Ruma teini puhkesi kukkaan
Meillä oli pullukka näppyläinen, raudoitettu liimaletti vielä muutama vuosi sitten. Pojat tietysti kiusasivat yläkoulussa oikein huolella, joka ikinen päivä. Tytär tuli itkien monesti koulusta, ei saanut kutsuja luokan yhteisiin illanviettoihin, kun oli kuulemma niin nolo. Sitten alkoi lukio ja tapahtui jotain käsittämätöntä.
Tytär kasvoi pituutta, hampaat suoristui ja iho
puhdistui, jostain kuoriutui todellinen kaunotar. Siis todella. Kasvojen luusto on kaunis, jalat pitkät, vyötärö kapea, pullukasta tuli siro ja yhtäkkiä alkoi kavereita löytymään. Viisi (!!) entistä kiusaaja/naureskelija luokkakaveria, jotka kiusasivat koko yläasteen, ovat pyytäneet tytärtä kuulemma treffeille. Tietenkään ei lähde heidän kanssa, on oppinut valitsemaan seuransa nimenomaan laadun perusteella.
Kyllä on hykerryttävää äitinä todeta vieressä että karma is a bitch.
Kommentit (171)
Minusta taas on surullista että pitää olla kaunis kelvatakseen jollekin yläasteen luokkakavereille! Eikös ne kaikki ole siellä rumia ja näppyläisiä teinejä?
Vierailija kirjoitti:
Minusta taas on surullista että pitää olla kaunis kelvatakseen jollekin yläasteen luokkakavereille! Eikös ne kaikki ole siellä rumia ja näppyläisiä teinejä?
Tietysti, mutta eivät tietenkään omasta mielestään. Aina tuntuu löytyvän niitä, joita ainoastaan potkitaan päähän noista ominaisuuksista.
Vierailija kirjoitti:
Kelpaako tytöllesi nykyään siis vain jännämíehet?
Tytölle kelpaa seura, joka ei arvostele ihmisiä ulkonäön/ulkoisten seikkojen perusteella.
Itseasiassa hän halusi tanssia vanhansa vuosi sitten luokan hiljaisimman pojan kanssa. Oli kuulemma kiva kun sai niin tutustua paremmin.
Vierailija kirjoitti:
Kuhan ei hattuun nousis!
Eipä ole noussut, käyttäytyy samoin kuin ennenkin. Äidillä kylläkin, tunnustan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kelpaako tytöllesi nykyään siis vain jännämíehet?
Tytölle kelpaa seura, joka ei arvostele ihmisiä ulkonäön/ulkoisten seikkojen perusteella.
Itseasiassa hän halusi tanssia vanhansa vuosi sitten luokan hiljaisimman pojan kanssa. Oli kuulemma kiva kun sai niin tutustua paremmin.
Tytär ei siis arvostele, mutta äiti kylläkin arvostelee. Kuka puhuu lapsestaan tuohon tyyliin kuin ap?
Epäuskottavaa tässä tarinassa on se, että tyttö kasvaisi pituutta vielä lukiossa. Vai tapahtuiko se hoikistuminen lukiossa?
Oksettavaa, miten äiti keskittyy tyttären ulkonäköön.
Meillä kävi myös näin: pullukasta hapsupäästä ankanpojasta tulikin joutsen!
On saanut ihmettelyjä osakseen.
Tuntuu niin hyvältä!
Ja sitten heräsit vai sammutitko telkkarin?
Itsellä sama, mutta pojan kanssa. Kuoriutui todella komea nuori.
Pituutta 187 cm ja käy salilla. Pukeutuu kivasti yms.
Kiusattiin ujouden ja näppyjen takia.
Kiusaamisesta on se hyöty, että sen jälkeen elämää katsoo syvemmällä asenteella. Osaa arvostaa mistä on selvinnyt❤️
Onnea ap❤️👍
Vierailija kirjoitti:
Itsellä sama, mutta pojan kanssa. Kuoriutui todella komea nuori.
Pituutta 187 cm ja käy salilla. Pukeutuu kivasti yms.
Kiusattiin ujouden ja näppyjen takia.
Kiusaamisesta on se hyöty, että sen jälkeen elämää katsoo syvemmällä asenteella. Osaa arvostaa mistä on selvinnyt❤️
Onnea ap❤️👍
Juuri näin! Kiteytit olennaisen. Välillä tuntuu lisäksi kuin ei oikein itse edes ymmärtäisi kuinka kaunis on sisäisesti ja ulkoisesti.
Vierailija kirjoitti:
Epäuskottavaa tässä tarinassa on se, että tyttö kasvaisi pituutta vielä lukiossa. Vai tapahtuiko se hoikistuminen lukiossa?
Epäuskottavaa?
Älä nyt viitsi.
Vierailija kirjoitti:
Kuhan ei hattuun nousis!
Tosi suomalaista!
Ihanaa, ap! Ymmärrän sua äitinä todella hyvin. Onhan missikisoissakin ollut näitä, jotka ovat olleet pulleita ja kiusattuja ja nyt kisaavat siellä upeina kaunottarina. Ei ulkonäkö ole pääasia, mutta tuohan se elämään tuollaisen kiusaamisvaiheen jälkeen paljon helpotusta. Minkä me sille mahdamme, että maailma on ulkonäkökeskeinen?
Vierailija kirjoitti:
Minusta taas on surullista että pitää olla kaunis kelvatakseen jollekin yläasteen luokkakavereille! Eikös ne kaikki ole siellä rumia ja näppyläisiä teinejä?
No ei ole, minun lapsilla ei ole ollut näppyjä yläasteella.
Tyttäreni on tosi kaunis, mutta inhoaa ulkonäkökeskeisyyttä yli kaiken. Hän ei meikkaa yhtään, koskaan, missään, ei kuulemma edes häihinsä aio meikata. Hiuksiaan hän ei ole värjännyt koskaan, eikä lakannut kynsiä. Mutta silti hän on upea näky. Aina ei ollut näin. Murrosiän alkaessa tuli ylipainoa ja huono iho. Ne ovat molemmat nyt mennyttä ja siksi ymmärrän ap:ta todella hyvin!
Eihän ap ketään ole haukkunut. Kehunut vaan omaansa. Minusta ainakin on ihana ajatella että kiusattu voisi myöhemmin kasvaa kiusaaMISEN yläpuolelle (huom kiusaamisen, ei kiusaajien).
Vaikka tottakai äiti näkee oman lapsensa muita kauniimpana, se on luonnollista. Mutta kyllä näitä tuhkimotarinoitakin tapahtuu!
Menikö kiusaajat ammattikouluun?