Kokemuksia miehistä, jotka "ei halua lapsia vielä"?

Ei ole kokemusta, mutta näin velana ja kaikkitietävänä jokaisen alan kalifina annan yhden neuvon:

erotkaa.

Naisella ei ole varaa odotella sitä miehen mielestä sopivaa hetkeä loputtomasti. Kuten palstalta(kin) olemme voineet lukea, sitä hetkeä ei välttämättä edes koskaan tule. 

Voin vain kuvitella, miten paljon katkeroittaa jäädä lapsettomaksi jonkun toisen ihmisen tahdosta. Pahimmassa tapauksessa mies lähtee toisen naisen matkaan ja lapsi laitetaan tulille ennätysnopeasti.

5 vuotta ollaan oltu yhdessä ja vauvakuume tulee ja menee, nyt kun ei vielä ole lapsia niin on ollut nyt onneks aikaa harkita asiaa uudelleen...

mies on siis vielä ollut ajatusta vastaan mutta itelläni oli vielä ajatus että niitä vauvoja tähän liittoon tulisi. Viidessä vuodessa on kyllä paljastunut miehessä paljon muutakin että en usko että mies olisi edes valmis lapsiin.. juominen on lisääntynyt puhumattakaan miehen omasta huolimattomuudesta mitä tulee ihan kaikkeen yleiseen kodin ylläpitämiseen jne

On vain kokemusta vastaavasta naisesta. Monen vuoden jälkeen ilmoitti, ettei sittenkään halua.

M37

On kokemusta. Olin 22 kun alettiin seurustella ja 31 kun erottiin. Hän halusi lapsia ”sitten kun on sopiva hetki”. Näin 8 vuotta myöhemmin, hänellä ei edelleenkään ole lasta. Liian kauan katselin ja odotin, mutta olen kuitenkin onnekas kun noinkin nuorena lähdin ja löysin miehen, jonka kanssa tulevaisuuden suunnitelmat ja toiveet kohtasivat.

Tässä yksi miehen näkökulma: Hyvin pitkään ajattelin, että haluan lapsen. Ja että sopiva aika olisi joskus 30-35 vuoden iässä. Halusin ensin opiskella ja saada työuran alulle. Sitten kun 30 koitti havahduin siihen että tunne oli muuttunut, enkä halunnutkaan lapsia. Varmasti oli kova paikka exälle, ja erohan siitä tuli. Hän sai sittemmin lapsen toisen miehen kanssa, ja olen kyllä onnellinen hänen puolestaan.

En missään vaiheessa vedättänyt puolisoani. En myöskään sanonut että haluan lapsia, mutta samaan aikaan ajatellut tyyliin "en tunne haluavani, mutta kai se halu sieltä jossain vaiheessa tulee".  

En osaa sanoa miksi ajatus muuttui. Olen uudessa parisuhteessa (ollut jo vuosia), mutta vaimoni oli heti alusta asti samalla linjalla, eli että ei lapsia. Nyt olemme molemmat yli 40v, eikä se tunne ole muuttunut. 

Vierailija kirjoitti:

On vain kokemusta vastaavasta naisesta. Monen vuoden jälkeen ilmoitti, ettei sittenkään halua.

M37

Olen pahoillani. Mieli voi muuttua eri syistä. Voi olla, että parisuhde ei osoittautunut hyväksi. Itselläni kävi näin ja lisäksi iän myötä vauvakuume alkoi loppua.

Vierailija kirjoitti:

Tässä yksi miehen näkökulma: Hyvin pitkään ajattelin, että haluan lapsen. Ja että sopiva aika olisi joskus 30-35 vuoden iässä. Halusin ensin opiskella ja saada työuran alulle. Sitten kun 30 koitti havahduin siihen että tunne oli muuttunut, enkä halunnutkaan lapsia. Varmasti oli kova paikka exälle, ja erohan siitä tuli. Hän sai sittemmin lapsen toisen miehen kanssa, ja olen kyllä onnellinen hänen puolestaan.

En missään vaiheessa vedättänyt puolisoani. En myöskään sanonut että haluan lapsia, mutta samaan aikaan ajatellut tyyliin "en tunne haluavani, mutta kai se halu sieltä jossain vaiheessa tulee".  

En osaa sanoa miksi ajatus muuttui. Olen uudessa parisuhteessa (ollut jo vuosia), mutta vaimoni oli heti alusta asti samalla linjalla, eli että ei lapsia. Nyt olemme molemmat yli 40v, eikä se tunne ole muuttunut. 

Minulle kävi samoin. Ei olisi millään voinut uskoa, että niiden lukemattomien surullisten vauvakuumevuosien jälkeen olisi käynyt näin. En olisi olla tyytyväisempi, että olemme kahden. Parasta on, ettei tämä ole mitään tyytymistä, vaan tuntuu ihan lottovoitolta. Lapset on ihania, mutta oma elämämme on niin paljon helpompaa ilman omia lapsia. Onneksi enää ei tarvitse surra tätä asiaa.

Onko yksikään tarina oikeasti päättynyt lapsen saamiseen?

Me ollaan nyt keskusteltu vakavasti aiheesta. Mies tietää, että haluan kahden vuoden sisään alkaa yrittämään ja sovittiin, että viimeistään puolen vuoden päästä keskustellaan ihan vakavasti ja jos hän ehdottomasti ei halua miettiä asiaa vielä vuosiin pitää meidän erota.

Tänä vuonna ei vielä muutenkaan voitaisi/minäkään en haluaisi yrittää, paitsi ihan loppuvuodesta. Mutta kun tietyt syyt poistuu myöhemmin tänä vuonna niin olisin valmis jättämään ehkäisyn.

Toisaalta tiedän, että mies haluaa vielä korkeakouluun opiskelemaan eli on hyvin mahdollista, ettei hän halua miettiä lapsiasiaa vielä ainakaan viiteen vuoteen.

Olemme hieman alle 30v eli itselleni asia on erittäin ajankohtainen ja iän vuoksi en ole valmis yli 2 vuotta enää odottamaan.

Ap

Ex siirsi perheen perustamista aina hamaan tulevaisuuteen, koska ei ole vielä valmis. Lopulta sitten erottiin, kun olin 30, löysin uuden miehen jolla oli ennestään lapsia ja saatiin vielä yhteinen. Ex, joka ei koskaan ollut valmis isäksi, tuli lopulta isäksi pian eron jälkeen, kun laastari tuli raskaaksi eikä halunnut aborttia. Tiedän sen verran, että ex on surkea isä eikä välitä lapsestaan lainkaan, eli hyvä vaan ettei meillä sattunut vahinkoa. 

Minä annoin miehelle ultimaatumin: jos lapsen yritystä ole aloitettu kun täytän 30 niin saa lähteä ihan vapaasti ja minä etsin kumppanin joka haluaa. Ihan neutraalisti ja kiihkoilematta esitin. Rakastin kyllä miestä mutta en olisi luopunut lapsihaaveesta hänen takiaan. Alusta asti oli tiedossa että minä haluan lapsia ja mies MYÖS, eli siinä uskossa mentiin yksiin. Sitten alkoi ”ei vielä”, ”en tiedä olenko valmis” jne. Yhdessä oli oltu kuitenkin 7 vuotta, ammatit molemmilla, miehellä vakituinen työ ja minulla pätkiä.

Sitten mies mietti ja päätti että yritetään, saatiin sitten lopulta 3 lasta. Mies on paras ja osallistuvin isä ikinä. On sanonut että olisi pitänyt aloittaa aikaisemmin. Niinpä.

Täällä mies sanoi 8v suhteen jälkeen ettei halua lapsia. Nyt pitäisi varmaan erota

Meillä mies haluaisi, että ennen lasta minulla olisi kokoaikainen vakityö ja omistaisimme talon. Tällä hetkellä minulla on pienituntinen osa-aikainen vakkariduuni, mutta sillä ja miehen tuloilla (tekee kylläkin kokoaikaista) ei mitään omakotitalolainoja oteta. Minustakin olisi ideaalimpi tilanne olla lapsen tullessa tuo miehen mainitsema, mutta kun hän ei tunnu ymmärtävän, että siihen voi mennä vuosia! Ja koska minulla on ikää 28, niin parin vuoden sisään olisi yrittäminen aloitettava. Syön vielä pillereitäkin, joten siihenhän voi mennä kauan kunnes edes oma hormonitoiminta alkaa taas kunnolla.

Olen tästä kyllä jo mieheni kanssa vakavammin puhunut, mutta tuntuu jotenkin häntä vauvan hankinta pelottavan vaikka samalla puhuu "sitten kun meillä on lapsi". Ei sillä etteikö minuakin pelottaisi ja jännittäisi, mutta ihan oikeasti, aika on rajallinen meillä naisilla. Sitä paitsi, aika moni muukin asuu vauvan kanssa kerrostalossa enkä ymmärrä miksi se on muka kynnyskysymys meillä.

Vierailija kirjoitti:

Meillä mies haluaisi, että ennen lasta minulla olisi kokoaikainen vakityö ja omistaisimme talon. Tällä hetkellä minulla on pienituntinen osa-aikainen vakkariduuni, mutta sillä ja miehen tuloilla (tekee kylläkin kokoaikaista) ei mitään omakotitalolainoja oteta. Minustakin olisi ideaalimpi tilanne olla lapsen tullessa tuo miehen mainitsema, mutta kun hän ei tunnu ymmärtävän, että siihen voi mennä vuosia! Ja koska minulla on ikää 28, niin parin vuoden sisään olisi yrittäminen aloitettava. Syön vielä pillereitäkin, joten siihenhän voi mennä kauan kunnes edes oma hormonitoiminta alkaa taas kunnolla.

Olen tästä kyllä jo mieheni kanssa vakavammin puhunut, mutta tuntuu jotenkin häntä vauvan hankinta pelottavan vaikka samalla puhuu "sitten kun meillä on lapsi". Ei sillä etteikö minuakin pelottaisi ja jännittäisi, mutta ihan oikeasti, aika on rajallinen meillä naisilla. Sitä paitsi, aika moni muukin asuu vauvan kanssa kerrostalossa enkä ymmärrä miksi se on muka kynnyskysymys meillä.

Sama täällä, mies kyllä puhuu tulevaisuuden lapsista, mutta jostain syystä aihe silti pelottaa niin paljon, että se on kaukana tulevaisuudessa