Lue keskustelun säännöt.
Onko muita joilla on vaikeita perussairauksia? Miten jaksatte kaiken?
V Ä S Y N Y T
29.02.2020 |
Kirjoittelen tällä hetkellä sairaalasta. Oon ollut taas jo kuukauden petipotilaana. Elinsiirtoa on tehty ja miljoonaa muuta pikkusairautta sivussa todettu. Lannistaa, kun yrittää koko ajan mennä elämässä eteenpäin, opiskella tai tehdä töitä tms. Aina kaikki keskeytyy tai loppuu omaan mahdottomuuteensa. Olen siis vähän päälle parikymppinen ja haluaisin elämältä vain perusasioita; työtä, harrastuksia, oman asunnon jne.
Niin... Ei näitä kortteja ilmeisesti kaikille reilusti jaeta...
Kommentit (4)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oi, kiitos vastauksesta :)
En viitsi liikaa sairauksistani kertoa, kun ovat niin harvinaisia erityisesti Suomessa, niin saattaisi joku tunnistaa.
Mutta on siis onneksi ihanat vanhemmat ja sisarukset, sekä pari ystävää, jotka jaksaa mua tukea ja tsempata. Tiedän, että monet sairastaa yksin, niin olen kyllä tässä asiassa onnekas.
Tuota olen itsekin miettinyt, että mitä kaikkea jää tekemättä olosuhteiden takia, mutta kai sitä pitää olla kiitollinen siitä mitä on. Ja kiva kuulla, että on elämä kantanut sinua kaikesta huolimatta.
Täällä nelikymppinen jatkaa.
Ihanaa, että sulla on läheisiä, jotka pysyy sun rinnalla. Ja se, että tunnistat itse, missä olet kuitenkin onnekas kaiken epäonnen keskellä, niin se varmasti auttaa sua jaksamaan.
Mulla on lähimpien (mies ja lapsi) lisäksi auttanut, että ole tehnyt itselleni erilaisia pikkuprojekteja, joita on mahdollista toteuttaa. Tyyliin: kudon sukat hyväntekeväisyyteen, tai opettelen sanomaan hyvää päivää kaikilla mahdollisilla kielillä tai luen kaikki Agatha Christiet, mitä kirajstosta löytyy tms.
Jotkus tällaiset projektit, missä ei kuitekaan ole kiirettä tai pakkoa, mutta jotka auttaa pitämään yllä ajatusta sairastamisen ulkopuolisesta elämästä, auttaa ainakin minua jaksamaan ja pitämään mielialaa yllä.
Täällä toinen. Pikaista toipumista sulle tämänhetkisestä akuutista tilanteesta. Haluatko avata tarkemmin, mikä sairaus sulla taustalla?
Onko sulla vanhemmat tukena tai muuta perhetta / kavereita jotka jaksaa olla läsnä?
Minä olen jo 40 v. Sairastanut teini-iästä. Olen saanut perusjutut: työn, puolison, jopa lapsen. Mutkien kautta ja vaivalla, mutta kuitenkin. Ja niistä olen tosi onnellinen. Opiskelut meni ihan hyvin, tosin kestivät pitkään. Työelämään pääsin kiinni, tosin nyt osa-aikasairaslomalla. Silti välillä ahdistaa jos mietin, että mitä kaikkea olisi mahdollista tehdä ilman tätä sairautta. Toisaalta olen toistaiseksi pysynyt melko positiivisena, jopa niin, että lääkäritkin siitä valilla mainitsevat.
Kaksi viikkoa sitten aloitettiin jälleen uusi lääkitys ja viimeksi eilen uusi liitännäissairausdiagnoosi - aina ne vähän vetää mielialaa alaspäin.
Koitetaan jaksella kaikki sairastavat!