Ensimmäinen ultra ahdistaa.

Stressaamatta* piti siis kirjoittaa :)

Kortsua käyttämällä olii vältytty näiltäkin ongelmilta.

Vierailija kirjoitti:

Kortsua käyttämällä olii vältytty näiltäkin ongelmilta.

Ihan on toivottu vauva. Miksi pitää olla ilkeä?

No ompa.

Ymmärrän. 10-14 vko on pitkä aika kuvitella olevansa raskaana, jos ei sitten olekaan.

Ei kai ultraan ole pakko mennä, jos pelottaa se mitä sieltä näkyy. Vapaaehtoinenhan se on.

Minusta ultrassa käynti oli kiva kokemus. Siellä vihdoin todella tajusin että perheeseen syntyy uusi ihminen.  Itku tuli onnesta vaikka en muuten mikään itkupilli ole.

Meidän vauva ei vastannut ultran mukaan viikkoja mutta se ei ollut ongelma. Harva vauva muutenkaan syntyy kalenteri kädessä. 

Onnea matkaan ap, kaikki menee hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Kortsua käyttämällä olii vältytty näiltäkin ongelmilta.

Huh, mikä idiootti sinäkin olet.

Kauheita kommentteja! Pakkoko on kommentoida mitään jos ei ole hyvää sanottavaa?

Ap, pelkosi on varmasti osin luonnollista. Raskaus tuntuu varmaan vielä epätodelliselta, ja mediassa puhutaan keskenmenojen yleisyydestä, mitä ne toki ovatkin.

Keskenmenoriski on kai 15 prosentin luokkaa. Koita ajatella, että 85 prosentin todennäköisyydellä kaikki on hyvin. :) Tämä ajatus on lohduttanut minua raskauksissani.

Onnea ja tsemppiä ultraan! Se on ainutlaatuinen hetki. Tule kertomaan, mitä siellä näkyi. <3

Vierailija kirjoitti:

Kannattaako ruveta lasta tekemään, jos se sitten ahdistaa tuolla lailla? Sulla on monta kuukautta aikaa olla ahdistunut kaikesta, saattaa jopa tulla joku oikea aihekin sille. Odottelisit sitä.

Mikäs sinua vaivaa? Taidat olla katkera lapseton.

Ihan normaaleja pelkoja alkuraskauden aikaa viettävälle naiselle nuo ap:n mainitsemat huolet.

Minulla on myös ensimmäinen raskaus ja ensimmäinen ultra ensi viikolla. Reilu kaksi kuukautta on kyllä ollut pitkä aika odottaa varmistusta siihen, että oikeasti on raskaana. Jostain syystä on tullut pelättyä tuulimunaa todella paljon. Nyt myös keskenmenoa ja kohdunulkoista, kun tuli vähän rusehtavaa vuotoa pyyhittäessä.

Kai se on normaalia kokea epävarmuuden tunteita. Ainakin itse lohduttaudun sillä. Mistä sitä voi ennen ensimmäistä raskautta tietää, mitä kaikkia kipuja ja oireita ihan normaaliin raskauteen kuuluu. Lisäksi aina googlaamalla jotain oireita saa tulokseksi jonkun tarinan siitä, että raskaus on mennyt kesken.

Täällä ensimmäinen raskaus, täysin samat pelot ja ahdistukset ennen ensimmäistä ultraa ja nyt kun se eka ultra on takana, on olo todella helpottunut. Ole huoleti, nuo tunteet on ihan normaaleja! Minulla ainakin tuosta keskenmenosta varoiteltiin sen verran jo ekalla neuvolakäynnillä että kyllähän siitä pelko takaraivoon jäi ja ajatukset oli aika solmussa vielä odotusaulassakin, mutta se kaikki helpotti sillä sekunnilla kun näki sen pikkuisen sydämen sykkeen ja sai muutenkin tietää että kaikki on hyvin, joten rohkeasti sinne vaan :) Itse ainakin ajattelin niin että jos ei kaikki olekaan hyvin niin parempi näin aikaisessa vaiheessa tietää kuin se, että olis joutunut odottamaan omien pelkojen kanssa.

Koita rauhoittua, kuten tuolla jo joku sanoi niin 85% varmuudella kaikki on hyvin!

Kyllä se pelotti, ja edelleen pelotti seuraavatkin ultrat vaikka koskaan ei mitään ollut vialla.

Sen vaan vielä sanon, että turha niitä vauvan mittojakaan on sitten ihan kauheasti stressata. Ne mittaukset nyt on vähän mitä on. Lääkäri kyllä sitten sanonee jos oikeasti on aihetta epäilyyn, että kaikki ei ole normaalisti.

Tsemppiä APlle. Muistan oman raskauteni alkuvaiheilla tuon saman hätäilemisen ultraäänen suhteen. Samoin myös äitiysseulan verikoe tulokset stressasivat kun piti odotella pääsyä sinne ultraan että näkee niskaturvotuksen. Toivottavasti kaikke menee hyvin! :)

Tulehan Ap ilmoittamaan tänne kunhan olet ultrassa käynyt niin ei jää "keskeneräisiksi" nää ketjut 😊