Aivan järkyttävä kuolemanpelko.

Onkobmiten yleistä

Paniikkihäiriö?

Mitä sä oikeastaan pelkäät. Sitäkö että kuolet yhtäkkiä vaikka yöllä? Vai sitäkö kuoleman väistämättömyyttä? Mulle tuli kuolemanpelko tai oikeammin ahdistus kun tajusin 40v. Kun ymmärsin ihan oikeasti elämän rajallisuuden. Pelkään toki itse kuolemaakin. Se kun on tuntematon. Ei nämä ajatukset nyt musta kuitenkaan outoja ole. Mun mielestä jokaiselle ajattelevalle ihmiselle tulevat nämä joskus mieleen.

Et ole ainoa, varmaan siihen jotain apua löytyy. Lapsena muistelen, että kuolemakin kummasti pelotti enemmän.

Sitä varten on olemassa Jumala.

Älä ole huolissasi korona hoitaa pelkosi unholaan.

Kuolema on aika iso asia. Olisi hyvin kummallista jos siihen ei suhtautuisi jonkinlaisella pelonsekaisella kunnioituksella. Itse muistan ensimmäisen kerran tunteneeni kuolemanpelkoa noin 5-vuotiaana.

Joku (oletattavasti) viisas sanoi: ”Kirkko on olemassa sen vuoksi että täällä KUOLLAAN.” Joltain papilta tai tasapainoiselta uskovaiselta voi yrittää kysellä mitä se oletettavasti viisas yritti sanoa. Josko siitä olisi sinulle apua.

Mikään filosofinen tai uskonnollinen viisastelu ei kuitenkaan poista sitä tosiasiaa että hyvinkin pian me kaikki kasvamme koiranputkea. Se voi ainoastaan auttaa ajattelemaan asiasta sillä tavalla ettei kuolemanpelko lamauta elämäämme.

Se olisi varmasti pahinta jos kuolemanpelko lannistaisi niin ettei elämä suju. Uskomattoman kurja kohtalo.

Elä elämääsi täysillä niin ei tarvitse pelätä kuolemaa.

Tää voi kuulostaa tyhmältä jos et ole uskovainen, mutta suosittelen että edes kerran tosissasi rukoilet Jumalaa paljastamaan itsensä sinulle mikäli hän on olemassa.

Et häviä mitään, mutta itselle kävi niin että kun vastaus tuli ei kuolema enään pelottanut kun tietää että taivaaseen ollaan menossa. :)

Mulla on järkyttävä kuolemantoive.

Kaikki me kuollaan. Kuolema ei ole loppu, vaan polku ikuiseen elämään. Usko Jeesukseen, niin pelko kuolemaa kohtaan poistuu. Elämä täällä maan päällä on vain nopeasti kuluva ajanjakso, joka meidän jokaisen on käytävä läpi, vaikka se tuntuukin välillä niin pitkältä.

Vierailija kirjoitti:

Sitä varten on olemassa Jumala.

Joka on 100% lapsellista mielikuvituksen tuotetta. Mutta jos se auttaa, niin mikäs siinä.

Ystäväni soitti Sari Essayahdille tänään ja kertoi huolestaan ja pelostaan coronasta.

Sari oli vaan sanonut että "älä panikoi, suimen terveydenhuolto on maailman kehittynein ja hän luottaa siihen".

Vierailija kirjoitti:

Kaikki me kuollaan. Kuolema ei ole loppu, vaan polku ikuiseen elämään. Usko Jeesukseen, niin pelko kuolemaa kohtaan poistuu. Elämä täällä maan päällä on vain nopeasti kuluva ajanjakso, joka meidän jokaisen on käytävä läpi, vaikka se tuntuukin välillä niin pitkältä.

Uskon tuohon hyvänä hetkenä mutta kuolemanpelkoa vasten uskoni murenee. Onko se sitten sitä että kieltäytyy ottamasta uskon vastaan. Mutta kuolemanpelko ei herätä minussa uskoa vaan halun paeta kuolemaa ja kieltää sen. Rukoilen kyllä miltei päivittäin ja Jeesuksen lupaus ikuisesta elämästä on paras mitä voi toivoa.

Ainoa asia, joka aiheuttaa minulle aivot tilttaavan paniikin on sen ajatteleminen, että minäkin kuolen jonakin päivänä eikä elämä ole pitkä.

Anna elämäsi Jeesukselle niin pelastut ja kuolemanpelkosi helpottaa <3

Ettei ole paha masennus päällä? Minulla oli hirveä kuolemanpelko, jonka myöhemmin tajusin johtuvat voimakkaasta masennuksesta, sain pakkoajatuksia jopa. Itselläni lääkkeet auttaa. Lievä kuolemanpelko on ihan tervettä.

Vierailija kirjoitti:

Ainoa asia, joka aiheuttaa minulle aivot tilttaavan paniikin on sen ajatteleminen, että minäkin kuolen jonakin päivänä eikä elämä ole pitkä.

Sepä se. Kellään ei ole mitään vastauksia. Kaikki puhe kuolemasta on tyhjää lätinää. Kukaan ei tiedä mitä sielulle eli tietoisuudelle joksi sitä oletan tapahtuu. Kun elämä on sammunut ruumiista aivosolujen tuhouduttua. Ainoa mitä voi tehdä on koittaa nauttia elämästään miten vain voi.