Mitä jos elämän mukavia asioita on se, että ahdistuneita ajatuksia voi joskus paeta humalatilaan?
Tämä aihe tuntuu olevan tabu. Alkoholia ei pitäisi liikakäyttää, ei ainakaan humalaan asti tai jotkut määrittävät sivistyneen ottamisen rajaksi sammumistilan siinä missä jotkut määrittelevän yli kahden saunakaljan olevan alkoholismia.
Ei nyt mennä kuitenkaan enempää määritelmiin. Mietin miksi monet vetävät viikonloppuna töiden jälkeen kännit ja miksi se on paheksuttua. Miksi esim. mielenterveyden ammattilaiset demonisoivat masentuneiden alkojolinkäyttöä sen sijaan, että yrittäisivät ymmärtää.
Alkoholi on ainoa laillinen päihde ja ainoa laillinen keino hetkellisesti henkiseen kivunlievitykseen. Älä juo, perustellaan että seuraavana päivänä on kahta pahempi olo...mutta mitä jos olo on jo valmiiksi suurimman osan aikaa hirveä, elämäntilanne on vaikea, ahdistusta paljon ja velvollisuuksien hoito eli vaikka työ ja perhe eivät salli sairastelujaksoja lääkityksineen ja sen sijaan, että jäisi kotiin lääkittynä henkilö lähteekin ystävineen viihteelle ja hommaan kuuluu alkoholi?
Miksi se hetkellinen helpotus on niin demonisoitu? Mikä siinä on niin väärää? Kaikki eivät tarvitse sitä helpotusta, mutta kaikillapa ei olekaan joka hetki ajatusten parissa puurtavia rauhattomia aivoja jotka välillä tekee mieli hiljentää.
Kommentit (10)
Ei toimi pidemmän päälle. Ongelmia ei voi paeta, aina ne pläjähtää päin naamaa jossain vaiheessa. Alkoholilla voi lykätä ongelman ratkomista.
Vierailija kirjoitti:
Ei toimi pidemmän päälle. Ongelmia ei voi paeta, aina ne pläjähtää päin naamaa jossain vaiheessa. Alkoholilla voi lykätä ongelman ratkomista.
Mutta jos kyse on hankalasta elämäntilanteesta ja juominen on kertajuomista ns. viihteellä versus jatkuva masennus ja sen blokkaaminen jokapäiväisellä juomisella. Ap
Kuulostaa surulliselta. Kun ei ne ongelmat alkoholilla mihinkään katoa. Opettele käsittelemään ahdistusta muuten, vaikka terapiassa.
Osittain eri mieltä kahden ensimmäisen kanssa. Pitkäaikaisissa, ratkottavissa olevissa ongelmissa varmaan pitkälti tottakin, niitä ei kannata paeta vaan ne pitäisi hoitaa. Ja masennusta alkoholi tunnetusti pahentaa.
Mutta sitten on tilapäisiä kriisejä, joissa se kertakänni hyvässä seurassa voi ihan oikeasti olla juuri se mitä kaipaa. Keskenmenoa seuraavana viikonloppuna menin parhaan kaverin kanssa baariin ja vedin rehelliset lärvit, ja täytyy sanoa että seuraavana aamuna henkistä kipua oli selvästi helpompi sietää. Tuo ilta oli ollut yksi osa asian prosessointia. Voin kuvitella, että monissa muissakin elämän kriiseissä voi joku kokea hyötyä tällaisesta satunnaisesta nollauksesta. Tietysti eri juttu, jos avioeroa tai työttömyyttä alkaa pakenemaan jokailtaisiin tai edes -viikonloppuisiin känneihin, siitä ei hyvä heilu.
Toinen juttu on sitten aidosti ratkaisemattomat tilanteet. Sellaiset, jotka aiheuttavat pitkäkestoista ahdistusta, mutta joista ei vaan oikeasti ole ulospääsyä tai vaihtoehdot ovat vielä huonompia. Silloin voi olla, että tilannetta haluaa joskus paeta siihen nollaukseen. Jos vaikeaa elämäntilannetta kestää sillä, että käy kerran parissa kuukaudessa itkemässä oluttuoppiin lähibaarissa, niin turha sitä on kenenkään tuomita. Jatkuva kännääminen tässäkin toki eri, vaikea uskoa että olisi olemassa sellaista pulmaa jota alkoholiongelma ei pahentaisi. Mutta minusta on lapsellista tuomita sitä jos joku kokee helpotusta siitä että vetää naamat muutaman kerran vuodessa.
En tiedä. Olen itse alkoholisti ja ollut pitkiäkin aikoja raittiina. Olen kärsinyt eniten noiden raittiiden jaksojen aikana. Tuntuu kuin olisi sydänkohtaus tulossa sen ahdistuksen takia.
Eihän sen näin pitäisi mennä. Haluaisin ennemminkin mennä jonnekin ja huutaa niin kovaa kuin pystyn. Haluaisin lyödä ja hakata asioita. Näin joskus dokumentin, jossa hyväksikäytetyille lapsille annettiin tällaista terapiaa jossain Thaimaassa. He sai riehua ja hakata patjoja yms.
En tiedä, osaanko enää edes huutaa. Mussa on niin paljon vihaa ja kaikkea muuta, mitä en saa ulos. Vain alkoholi helpottaa. Ei mikään muu ole soveliasta ja mä olen ehkä pohjimmiltani alkukantainen raaka tyyppi, joka näin helpottaa oloaan kun ei muuta voi tehdä.
Eihän tämä hyväksi ole, mutta kun sitä vaan aina kärsii. Itse haluaisin vain lähteä jonnekin metsään.
Samaistun ajatukseesi, mutta haluaisin uskoa, että on muitakin keinoja kuin hidas itsetuho. haluaisin löytää tavan elää. Yritin vuosia tulla uskoon, mutta ei Jumalakaan mulle puhunut.
Vierailija kirjoitti:
En tiedä. Olen itse alkoholisti ja ollut pitkiäkin aikoja raittiina. Olen kärsinyt eniten noiden raittiiden jaksojen aikana. Tuntuu kuin olisi sydänkohtaus tulossa sen ahdistuksen takia.
Eihän sen näin pitäisi mennä. Haluaisin ennemminkin mennä jonnekin ja huutaa niin kovaa kuin pystyn. Haluaisin lyödä ja hakata asioita. Näin joskus dokumentin, jossa hyväksikäytetyille lapsille annettiin tällaista terapiaa jossain Thaimaassa. He sai riehua ja hakata patjoja yms.
En tiedä, osaanko enää edes huutaa. Mussa on niin paljon vihaa ja kaikkea muuta, mitä en saa ulos. Vain alkoholi helpottaa. Ei mikään muu ole soveliasta ja mä olen ehkä pohjimmiltani alkukantainen raaka tyyppi, joka näin helpottaa oloaan kun ei muuta voi tehdä.
Eihän tämä hyväksi ole, mutta kun sitä vaan aina kärsii. Itse haluaisin vain lähteä jonnekin metsään.
Samaistun ajatukseesi, mutta haluaisin uskoa, että on muitakin keinoja kuin hidas itsetuho. haluaisin löytää tavan elää. Yritin vuosia tulla uskoon, mutta ei Jumalakaan mulle puhunut.
Mulla on vähän sama, mutta olen uskossa. Ei Jumala minullekaan muuten puhu kuin raamatussa, ja viinaa menee hiukan enemmän kuin olisi hyväksi.
Älä yritä mitään, rukoile vielä yhden ainoan kerran ja kerro Jeesukselle että eniten vi.tuttaa kaikki, ja alkoholi on ainoa mikä auttaa.
Jeesus on kuuluisa siitä, että hän rakastaa totuutta ja auttaa avuttomia. Jätä kaikki Jeesuksen hoitoon, hänellä on kaikki valta taivaassa ja maan päällä, tuntui miltä tuntui.
Siitä on vahvaa näyttöä että alkoholilla voi ongelmiaan aina pahentaa