Miksi olet pettynyt tai suuttunut ystävääsi?

Näin ystävänpäivän kunniaksi. :D

Vierailija kirjoitti:

Näin ystävänpäivän kunniaksi. :D

Tietenkin! Tarinoita kehiin!

En enää pety mihinkään. Ihmiset ovat tervetulleita elämääni, tai siitä pois.

 

Vakavan masennuksen jälkeen en enää jaksa pinnallisia ihmissuhteita tai ihme draamailua. 

Jos ei yhteydenottoni vaikuttaa siltä ettei se ole toivottu, en ota enää yhteyttä. 

Petyin, kun huomasin miten ystäväni aivan suoraan valehteli asioista minulle.

En tiedä miksi, jälkeenpäin olen ajatellut että hänellä oli jonkinlainen alemmuuskompleksi, ja muunteli siksi totuutta.

Ei koskaan kuuntele mua. Paasaa vain omista asioistaan. Tietää ongelman, muttei edes yritä korjata tapojaan.

Ystävä muutti täältä kotikaupungista 400 km:n päähän. Vuosia pidettiin yhteyttä kuukausittain ja hän kävi täällä sukulaisten luona 2-3kk välein ja nähtiin tuolloin. Sitten ei enää ollutkaan aikaa tavata, kun oli ystävällä kiire ja kohta jätti soittoihini ja viesteihini vastaamatta.

Viime vuonna näimme kerran ja hän kävi täällä neljä kertaa. Viimeksi möläytti puhelimessa, että soittelee usein erään toisen kaverin kanssa joka täällä asuu. Jankutti kiireestään useamman kerran puhelimessa. Tuli kurja olo. Luulin, että olemme hyvät ystävät. Joululahja on vielä kaapissa häntä odottamassa. En lähettänyt, kun marraskuussa puhelimessa sanoi, että joulunaikaan pitää kyllä varmasti nähdä.

Petyin, kun esitti ystävääni vain hyötyäkseen minusta (töissä, rahallisesti). Kun häneltä loppui työt, käytös minua kohtaan muuttui kylmäksi ja välinpitämättömäksi. Sitten hävisi koko ihminen, eikä hänestä ole kuulunut enää.

Oli siinä matkanvarrella paljon hälytysmerkkejä, mutta halusin sulkea silmäni kun kerrankin minulla oli ”ystävä”.

N26

Tapasin vuosien tauon jälkeen viime vuonna erään vanhan ystävän, jonka kanssa meni välit poikki.

Aika kultasi muistot ja minä idiootti aloin tavata häntä jälleen. Viimeisen kerran jälkeen muistin taas, miksi välit menivät poikki. Tai miksi laitoin ne poikki aikoinaan. Nainen on epäluotettava ja kaukana lojaalista ystävästä.

Erehdyin esittelemään hänelle uuden miesystäväni, tai hänelle ja hänen puolisolleen. Olimme siis tavanneet välirikon jälkeen vasta pari kertaa, joten ei kauaa mennyt, että tuli esille se kaverin oikea luonne.

Kaverin aviomies ei huomioi naistaan tarpeeksi, joten hän kokee tarpeelliseksi flirttailla kaksilahkeisille yrittäen tehdä miestään mustasukkaiseksi. Sama meno oli jo silloin 10v aiemmin, vaikka olivat silloin jo yhdessä.

Kännipäissään sitten alkoi flirttailla mun miehelle, hakeutui seuraan ja tyrkytti tissejään, koko illan suorastaan kerjäsi huomiota mun mieheltä, joka sitten kohteliaasti otti vastaan sen flirtin. Pahinta oli, että samalla valitti miehestään, miten ei huomioi häntä koskaan ja kehu. Se hetki, mitä oltiin kaverin kanssa kahdestaan illan aikana, keskittyi lähinnä mun miehen kehumiseen.

Koska itselläkin uusi suhde, en viitsinyt koko naisen historiaa paljastaa miehelle. Sen verran vaan sanoin, että tää oli sitten tässä, näitä tyyppejä ei enää tavata. Koska ei tunne tyyppejä, sanoi vaan että aha.

Tää nainen on pari kertaa laittanu viestiä mulle ja hämillään (mukamas) kysynyt, että olenko suuttunut jostain.

Koska en sanonut sanaakaan koko illan aikana ja pidin tämän tutun käytöksen aiheuttaman ärsytyksen sisälläni, niin mietinpähän vaan: MISTÄ kaveri päättelee, että olisin suuttunut, jos ei olisi tietoisesti siis käyttätynyt niin, että tietäisi sen aiheuttavan ärsytystä. Eli tasan tietää, mitä tekee ja tekee sen tietoisesti.

Olen ghostannut muijan täysin. Pitäkööt paskan parisuhteensa ja etsikööt jonkun muun, kelle flirttailla. 

Jos tunnistit ittes, niin hyvä, ei tartte kirjotella.

Tästä on jo aikaa.

Petyin, kun tajusin ettei ystäväni ole tukenani niinkuin minä olen ollut hänen tukenaan. Hän erosi poikaystävästään ja se aiheutti soitteluita ja tapaamisia yötä päivää. Hän ei pystyny olemaan yksin ja tarvitsi paljon seuraa. Olin huolissani hänen hyvinvoinnistaan ja tuin niin paljon kuin pystyin. Ymmärsin kyllä, että se on rankkaa.

Vuosien päästä, minulla oli kuolemantapaus perhepiirissä. Kuolemantapauksen jälkeen hän itki, kuinka ei voi kertoa asioistaan, kun minulla on niin rankkaa ja hän kokee ettei hänen asioillaan ole merkitystä. Kykenin puhumaan ihan normaaleista asioista ja hänen kuulumisistaan, enkä vellonut surussani mitenkään näkyvästi. Yhteydenpito harveni kyllä, koska halusin käydä asioita läpi ja tämä häntä eniten häiritsi. Koska en ottanut yhteyttä usein, en välittänyt hänestä.

Koin ystävyyden tämän jälkeen rankaksi eikä olo ollut hänen seurassaan enää mukava. Vastavuoroisuus ei aina toimi.

Kun ystävästä on tullut välinpitämätön ja muut kaverit menee minun edelle aika lailla kaikessa. Toki on läheisiä ja ei niin läheisiä ystäviä kaikilla mutta en arvosta sitä että luvataan nähdä ja sitten perutaankin koska läheisempi kaveri haluaakin nähdä just tuolloin.

Vierailija kirjoitti:

Kun ystävästä on tullut välinpitämätön ja muut kaverit menee minun edelle aika lailla kaikessa. Toki on läheisiä ja ei niin läheisiä ystäviä kaikilla mutta en arvosta sitä että luvataan nähdä ja sitten perutaankin koska läheisempi kaveri haluaakin nähdä just tuolloin.

Sama ja sitten sanotaan, että mehän voidaan nöhdä milloin vain.

Up!

Surrur-surrur-surrur-surrur. Kylläpä kärpäinen surisee.

Entinen ystävä oli uskovainen. En tiedä vieläkään, että kannattaako minun  suuttua välirikostamme, johon johti hänen uskonnollinen kapeakatseisuutensa? Ehkä hän on uhri? Ehkä en ole suuttunut koskaan kenellekään niin, etten olisi jo pian unohtanut "kokemaani vääryyttä"? Ehkä ei kannatakaan suuttua? Loukkaantua voi ja puolustaa oikeuksiaan olla oma itsensä.

Vierailija kirjoitti:

Ei koskaan kuuntele mua. Paasaa vain omista asioistaan. Tietää ongelman, muttei edes yritä korjata tapojaan.

Niinpä ja sitten ihmettelee miksi on yksinäinen. :(

Vierailija kirjoitti:

Kun ystävästä on tullut välinpitämätön ja muut kaverit menee minun edelle aika lailla kaikessa. Toki on läheisiä ja ei niin läheisiä ystäviä kaikilla mutta en arvosta sitä että luvataan nähdä ja sitten perutaankin koska läheisempi kaveri haluaakin nähdä just tuolloin.

Niinpä.. on välinpitämätön!

Siksi koska pitkäaikaisin ystäväni ei kunnioita minua enää. Viimeksi kun saimme sovittua tapaamisen pitkästä aikaa olin itse ajoissa paikalla mutta ystäväni myöhästyi ihan itseaiheuttamastaan syystä. Mitään pahoittelua

saatika anteeksipyyntöä hän ei esittänyt ja tämä käytös on jatkunut jo pari vuotta. Menee pitkä aika ennen kuin olen missään yhteydessä tähän ystävään jos edes viitsin enää ottaakaan yhteyttä.

Välinpitämätön käytös ja ei vastaa viesteihin. Uuden vuoden kunniaksi taidan poistaa yhteystiedot puhelimesta. Jospa löytyis parempia kavereita.

Kuuntelin kuukausikaupalla, kun läheinen ystävä tilitti minulle kurjaa tilannettaan miehensä kanssa. Mies tissutteli, ja loppuaikoina oli väkivaltainen. Sain puhuttua järkeä ystävälle, ja ystävä lähti suhteesta ja hankki oman asunnon. Olin niin onnellinen hänen puolestaan, ja ylpeä hänestä. Noh. Meni muutama hassu viikko, ja ystävä löysi lähikuppilasta uuden miehen. Meni heti yhteen uuden tissuttelevan ukon kanssa. Perheessä on sun, mun ja yhteisiä lapsia. En voi enää käsittää. Tuntuu siltä, että aivan turhaan elin itsekin sitä hänen tilannettaan sydän syrjällä. Jos ei oppinut. Ystävyys on etääntynyt.

Epärehellinen ja itsekäs.

Huijaa rahaa Kelasta.

Kauan jaksoin kuunnella ja katsella, annoin anteeksi ja yritin ymmärtää.

Välit meni lopullisesti poikki kun rupesi määräilemään kenen kanssa saan olla tekemisissä ja kenen en!?

Ihan pimeetä ja jopa sairasta aikuiselta ihmiseltä yrittää kontrolloida toisen ystävyyssuhteita!