Näin äiti haluaa väkisin tehdä laspestaan koulukiusatun...

ja olemme huomanneet että samanlaisia perheitä on muitakin. Vieläkään ei ole hyväksyttävää olla muuta kuin luterilainen.

Mikäköhän olisi sitten ko. äidin mielestä oikea ratkaisu? Pitäisikö hänen lapselle rakentaa oma äänieristetty tila kouluun?

Turhan fanaattista tuo kyllä on. Miten hän mahtaa suojella lastaan koulun ulkopuolella? Kristillisiin häihin, hautajaisiin ym. hän ei varmaan ainakaan anna lapsen osallistua. Entä sitten kun esim. et-tunneilla käy eri uskontojen edustajia kertomassa uskostaan? Enemmän julistusta niihin esittelyihin saattaa sisältyä kuin aamunavauksiin.

Häät, hautajaiset ym. ovat yksityisiä tilaisuuksia. Ne eivät ole mitenkään verrannollisia uskonnottoman (" uskonnottoman" ) valtion laitokseen ja siellä tapahtuvaan toimintaan.

me muut vaan pysytään hiljaa teidänlaisten vauhkoojien takia,



numero jotain.

Vierailija:

ja olemme huomanneet että samanlaisia perheitä on muitakin. Vieläkään ei ole hyväksyttävää olla muuta kuin luterilainen.

Ja vaikka olisikin ollut, en usko, että se olisi vaikuttanut mieleeni puoleen tai toiseen. En uskonnon tunneillakaan ottanut sitä touhua tosissani, miksi sitten joku ottaisi sen tosissaan 5min aamunavauksessa kuukaudessa? Paitsi tietenkin jos mieli on vietävissä, mutta sitten vika on jossain muualla.

pitämään aamunavauksia säännöllisesti. Lisäksi useamman kerran viikossa uskonnonopettaja piti aamunavauksen. Tämä opettaja laittoi meidät uskonnontunneilla opettelemaan ulkoa raamattua, ja lauloimme virsiä. Se uskonnonopetus ei kyllä ollut mitenkään yleissivistävää, ellei tarinoita Jeesuksen opetuksista lasketa.

Hienoa, että äiti on ehdoton periaatteissaan. Mutta tuo 6-vuotias lapsi miettii ihan varmasti, että eikö voitais jättää tää asia sikseen eikä tehdä tästä numeroa. Peruskoulu nyt ikävä kyllä vaan on sellainen paikka, ettei kukaan lapsi kaipaa tällaista huomion keskipisteenä olemista ja erottautumista muista :( En sano, että se on oikein. Mutta näin se vaan on. Ei 6-vuotias ymmärrä, että asia on tärkeä. Hän ymmärtää vain sen, miten se vaikuttaa hänen arkeensa ja koulunkäyntiinsä -ja valitettavasti siihen sosiaaliseen elämään myös...



Puhun kokemuksesta. Minunkin isäni oli usein oikeassa koulunkäyntiämme koskevissa ym. asioissa, mutta seurauksista kärsimme me lapset :( Usein toivoin, ettei hän olisi niin kiinnostunut meidän asioista ja antaisi vaan käydä koulua rauhassa niinkuin muutkin. Tänä päivänä varsinkin hän olisi mitä ansiokkain ja lastensa asioista kiinnostunut isä :)

Että voihan se " opetus" toimia päinvastoinkin ;)



Mutta muuten kannatan ehdottomastu yhteistä elämänkatsomustietoa kaikille, uskontoihin katsomatta. Kouluissamme on tulevaisuudessa niin moniuskoista porukkaa, että tällainen olisi resurssienkin kannalta paras ratkaisu. Puhumattakaan siitä, että nuorisolle on hyväksi pohtia yhden uskonnon lisäksi myöskin moraalisia ja filosofisiakin puolia elämässä...

Itse olen sen verran " selkärangaton" , että en ryhtyisi minkään asian esitaistelijaksi, jos lapseni olisi se, joka on eturintamassa. Eihän se äiti sinne kouluun mene päivittäin... Tuon ikäinen lapsi ei mitenkään voi käsittää koko ongelmaa ja sen tarkoitusta.



Ehkä tämä on liian yksinkertainen ajatus, mutta jos kotoa on annettu työkaluja itsenäisen ajatteluun ja lapselle tarpeeksi tietoa asioista, niin ei pari uskonnollista aamunavausta lasta turmele. Itse joustaisin lapsen takia. Vaikka minäkin olen sitä mieltä, ettei tämä oikein ole.

Olen uskonnoton ja suuri osa muistakin luokkani lapsista ja yläasteen lukion nuorista oli uskonnottomia, mutta slti niitä seurakunnan aktiviteetteja piti pakolla sietää kun ei niistä eroonkaan päässyt. Niitä aitoja uskiksia on harvassa. Samoin uskonnontuneille piti olla ihan vaan muodon vuoksi. Kaikista pahinta oli ne pakolliset kirkkoreissut. Olisi niistä saanut vapautuksen, mutta siihen aikaan sellaisen hakeminen oli aika iso juttu ja ei kiinnostanut lähteä reksille selittämään elämänkatsomustaan. Mitäs se sille ensinnäkään olisi kuulunut.



Ala-asteella helluntailainen opettajamme piti uskonnollisen aamunavauksen joka päivä ja oli pakko rukoilla, vaikka ei yhtään kiinnostanut tai tuntunut oikealta. Minusta uskonnoista voi opettaa koulussa, mutta se pitäisi tehdä tasapuolisesti eikä keskittyä niin paljon kristinuskoon kuin nyt. Uskonnolliset aamunavaukset eivät kuulu kouluun tai mikään muutkaan uskonnolliset aktiviteetit. Uskontoaan kuuluu harjoittaa omalla ajallaan ja yleistä käännyttämistä ei tulisi tukea.



Samoin ripariin mennään usein vain sen takia, että vanhemmat pakottaa, pitää saada kirkkohäät, rippijuhlista saa lahjaksi rahaa, kiva olla kavereiden kanssa viikko leirillä ja vaikka ryypätä jne. Hyvin harvaa se uskonnollinen opetus siellä kiinnostaa.



Suomi on yksi harvoista eurooppalaisista maista, joissa uskonnon pakkotuputus yleisissä kouluissa on sallittu.

Käsittääkseni ap:n pointti oli, että jyrkkyys suuntaan tai toiseen ja se vielä yhdistettynä vaahtoamiseen ja uhkailuun ON lapselle ikävää ja tekee hänestä silmätikun. On paljon fiksumpaa joskus vain pitää mölyt mahassa, vaikka aikuista ottaisikin päähän.

Ymmärtäisin erittäin hyvin barrikaadille nousemisen, jos vaikka koulussa olisi töissä pedofiili tai opettaja pahoinpitelisi oppilaita tai koulukiusaamiselta suljettaisiin systemaattisesti ja tahallisesti silmät tai siellä tapahtuisi jotain muuta lapselle oikeasti

vahingollista

. Turha vaahtoaminen ei hyödytä ketään, vähiten omaa lasta.

Mutta ei se silti tee koulukiusaamisesta yhtään sen hyväksyttävämpää, vaikka kiusatun oppilaan äiti/isä olisikin idiootti!

vahingoittaako se lasta jos hän kuulee pari minuuttia jotain jeesus-juttuja tai muuta ? minusta aamunavaus koulussa on aina ollut mielenkiintoinen ja siinä on ollut jokin sanoma. Voi noita ihmisiä.

Vierailija:

Pirkanmaalaisäiti Hanna on vuoden ajan kamppaillut esikoisensa oikeudesta uskonnottomaan opetukseen.

" Helpointa olisi kuulua uskonnolliseen yhteisöön. Ei kukaan kysele esimerkiksi muslimeilta, miksi he tunnustavat uskoa" , kirkkoon kuulumaton Hanna sanoo.

Kun tytär Henrika, 6, ilmoitettiin esikouluun vuosi sitten, Hanna otti heti puheeksi uskonnonvapauden toteutumisen. " Opettaja kysyi, olenko todella näin jyrkkä."

Hannalle ehdotettiin, että lapsi voisi odotella käytävässä seurakunnan järjestämien aamunavausten ajan. Seurakunnan aamunavauksia on muutama kuukaudessa.

Hannan mielestä koulu pilkkasi heidän oikeuksiaan. Tila löytyi, kun rehtori sai ohjeet koulutoimiston johtajalta.

Koulun remontissa pulma palasi. Kotona Henrika kertoi, että opettaja oli käskenyt häntä laittamaan sormet korviin päivänavauksen ajaksi.

" Soitin opettajalle, joka lupasi, että varata lapselle korvatulpat tai kuulosuojaimet."

Lopulta terveydenhoitajan odotushuoneesta löytyi tila, jossa kaiuttimet voi hiljentää.

Tapaus on jo nykyisin harvinainen, uskoo Opetushallituksen perusopetusyksikön päällikkö, opetusneuvos Irmeli Halinen. Kouluilla on velvollisuus järjestää korvaavia tilaisuuksia uskonnollisten aamunavausten ja juhlien ajaksi.

" Ei ole merkitystä, onko lapsia yksi tai monta, eikä korvaava tilanne saa tuntua rangaistukselta. Se voi olla vaikka kahdenkeskinen keskustelu" , Halinen sanoo.

Lähde HS

Ei syy ole äidin, vaan koulun, joka antaa pitää uskonnollisia aamunavauksia.

Ei munkaan lapset osallistu uskonnon opetukseen. Se on mielenkiintoista, jos sallit lastesi kiusaavan toisia, jos he eivät kuulu seurakuntaan

Itsekin olen ateisti, samoin mieheni ja puoli hänen sukuaan. Eipä ole silti tullut pieneen mieleenkään kauhistella luterilaisuuden näkymistä suomalaisessa koulussa yhä 2000-luvullakin, niin vähän siitä enää on merkkejä, vaikka edelleen enemmistö kuuluu luterilaiseen kirkkoon. Itse asiassa olen jopa sitä mieltä, että uskokoon lapsemme ihan mihin haluavat, jos siitä ei ole haittaa heille tai läheisille. Minun tehtäväni on kertoa omasta maailmankatsomuksestani ja perustella se lapsillemme, lastemme tehtävä on löytää omansa. Aivopesu on minusta väärin lasta kohtaan myös meiltä ateisteilta.



En voi sulkea lastemme korvia ja silmiä pahemmiltakaan asioilta kuin kristinuskolta, en todellakaan jaksa stressata jostain aamunavauksista. Olen tyytyvänen, että nykyisin sentään on olemassa tunnustukseton uskonnonopetus ja mahdollisuus et-opetukseenkin ilman ihmeellistä leimaa (toisin kuin omassa lapsuudessani). Olen kertonut lapsille, että monet suomalaiset uskovat historiansa takia Jumalaan ja Jeesukseen, jotkut uskovat muuhun hömppään. Olen myös sanonut, ettei ketään saa loukata elämänkatsomuksen takia esim. vinoilemalla. Ei lastani eikä hän toisin uskovia luokkakavereitaan.



Minusta fanaattinen ateismi on ihan yhtä typerää kuin uskovaisuus, koska silloinhan omasta elämänkatsomuksesta on tehty uskonnon korvike! Herätkää pahvit elämään, älkääkä vaikeuttako lastenne elämää typerillä aikuisten periaatteillanne.

Toi on jo liioittelua, totalaisesti!

Kaksi kertaa kuussa aamunavaus jonka seurakunta pitää ja lapselle pitää saada suurin piirtein äänieristetty huone sen viiden minuutin takia...



Taitaa äidillä oikeasti viirata päässä! Lyön vaikka vetoa, että kyseessä on av-mamma.

uskontoa vastaan, ikään kuin tässä yhteiskunnassa ei olisi tällä hetkellä vähän vaarallisempiakin asioita lapselle.. Ainakin jos luki sen Hesarin tänään ja siitä uutisen, kuinka teinit myy aika estoitta itseään nykyään, luulisi, ettei se kristinusko noin lievässä muodossa voi nyt olla noin kamala mörkö.

Te uskonnosta eroon haluavat, oletteko valmiita luopumaan em. vapaista?

Sitä paitsi Uusi Testamentti on mielestäni hyvä moraaliohje. En ole uskovainen, mutta minusta siellä on paljon hyviä juttuja, jotka ovat ihan toimivia nykyäänkin. (tosin nämä opit voidaan myös opettaa käyttäen jotain muuta etiikan ja filosofian teosta)