Mies, onko sinulla koskaan ollut vaimona tai seurustelukumppanina ns. "hullu akka"?

Tapailen naista, joka kutsui itseään "hulluksi akaksi" tai hulluksi ämmäksi."

Taitaa kuitenkin olla tervejärkisin kaiksta niistä, joihin olen tutustunut. Olen pahoillani, ei kauhean mehevä tarina.

Mun miehellä on juuri nyt tuollainen. Olen kuullut usein sanottavan hulluksi ja idiootiksi.

Ex-vaimosta tuli ihmishirviö lasten syntymän jälkeen. Oli vuosikausia kotiäitinä, muttei viitsinyt tehdä yhtään mitään, kämppä oli aina kuin pommin jäljiltä, nainen katsoi päivät illat aivotonta hömppää telkkarista ja lapset juoksivat ympäri taloa täysissä vaipoissa. Kun tulin töistä kotiin, alkoi minun syyllistämiseni ja yhtäkkiä minä olinkin se joka ei kuulemma tee mitään perheen eteen. Joskus työmatkalta tultuani hän huusi suoraa huutoa edessäni (ja pienten lapsiparkojen edessä). kuin ilmestyskirjan peto, oikessti luulin että tarvitaan manaajaa hänen rauhoittamisekseen koska sisällään ilmiselvästi asui itse perke*le. Kaikki oli minun syytäni. Kun hän kolaroi autonsa ilman että olin edes kyydissä, sekin oli minun syytäni. Hänellä oli kyllä ystäviä ja vietti heidän kanssaan aikaa ja järjesti kaiken maailman kekkereitä, ei ollut masentunut. Minä en saanut kuitenkaan viettää aikaa kavereideni kanssa vapaa-ajalla, koska "olin niin paljon poissa töideni takia".

Jossain kohtaa aloin itse masentua kotivankilassani. Ero oli isoin helpotus ikinä elämässäni. En toivoisi elämää moisen ihmishirviön kanssa edes vihamiehelleni.

M37

Juu yksi oli.

Joka kerta kun mentiin kaupungille niin syntyi aivan mahdoton diiva show, jos puhuin muille naisille, mukaanlukien kaverien tyttöystävät ja lapsuudenystävät.

Kerran viikkoon syytti pettämisestä ja uhkaili että jättää minut(ikinä en pettänyt kuitenkaan).

Lopuksi kun taas kerran syytti ja uhkaili jättämisellä, niin sanoin että eikun minä lähden, kävelin ovesta ulos ja paiskasin kihlasormuksen perässä sisään.

Jonkin aikaa pommitti tekstareilla ja puheluilla että palattaisiin yhteen.

Vetäisi masennuslääkkeitä yliannostuksen ja soitti minulle itsemurhapuhelun, soitin itse vuorostaan hätäkeskukseen ja ampulanssi kävi hakemassa sen. 

En mennyt sairaalaan katsomaan tai muutoinkaan antanut hänen nähdä että olisin huolissani (tietenkin olin), että ei saisi päähänsä että tällä meiningillä minut saisi takaisin.

On ja on vieläkin

Vierailija kirjoitti:

Ex-vaimosta tuli ihmishirviö lasten syntymän jälkeen. Oli vuosikausia kotiäitinä, muttei viitsinyt tehdä yhtään mitään, kämppä oli aina kuin pommin jäljiltä, nainen katsoi päivät illat aivotonta hömppää telkkarista ja lapset juoksivat ympäri taloa täysissä vaipoissa. Kun tulin töistä kotiin, alkoi minun syyllistämiseni ja yhtäkkiä minä olinkin se joka ei kuulemma tee mitään perheen eteen. Joskus työmatkalta tultuani hän huusi suoraa huutoa edessäni (ja pienten lapsiparkojen edessä). kuin ilmestyskirjan peto, oikessti luulin että tarvitaan manaajaa hänen rauhoittamisekseen koska sisällään ilmiselvästi asui itse perke*le. Kaikki oli minun syytäni. Kun hän kolaroi autonsa ilman että olin edes kyydissä, sekin oli minun syytäni. Hänellä oli kyllä ystäviä ja vietti heidän kanssaan aikaa ja järjesti kaiken maailman kekkereitä, ei ollut masentunut. Minä en saanut kuitenkaan viettää aikaa kavereideni kanssa vapaa-ajalla, koska "olin niin paljon poissa töideni takia".

Jossain kohtaa aloin itse masentua kotivankilassani. Ero oli isoin helpotus ikinä elämässäni. En toivoisi elämää moisen ihmishirviön kanssa edes vihamiehelleni.

M37

Aivan sama juttu itsellänikin. Plus exän Alkon käyttö lisäksi.

M49

Vierailija kirjoitti:

Ex-vaimosta tuli ihmishirviö lasten syntymän jälkeen. Oli vuosikausia kotiäitinä, muttei viitsinyt tehdä yhtään mitään, kämppä oli aina kuin pommin jäljiltä, nainen katsoi päivät illat aivotonta hömppää telkkarista ja lapset juoksivat ympäri taloa täysissä vaipoissa. Kun tulin töistä kotiin, alkoi minun syyllistämiseni ja yhtäkkiä minä olinkin se joka ei kuulemma tee mitään perheen eteen. Joskus työmatkalta tultuani hän huusi suoraa huutoa edessäni (ja pienten lapsiparkojen edessä). kuin ilmestyskirjan peto, oikessti luulin että tarvitaan manaajaa hänen rauhoittamisekseen koska sisällään ilmiselvästi asui itse perke*le. Kaikki oli minun syytäni. Kun hän kolaroi autonsa ilman että olin edes kyydissä, sekin oli minun syytäni. Hänellä oli kyllä ystäviä ja vietti heidän kanssaan aikaa ja järjesti kaiken maailman kekkereitä, ei ollut masentunut. Minä en saanut kuitenkaan viettää aikaa kavereideni kanssa vapaa-ajalla, koska "olin niin paljon poissa töideni takia".

Jossain kohtaa aloin itse masentua kotivankilassani. Ero oli isoin helpotus ikinä elämässäni. En toivoisi elämää moisen ihmishirviön kanssa edes vihamiehelleni.

M37

Mites lapset? Onko ihmishirviöllä vain sun luona? Vai molemmilla?

Vierailija kirjoitti:

Ex-vaimosta tuli ihmishirviö lasten syntymän jälkeen. Oli vuosikausia kotiäitinä, muttei viitsinyt tehdä yhtään mitään, kämppä oli aina kuin pommin jäljiltä, nainen katsoi päivät illat aivotonta hömppää telkkarista ja lapset juoksivat ympäri taloa täysissä vaipoissa. Kun tulin töistä kotiin, alkoi minun syyllistämiseni ja yhtäkkiä minä olinkin se joka ei kuulemma tee mitään perheen eteen. Joskus työmatkalta tultuani hän huusi suoraa huutoa edessäni (ja pienten lapsiparkojen edessä). kuin ilmestyskirjan peto, oikessti luulin että tarvitaan manaajaa hänen rauhoittamisekseen koska sisällään ilmiselvästi asui itse perke*le. Kaikki oli minun syytäni. Kun hän kolaroi autonsa ilman että olin edes kyydissä, sekin oli minun syytäni. Hänellä oli kyllä ystäviä ja vietti heidän kanssaan aikaa ja järjesti kaiken maailman kekkereitä, ei ollut masentunut. Minä en saanut kuitenkaan viettää aikaa kavereideni kanssa vapaa-ajalla, koska "olin niin paljon poissa töideni takia".

Jossain kohtaa aloin itse masentua kotivankilassani. Ero oli isoin helpotus ikinä elämässäni. En toivoisi elämää moisen ihmishirviön kanssa edes vihamiehelleni.

M37

Olen ollut lievempi versio tästä ihmishirviöstä. Onneksi mies ei antanut silloin periksi, vaikka ymmärrettäväähän se olisi ollut. Jälkeenpäin olen miettinyt, että varmaan sairastin jotain masennusta esikoisen synnyttyä. Olin niin erilainen verrattuna nykyisyyteen. Joka tapauksessa ei tuollaista tarvitse missään nimessä sietää.

Vierailija kirjoitti:

Juu yksi oli.

Joka kerta kun mentiin kaupungille niin syntyi aivan mahdoton diiva show, jos puhuin muille naisille, mukaanlukien kaverien tyttöystävät ja lapsuudenystävät.

Kerran viikkoon syytti pettämisestä ja uhkaili että jättää minut(ikinä en pettänyt kuitenkaan).

Lopuksi kun taas kerran syytti ja uhkaili jättämisellä, niin sanoin että eikun minä lähden, kävelin ovesta ulos ja paiskasin kihlasormuksen perässä sisään.

Jonkin aikaa pommitti tekstareilla ja puheluilla että palattaisiin yhteen.

Vetäisi masennuslääkkeitä yliannostuksen ja soitti minulle itsemurhapuhelun, soitin itse vuorostaan hätäkeskukseen ja ampulanssi kävi hakemassa sen. 

En mennyt sairaalaan katsomaan tai muutoinkaan antanut hänen nähdä että olisin huolissani (tietenkin olin), että ei saisi päähänsä että tällä meiningillä minut saisi takaisin.

Tämä kuulosta epävakaalta. Nainen, jos huomaat käyttäytyväsi näin, terapia on oikea osoite.

Jotenkin toi että ihminen yhtäkkiä muuttuu hirviöksi lasten synnyttyä viittaisi siihen että jollain lailla vika on olosuhteissa myös. Tai henkilö on masentunut. Jos koti ei tule hoidetuksi mutta henkilö silti käy joskus jossain kavereidensa kanssa, ei poista masennuksen mahdollisuutta. Siinähän ihminen juuri yrittää päästä masennuksestaan eroon, ei sitä kannata käyttää häntä vastaan vaan koettaa tukea ja hakea apua koko perheelle.

Exästäni, jonka kanssa olin naimisissa kahdeksan kuukautta, kuoriutui hetkessä varsinainen psykonarttu naimisiinmenon jälkeen.

Paljastui pikaisen naimisiinmenon jälkeen kaupungin (asuimme eri kaupungeissa) yleiseksi jakorasiaksi (tytär kertoi seikkailuista ja jatkuvasti vaihtuneista panokumppaneista), jolta ei puuttunut kokemuksia, sokerina pohjalla vierastamiani vieraslajien edustajia.

Osoittautui kyllä muutenkin varsinaiseksi pakkaukseksi, joka teki jokaiselle vastaantulevalle miehelle selväksi flirttailullaan, antoi ymmärtää, että ymmärtää antaa.

Oli todennäköisesti kuitenkin uskollinen minulle, mutta jatkuva flirtti, huoramainen käytös tekivät yhdessä liikkumisesta mahdotonta hyvin pian.

Menin naimisiin suurin toivein, uskovaisen naisen kanssa, joka oli irtaantunut lestadiolaisuudesta, mutta edelleen uskossa ja joka antoi niin siveän kuvan itsestään, että menin retkuun vaikka melko kokenut naismaailmassa olinkin.

Uskovaista, uskollista naista etsin ja psykopaatin mielenlaadulla varustetun, jatkuvaan kiusaamiseen valmiin, mielialojaan pahimmillaan tunnin välein vaihtavan psykonartun kanssa menin naimisiin.

Liitto oli lyhyt mutta ikiusesti mieleeni jäänyt.

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin toi että ihminen yhtäkkiä muuttuu hirviöksi lasten synnyttyä viittaisi siihen että jollain lailla vika on olosuhteissa myös. Tai henkilö on masentunut. Jos koti ei tule hoidetuksi mutta henkilö silti käy joskus jossain kavereidensa kanssa, ei poista masennuksen mahdollisuutta. Siinähän ihminen juuri yrittää päästä masennuksestaan eroon, ei sitä kannata käyttää häntä vastaan vaan koettaa tukea ja hakea apua koko perheelle.

Tämä onnistuu vain silloin, jos se toinen tunnistaa ja tunnustaa itse, ettei kaikki ole ok. Jos taas ei kanna mitään vastuuta tekemisistään ja sanomisistaan, niin ei auta mikään tuki eikä apu.. Se voi vaan pahentaa itsekeskeisyyttä.

10

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin toi että ihminen yhtäkkiä muuttuu hirviöksi lasten synnyttyä viittaisi siihen että jollain lailla vika on olosuhteissa myös. Tai henkilö on masentunut. Jos koti ei tule hoidetuksi mutta henkilö silti käy joskus jossain kavereidensa kanssa, ei poista masennuksen mahdollisuutta. Siinähän ihminen juuri yrittää päästä masennuksestaan eroon, ei sitä kannata käyttää häntä vastaan vaan koettaa tukea ja hakea apua koko perheelle.

Keittiöpsykologien ei ehkä kannata nyt tulla työntämään analyysejaan tähän ketjuun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin toi että ihminen yhtäkkiä muuttuu hirviöksi lasten synnyttyä viittaisi siihen että jollain lailla vika on olosuhteissa myös. Tai henkilö on masentunut. Jos koti ei tule hoidetuksi mutta henkilö silti käy joskus jossain kavereidensa kanssa, ei poista masennuksen mahdollisuutta. Siinähän ihminen juuri yrittää päästä masennuksestaan eroon, ei sitä kannata käyttää häntä vastaan vaan koettaa tukea ja hakea apua koko perheelle.

Keittiöpsykologien ei ehkä kannata nyt tulla työntämään analyysejaan tähän ketjuun.

Eikä mihinkään muuhunkaan ketjuun. Kertoisin mihin ne sen sijaan voi työntää, mutta se ei mene sensuurista läpi.

Vielä kuusi vuotta eromme jälkeen soitteli kännipuheluita "kun sä olit niin paskiainen mutta niiiiiim iiiihana sängyssä". Ja sittenhän riemu alkoi kun kuuli minun aikovan naimisiin, alkoi soitella morsmaikulleni kuinka oli mukamas paneskellut kanssani ties missä, myös silloin kun olimme naiseni kanssa 2000 km päässä lomareissulla. Meinasi onnistua tavoitteessaan kun naiseni alkoi pelkäämään että tuo hullu akka tulee vielä ongelmaksi myöhemminkin.

Hyvä ja kiihkeä pano oli, sellaiseksi olisi pitänyt jäädäkin parin tapaamisen jälkeen eikä alkaa vehtailemaan pidempään (6 kk). Sai myöhemmin kakaran, jäi yyhooksi (ylläri...), rauhoittui ja nyt kolmas avioliitto kait on tuonut onnen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin toi että ihminen yhtäkkiä muuttuu hirviöksi lasten synnyttyä viittaisi siihen että jollain lailla vika on olosuhteissa myös. Tai henkilö on masentunut. Jos koti ei tule hoidetuksi mutta henkilö silti käy joskus jossain kavereidensa kanssa, ei poista masennuksen mahdollisuutta. Siinähän ihminen juuri yrittää päästä masennuksestaan eroon, ei sitä kannata käyttää häntä vastaan vaan koettaa tukea ja hakea apua koko perheelle.

Keittiöpsykologien ei ehkä kannata nyt tulla työntämään analyysejaan tähän ketjuun.

Kultaseni, täällä saa keskustella ihan kuka vain.

Ihmishirviö. Psykonarttu. Huoramainen.

Ihan kräppii. Se joka halventaa ja alistaa toista tällaisilla sulosanoilla, kertoikin jo itsestään ihan kaiken.

Mielisairaat...

Onhan noita pers.häiriöisiä naisissakin. Päihdeongelmainen epävakaa väkivaltainen.... ja vika on aina miehessä. Henkinen ja fyysinen väkivalta, alistaminen, nolaaminen jää lasten osaksi, koska naisten väkivaltaisuutta ei nähdä niin helposti kuin miesten. Kumminkin suurin osa lapsiin kohdistuvasta väkivallasta on naisten tekemää. Mies pääsee pelastautumaan, lapset ei. Kyllä naisten väkivaltaisuutta vähätellään tosi paljon ja sitten kun tappaa, niin se muka tulee yllätyksenä. Rikosilmoitukset on jääneet tekemättä.

Isälläni oli. Lopulta se kyllä lähti ja jätti meidät kahdestaan. Eräs päivä isäni tarttui minua olkapäästä ja sanoi: poika elä sie ota hullua akkaa tai ees ollenkaan ku ei niistä ikinä tiiä.

On ollut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin toi että ihminen yhtäkkiä muuttuu hirviöksi lasten synnyttyä viittaisi siihen että jollain lailla vika on olosuhteissa myös. Tai henkilö on masentunut. Jos koti ei tule hoidetuksi mutta henkilö silti käy joskus jossain kavereidensa kanssa, ei poista masennuksen mahdollisuutta. Siinähän ihminen juuri yrittää päästä masennuksestaan eroon, ei sitä kannata käyttää häntä vastaan vaan koettaa tukea ja hakea apua koko perheelle.

Keittiöpsykologien ei ehkä kannata nyt tulla työntämään analyysejaan tähän ketjuun.

Kultaseni, täällä saa keskustella ihan kuka vain.

Ihmishirviö. Psykonarttu. Huoramainen.

Ihan kräppii. Se joka halventaa ja alistaa toista tällaisilla sulosanoilla, kertoikin jo itsestään ihan kaiken.

Mielisairaat...

On ihmishirviöitä naisissakin ja silloin ei ole kyse mistään masennuksesta, vaan että masennusta käytetään tekosyynä väkivallalle. Väkivaltaisuus on väkivaltaisuutta, ei sen tekijää pidä väärällä tavalla ymmärtää yhtään sen enempää, vaikka olisi nainen.