Minusta karkkipäivä on väärin, koska siinä makean"himo" on määrätty ulkopuolelta esim. lauantaille. Lapsi ei opi kuuntelemaan itseään

Meillä ei ole karkkipäiviä. Karkkia on myös aina tarjolla, esim. olohuoneen pöydällä lasikulhossa ja telkkarihuoneessa. Lapset (2 kpl, 6 ja 8 v) eivät välitä karkeista juuri yhtään. Ottavat yhden tai kaksi ehkä pari kertaa viikossa. Ja uskon että paljolti on kyse juuri siitä, ettei karkki ole koskaan ollut mikään kielletty hedelmä tai palkkio jota saa kerran viikossa tms. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äitini kysyi mun hammaslääkärikäynnin yhteydessä 2000-luvun alussa lääkäriltä, että pitäisikö olla karkkipäivä vai voidaanko jatkaa samalla syteemillä kuin ennenkin (karkkia aina tarjolla, osasin itse säädellä syömiseni kun karkki ei ollut mitään harvinaista herkkua tai tabu). Olin siis itse kinunut karkkipäivää, koska kavereillakin oli.

Hammaslääkärin mukaan paras tyyli on juuri se joka meillä oli käytössä. Karkkipäivä on hampaille täyttä myrkkyä, kun karkinsyönti ajoittuu monen tunnin ajalle yhtenä päivänä viikossa. Hampaat ovat happohyökkäysen kohteena tuntikausia kerrallaan.

Minä luulen kyllä, että kuka tahansa hammaslääkäri sanoo että on parempi syödä karkkia yhtenä päivänä viikossa kuin seitsemänä päivänä viikossa. Kaikkein tuhoisinta on tuo ajattelu, että karkkien pitää olla koko ajan esillä ja näkyvillä, koska niitä voidaan ottaa ”kohtuudella” joka päivä.

Olennaisinta on, ettei happohyökkäyksiä tule päivässä viittä enempää. Ja happohyökkäyshän tulee jo yhdestä karkista.

Niin, oelnnaisinta on tuo, mutta jos karkin syö joka päivä jälkiruokana ruoalle (joka jo itsessään aiheuttaa happohyökkäyksen), niin ei se hampaita mitenkään erityisesti kuormita. Jatkuva karkin napostelu kyllä.

Vierailija kirjoitti:

Meillä ei ole karkkipäiviä. Karkkia on myös aina tarjolla, esim. olohuoneen pöydällä lasikulhossa ja telkkarihuoneessa. Lapset (2 kpl, 6 ja 8 v) eivät välitä karkeista juuri yhtään. Ottavat yhden tai kaksi ehkä pari kertaa viikossa. Ja uskon että paljolti on kyse juuri siitä, ettei karkki ole koskaan ollut mikään kielletty hedelmä tai palkkio jota saa kerran viikossa tms. 

Anna anteeksi jos kiusaan kysymykselläni, mutta kun nykyään tavarapaljoutta pyritään vähentämään ja koriste-esineitä harkitaan tarkkaan, niin miksi sinulla on esillä juuri karkkia peräti kahdessa paikassa.

Onko karkki sinun mielestäsi visuaalisesti niin hienoa, että haluat sen osaksi sisustustasi? Vai pyritkö siihen, että lapset tai aikuiset söisivät sitä enemmän?

Itse myönnän, että pidän usein pöydällä kasviksia siksi, että lapset söisivät niitä enemmän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äitini kysyi mun hammaslääkärikäynnin yhteydessä 2000-luvun alussa lääkäriltä, että pitäisikö olla karkkipäivä vai voidaanko jatkaa samalla syteemillä kuin ennenkin (karkkia aina tarjolla, osasin itse säädellä syömiseni kun karkki ei ollut mitään harvinaista herkkua tai tabu). Olin siis itse kinunut karkkipäivää, koska kavereillakin oli.

Hammaslääkärin mukaan paras tyyli on juuri se joka meillä oli käytössä. Karkkipäivä on hampaille täyttä myrkkyä, kun karkinsyönti ajoittuu monen tunnin ajalle yhtenä päivänä viikossa. Hampaat ovat happohyökkäysen kohteena tuntikausia kerrallaan.

Minä luulen kyllä, että kuka tahansa hammaslääkäri sanoo että on parempi syödä karkkia yhtenä päivänä viikossa kuin seitsemänä päivänä viikossa. Kaikkein tuhoisinta on tuo ajattelu, että karkkien pitää olla koko ajan esillä ja näkyvillä, koska niitä voidaan ottaa ”kohtuudella” joka päivä.

Olennaisinta on, ettei happohyökkäyksiä tule päivässä viittä enempää. Ja happohyökkäyshän tulee jo yhdestä karkista.

Niin, oelnnaisinta on tuo, mutta jos karkin syö joka päivä jälkiruokana ruoalle (joka jo itsessään aiheuttaa happohyökkäyksen), niin ei se hampaita mitenkään erityisesti kuormita. Jatkuva karkin napostelu kyllä.

Täällä on monessa puheenvuorossa korostettu, kuinka karkkia pidetään aina kulhossa tai purkissa pöydällä. Se ohjaa helposti ajatukset siihen, että karkkia otetaan aterioiden ulkopuolella.

Jos makeiset olisivat osa ateriaa, ne varmaankin siivottaisiin pöydästä samalla kun muutkin ateriaan liittyvät asiat.

Höpö höpö. Jos lapsi "kuuntelee itseään" ei se muuta söisikään pahimmillaan kuin karkkia. Karkkipäivä nimenomaan opettaa sitä, että joskus voi syödä vähän karkkia, mutta ei joka päivä. Otathan myös huomioon että karkkipäivä ei tarkoita karkin pakkosyöttämistä kilotolkulla lapselle. Jos karkki ei maistu, sitä ei ole pakko syödä.

Onpa taas fiksuu porukkaa...

Up.