainakin kouluikäiset vetävät sipsejä, limsaa ja karkkeja päivittäin koulun jälkeen. Sellainen kultainen keskitie olisi monesti hyvä vaihtoehto. Joskin siinä on yksilöllisiä eroja. Onhan täällä av:llakin ollut juttua lapsista, joilla syöminen menee kerta kaikkiaan överiksi ja jos saa vähän suklaata, haluaa vain lisää ja lisää. Ehkä joillain sitten on tarpeen rajoittaa tarkemmin. Mutta muuten tuntuu joskus siltä, että kovin tarkalla kurilla lietsotaan vain tulevia ongelmia ja kun lapsi saa enemmän vapautta esim. koulun myötä, sitten ne elääkin kuin pellossa.
Ihan hyvä se on .Itselläni oli lapsena karkkipäivä lauantaina jolloin vedin itseni sokerikoomaan.
Nyt on viinapäivä lauantaina jolloin vedän kaatokännit.
Ihan hyvin on toiminut.
Äitini kysyi mun hammaslääkärikäynnin yhteydessä 2000-luvun alussa lääkäriltä, että pitäisikö olla karkkipäivä vai voidaanko jatkaa samalla syteemillä kuin ennenkin (karkkia aina tarjolla, osasin itse säädellä syömiseni kun karkki ei ollut mitään harvinaista herkkua tai tabu). Olin siis itse kinunut karkkipäivää, koska kavereillakin oli.
Hammaslääkärin mukaan paras tyyli on juuri se joka meillä oli käytössä. Karkkipäivä on hampaille täyttä myrkkyä, kun karkinsyönti ajoittuu monen tunnin ajalle yhtenä päivänä viikossa. Hampaat ovat happohyökkäysen kohteena tuntikausia kerrallaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Äitini kysyi mun hammaslääkärikäynnin yhteydessä 2000-luvun alussa lääkäriltä, että pitäisikö olla karkkipäivä vai voidaanko jatkaa samalla syteemillä kuin ennenkin (karkkia aina tarjolla, osasin itse säädellä syömiseni kun karkki ei ollut mitään harvinaista herkkua tai tabu). Olin siis itse kinunut karkkipäivää, koska kavereillakin oli.
Hammaslääkärin mukaan paras tyyli on juuri se joka meillä oli käytössä. Karkkipäivä on hampaille täyttä myrkkyä, kun karkinsyönti ajoittuu monen tunnin ajalle yhtenä päivänä viikossa. Hampaat ovat happohyökkäysen kohteena tuntikausia kerrallaan.
Minä luulen kyllä, että kuka tahansa hammaslääkäri sanoo että on parempi syödä karkkia yhtenä päivänä viikossa kuin seitsemänä päivänä viikossa. Kaikkein tuhoisinta on tuo ajattelu, että karkkien pitää olla koko ajan esillä ja näkyvillä, koska niitä voidaan ottaa ”kohtuudella” joka päivä.
Olennaisinta on, ettei happohyökkäyksiä tule päivässä viittä enempää. Ja happohyökkäyshän tulee jo yhdestä karkista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitini kysyi mun hammaslääkärikäynnin yhteydessä 2000-luvun alussa lääkäriltä, että pitäisikö olla karkkipäivä vai voidaanko jatkaa samalla syteemillä kuin ennenkin (karkkia aina tarjolla, osasin itse säädellä syömiseni kun karkki ei ollut mitään harvinaista herkkua tai tabu). Olin siis itse kinunut karkkipäivää, koska kavereillakin oli.
Hammaslääkärin mukaan paras tyyli on juuri se joka meillä oli käytössä. Karkkipäivä on hampaille täyttä myrkkyä, kun karkinsyönti ajoittuu monen tunnin ajalle yhtenä päivänä viikossa. Hampaat ovat happohyökkäysen kohteena tuntikausia kerrallaan.
Minä luulen kyllä, että kuka tahansa hammaslääkäri sanoo että on parempi syödä karkkia yhtenä päivänä viikossa kuin seitsemänä päivänä viikossa. Kaikkein tuhoisinta on tuo ajattelu, että karkkien pitää olla koko ajan esillä ja näkyvillä, koska niitä voidaan ottaa ”kohtuudella” joka päivä.
Olennaisinta on, ettei happohyökkäyksiä tule päivässä viittä enempää. Ja happohyökkäyshän tulee jo yhdestä karkista.
No, kuten jo sanoin, ainakin yksi hammaslääkäri oli tuota mieltä. En tiedä onko enää, tai onko edes elossa.
Meillä kohtuussysteemi toimi hyvin. Osa karkeista piti heittää pois kun menivät vanhaksi.
/26
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luulen, että tämä riippuu ihmisestä: Toiset lapset söisivät joka päivä koko ajan karkkia, jos heillä olisi se mahdollisuus, toiset eivät söisi karkkia ei karkkipäivän kanssa tai ilman sitä.
Meidän perheessä on lauantainen karkkipäivä, mutta karkkia ei syödä pitkin koko lauantai päivää, vaan lauantai-illalla, kun katsotaan yhdessä jokin ohjelma tai elokuva. Meillä on myös pitsaperjantai, sipsisunnuntai (Kokoonnutaan kavereiden kanssa ja pelaillaan lautapelejä. Tajotaan ensin ruokaa, ja sitten sipsejä, itse tehtyjä poppareita ja vihannestikkuja). Keskiviikkoisin, kun meillä on harrastuksista vapaa ilta, niin leivotaan yleensä jotain. Sitähän voisi kutsua vaikka kakkukeskiviikoksi :)
Torstaisin meillä on usein tortillaa: Joko espanjalaista perunamunakasta tai sitten tortillalättyjä erilaisin täyttein. Torstai voisi olla nimeltään tortillatorstai.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitini kysyi mun hammaslääkärikäynnin yhteydessä 2000-luvun alussa lääkäriltä, että pitäisikö olla karkkipäivä vai voidaanko jatkaa samalla syteemillä kuin ennenkin (karkkia aina tarjolla, osasin itse säädellä syömiseni kun karkki ei ollut mitään harvinaista herkkua tai tabu). Olin siis itse kinunut karkkipäivää, koska kavereillakin oli.
Hammaslääkärin mukaan paras tyyli on juuri se joka meillä oli käytössä. Karkkipäivä on hampaille täyttä myrkkyä, kun karkinsyönti ajoittuu monen tunnin ajalle yhtenä päivänä viikossa. Hampaat ovat happohyökkäysen kohteena tuntikausia kerrallaan.
Minä luulen kyllä, että kuka tahansa hammaslääkäri sanoo että on parempi syödä karkkia yhtenä päivänä viikossa kuin seitsemänä päivänä viikossa. Kaikkein tuhoisinta on tuo ajattelu, että karkkien pitää olla koko ajan esillä ja näkyvillä, koska niitä voidaan ottaa ”kohtuudella” joka päivä.
Olennaisinta on, ettei happohyökkäyksiä tule päivässä viittä enempää. Ja happohyökkäyshän tulee jo yhdestä karkista.
Happohyökkäys tulee aina kun jotain syö, ei pelkästään karkeista. Paras syödä makeat jälkiruoaksi, oli sitten karkkipäivä tai ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitini kysyi mun hammaslääkärikäynnin yhteydessä 2000-luvun alussa lääkäriltä, että pitäisikö olla karkkipäivä vai voidaanko jatkaa samalla syteemillä kuin ennenkin (karkkia aina tarjolla, osasin itse säädellä syömiseni kun karkki ei ollut mitään harvinaista herkkua tai tabu). Olin siis itse kinunut karkkipäivää, koska kavereillakin oli.
Hammaslääkärin mukaan paras tyyli on juuri se joka meillä oli käytössä. Karkkipäivä on hampaille täyttä myrkkyä, kun karkinsyönti ajoittuu monen tunnin ajalle yhtenä päivänä viikossa. Hampaat ovat happohyökkäysen kohteena tuntikausia kerrallaan.
Minä luulen kyllä, että kuka tahansa hammaslääkäri sanoo että on parempi syödä karkkia yhtenä päivänä viikossa kuin seitsemänä päivänä viikossa. Kaikkein tuhoisinta on tuo ajattelu, että karkkien pitää olla koko ajan esillä ja näkyvillä, koska niitä voidaan ottaa ”kohtuudella” joka päivä.
Olennaisinta on, ettei happohyökkäyksiä tule päivässä viittä enempää. Ja happohyökkäyshän tulee jo yhdestä karkista.
No, kuten jo sanoin, ainakin yksi hammaslääkäri oli tuota mieltä. En tiedä onko enää, tai onko edes elossa.
Meillä kohtuussysteemi toimi hyvin. Osa karkeista piti heittää pois kun menivät vanhaksi.
/26
Tämä on kyllä erikoinen ihmisryhmä: ihmiset, jotka itse välittävät karkista niin vähän, että heillä karkit menevät aina vanhoiksi, mutta joiden mielestä on silti tärkeää että niitä pitää olla talossa ja esillä aina. Eikö loogisempaa olisi laittaa esille jotain sellaista, mistä pitää tai jonka ajattelee olevan terveellistä?
Ehkä sohaisen muurahaispesää, mutta ei se mitään. Tosielämässä tunnen vain yhden lapsiperheellisen, jolla on karkkikulho jatkuvasti pöydällä. Hänkin sanoo, että heillä ei syödä karkkia juuri koskaan. Hän on sairaalloisen ylipainoinen, ja lapsi menossa samaa tietä. Ja täytyy myöntää, joskus kyläillessä omat hoikat lapseni kiinnostuvat tuosta karkkikulhosta. Ehkä meillä on sitten ongelma syömisen kanssa, mutta mieluummin meidän ongelmamme kuin heidän ongelmansa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitini kysyi mun hammaslääkärikäynnin yhteydessä 2000-luvun alussa lääkäriltä, että pitäisikö olla karkkipäivä vai voidaanko jatkaa samalla syteemillä kuin ennenkin (karkkia aina tarjolla, osasin itse säädellä syömiseni kun karkki ei ollut mitään harvinaista herkkua tai tabu). Olin siis itse kinunut karkkipäivää, koska kavereillakin oli.
Hammaslääkärin mukaan paras tyyli on juuri se joka meillä oli käytössä. Karkkipäivä on hampaille täyttä myrkkyä, kun karkinsyönti ajoittuu monen tunnin ajalle yhtenä päivänä viikossa. Hampaat ovat happohyökkäysen kohteena tuntikausia kerrallaan.
Minä luulen kyllä, että kuka tahansa hammaslääkäri sanoo että on parempi syödä karkkia yhtenä päivänä viikossa kuin seitsemänä päivänä viikossa. Kaikkein tuhoisinta on tuo ajattelu, että karkkien pitää olla koko ajan esillä ja näkyvillä, koska niitä voidaan ottaa ”kohtuudella” joka päivä.
Olennaisinta on, ettei happohyökkäyksiä tule päivässä viittä enempää. Ja happohyökkäyshän tulee jo yhdestä karkista.
Happohyökkäys tulee aina kun jotain syö, ei pelkästään karkeista. Paras syödä makeat jälkiruoaksi, oli sitten karkkipäivä tai ei.
Väärin. Kaikki ruoka ei ole hapanta. Esimerkiksi juustopalan pureskelu katkaisee happohyökkäyksen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaksi tapausta, toisessa (1) lapselta on rajoitettu kaikki sokeri pois ja toisessa (2) edes karkkia ei ole rajoitettu mitenkään.
Lapsien käydessä kylässä kysyn että "otatko karkkia?", koska meillä on aina tarjolla.
(1) Hullunkiilto ilmestyy silmiin ja pää nyökkyy kun kuolalta ei suustaan sanaa saa. Karkkipurkin ilmestyessä kädet tunkee suuhun niin paljon kuin ehtii purkista, jotta olisi saanut mahdollisimman paljon ennen kuin purkki katoaa. Purkkihan ei tietenkään katoa, koska se on aina meidän pöydällä ja siitä syököön kukin mitä haluaa.
(2) Lapsi ottaa karkin ja syö sen tai sanoo "en mää nyt" koska tietää että voi sitten ottaa joskus myöhemminkin jos haluaa.Voisiko joku selittää, miten jollakin rajoituksella saadaan köytettyä himot? Koskee kaikkia rajoituksia herkut, epäterveelliset ruuat, alkoholin kieltolaki...
Juu tämä! Olen yrittänyt selittää tätä ystävälleni joka säännöstelee hyvin tarkkaa lastensa syömistä ja vahtii kahvipöydässä tyyliin ”Liisa sinä söit jo 2 keksiä NYT RIITTÄÄ!” Niin että Liisa häpeillen pistää 3 keksin takaisin :( meidän tyttö on aina saanut ”syödä miten paljon haluaa” ja vapaasti myös makeaa.. hän ei sitä juurikaan syö!!
Vierailija kirjoitti:
Tarkoitus on oppia myös kontrolloimaan omia mielihaluja ja noudattamaan sääntöjä.
Mutta mitä järkeä tuossa säännössä on..? Etkö itsekkään IKINÄ lauantain ulkopuolella syö herkkua vaikka kuinka tekisi mieli?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaksi tapausta, toisessa (1) lapselta on rajoitettu kaikki sokeri pois ja toisessa (2) edes karkkia ei ole rajoitettu mitenkään.
Lapsien käydessä kylässä kysyn että "otatko karkkia?", koska meillä on aina tarjolla.
(1) Hullunkiilto ilmestyy silmiin ja pää nyökkyy kun kuolalta ei suustaan sanaa saa. Karkkipurkin ilmestyessä kädet tunkee suuhun niin paljon kuin ehtii purkista, jotta olisi saanut mahdollisimman paljon ennen kuin purkki katoaa. Purkkihan ei tietenkään katoa, koska se on aina meidän pöydällä ja siitä syököön kukin mitä haluaa.
(2) Lapsi ottaa karkin ja syö sen tai sanoo "en mää nyt" koska tietää että voi sitten ottaa joskus myöhemminkin jos haluaa.Voisiko joku selittää, miten jollakin rajoituksella saadaan köytettyä himot? Koskee kaikkia rajoituksia herkut, epäterveelliset ruuat, alkoholin kieltolaki...
Ihan mielenkiinnosta: miksi sulla on aina karkkia tarjolla? Kuten tässä ketjussa on huomautettukin, on paljon kaikkea terveellistäkin herkkua, ja mielihyvää pitäisi ylipäätään saada muualta kuin syömisestä.
Koska jos mun tekee mieli jotain karkkia ja ostan pussin josta syön viisi, niin ne loput pitäisi heittää pois vai?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Josta siirrytään perjantaipulloon.
Hieno porttiteoria, bravo!
Siinä on henkisesti jotain samaa.
Tässä on ideaa! Miksi sen päivän pitää olla etukäteen määrätty? Voisiko lapselle sanoa, että hän saa itse päättää mikä päivä hän haluaa syödä karkki yms. herkkua? Tekee samalla selväksi, että jos hän haluaa syödä karkkia keskiviikkona niin silloin ei lauantaina saa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaksi tapausta, toisessa (1) lapselta on rajoitettu kaikki sokeri pois ja toisessa (2) edes karkkia ei ole rajoitettu mitenkään.
Lapsien käydessä kylässä kysyn että "otatko karkkia?", koska meillä on aina tarjolla.
(1) Hullunkiilto ilmestyy silmiin ja pää nyökkyy kun kuolalta ei suustaan sanaa saa. Karkkipurkin ilmestyessä kädet tunkee suuhun niin paljon kuin ehtii purkista, jotta olisi saanut mahdollisimman paljon ennen kuin purkki katoaa. Purkkihan ei tietenkään katoa, koska se on aina meidän pöydällä ja siitä syököön kukin mitä haluaa.
(2) Lapsi ottaa karkin ja syö sen tai sanoo "en mää nyt" koska tietää että voi sitten ottaa joskus myöhemminkin jos haluaa.Voisiko joku selittää, miten jollakin rajoituksella saadaan köytettyä himot? Koskee kaikkia rajoituksia herkut, epäterveelliset ruuat, alkoholin kieltolaki...
Ihan mielenkiinnosta: miksi sulla on aina karkkia tarjolla? Kuten tässä ketjussa on huomautettukin, on paljon kaikkea terveellistäkin herkkua, ja mielihyvää pitäisi ylipäätään saada muualta kuin syömisestä.
Koska jos mun tekee mieli jotain karkkia ja ostan pussin josta syön viisi, niin ne loput pitäisi heittää pois vai?
Jotenkin ihan vierasta ajattelua minulle. Ensin on niin kauhea mieliteko, että on ostettava koko pussillinen karkkia. Sitten sitä syö viisi kappaletta ja jättää loput suurensuureen purkkiin, jota ei syömällä saa tyhjennettyä, jotta voi tarkkailla kuinka vieraat lapset niihin suhtautuvat. Ja lopuksi heittää ne vanhentuneina menemään.
Ihan näin yleisen ruokahävikin tiedostamisen aikoina voisi näitä tottumuksia katsella kriittisesti.
Vierailija kirjoitti:
Tässä on ideaa! Miksi sen päivän pitää olla etukäteen määrätty? Voisiko lapselle sanoa, että hän saa itse päättää mikä päivä hän haluaa syödä karkki yms. herkkua? Tekee samalla selväksi, että jos hän haluaa syödä karkkia keskiviikkona niin silloin ei lauantaina saa.
Meillä ainakin lapset saavat päättää karkkihetken ajankohdan. Se vähän vaihtelee tiettyjen TV-ohjelmien mukaan mutta on yleensä perjantaisin tai lauantaisin iltapalan yhteydessä.
Kerran nuorempi lapsi halusi pitää ja pitikin karkkihetken jo aamulla, mutta ei halunnut toista kertaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tarkoitus on oppia myös kontrolloimaan omia mielihaluja ja noudattamaan sääntöjä.
Mutta mitä järkeä tuossa säännössä on..? Etkö itsekkään IKINÄ lauantain ulkopuolella syö herkkua vaikka kuinka tekisi mieli?
Tuskinpa kukaan perheellinen, jonka lapsilla on karkkipäivä, syö karkkia tuon ajankohdan ulkopuolella ainakaan lastensa nähden.
Alue: Aihe vapaa
Minulla voi olla karkit pöydällä purkissa, koska en niitä himoitse. Vanhimmat karkit joutuu heittämään roskiin, ennen kuin niitä on ehditty syödä. Etkö itse voi pitää herkkuja pöydällä näkösällä?