Kannattaako opiskella lähihoitajaksi jos on ollut psykoosi

Älä lähde, jos kukaan ei pakota. Oletko työttömänä vai miten elelet?

Ä L Ä tee sitä, ihan jo hoidettavien puolesta pyydän, sekä tietysti myös itsesi puolesta - sillä ala on äärimmäisen raskas, todella uuvuttava - sekä psyykkisesti että ruumiillisesti, siinä pärjäävät ja jaksavat vain toodella "lehmänhermoiset" ja tasapainoiset henkilöt.

Ei kannata.

Suosittelen ammatinvalinnan ohjausta, jos et ole ollut - Ja mieti oikeasti mitä SINÄ haluat tehdä elämälläsi? Osaamisesi? Intohimosi?

Mä taas olen ihan eri mieltä. Kannattaa harkita mihin sitten menee töihin. Paikkoja on niin monenlaisia.

Et kai sinä edes pääsisikään, koska eikös se lainsäädäntö rajaa vakavammat mt-ongelmat koulusta pois? Ja vaikkei rajaisikaan, niin ei tietenkään ole mitään järkeä tuossa ideassa.

Vierailija kirjoitti:

Et kai sinä edes pääsisikään, koska eikös se lainsäädäntö rajaa vakavammat mt-ongelmat koulusta pois? Ja vaikkei rajaisikaan, niin ei tietenkään ole mitään järkeä tuossa ideassa.

Eihän yksittäinen psykoosi ole pysyvä mielenterveyden häiriö. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et kai sinä edes pääsisikään, koska eikös se lainsäädäntö rajaa vakavammat mt-ongelmat koulusta pois? Ja vaikkei rajaisikaan, niin ei tietenkään ole mitään järkeä tuossa ideassa.

Eihän yksittäinen psykoosi ole pysyvä mielenterveyden häiriö. 

Kyllä psykoosi sairaushistoriassa on aika helevetin iso juttu. Uusimisen riski on olemassa ja kuormittava työ ei varsinaisesti riskiä pienennä.

Kysy asiaa toisin päin: Pidätkö matalapalkkaisesta pätkätyöstä jossa on julmettu työpaine ja saa kuunnella skitsoilua ja vähättelyä asiakkailta ja paremmin koulutetuilta työtovereilta (hoitajat & lääkärit), jotka eivät jaksa/muista opetella nimeäsi kun olet yksikössä kuitenkin vain lomittajana ja seuraavalla viikolla jossakin muualla?

Lähihoitajat kommentoikoot, onko tehtävänkuvaus todenmukainen?

Riippuu monesta asiasta, psykoosin uusimisriskistä ja missä olisit työssä. Työ on kuormittavaa, usein vuorotyötä. Mutta jos uusimisriski on pieni ja hakeudut päivätyöhön esim vanhusten päivätoiminta tai päiväkoti, niin voisi sopiakin.

lähäriksi joo, ei niin justiisa ja ne vaipanvaihdot nyt ei vaadi suurta järkeä muutenkaan.

Tottakai kannattaa hakea opiskelemaan. Kyllä se työnkuva sitten hahmottuu harjoitteluissa, kesätöissä ynnä muissa. Lisäksi työpaikkoja on erilaisia kuten joku jo totesikin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et kai sinä edes pääsisikään, koska eikös se lainsäädäntö rajaa vakavammat mt-ongelmat koulusta pois? Ja vaikkei rajaisikaan, niin ei tietenkään ole mitään järkeä tuossa ideassa.

Eihän yksittäinen psykoosi ole pysyvä mielenterveyden häiriö. 

Kyllä psykoosi sairaushistoriassa on aika helevetin iso juttu. Uusimisen riski on olemassa ja kuormittava työ ei varsinaisesti riskiä pienennä.

Aiemmin sairastettu psykoosi ei ole este alan koulutukseen pääsemiselle, joten uusiutumisriskin joutuu arvoimaan itse, psykoosejakin monentasoisia. 

Miksikäs ei mun epävakaata persoonallisuushäiriötä sairastavista kavereista toinen opiskelee lähihoitajaksi ja toinen sosiaalityöntekijäksi. Kiva juttu, eikös?

En suosittele. Vaikka töitä on hyvin, niin ala on tosi raskas henkisesti ja fyysisesti. Tämä ei ainakaan tue sinun jaksamista ja mielenterveyttä. Parhaiten tässä pärjää ne, jotka ovat todella tasapainoisia ja joilla on aikaa itselle, vuorotyö on raskasta. Vaikka työpaikkoja on monenlaisia, niin kevyestä työstä ja säännöllisestä työajasta ei kannata haaveilla. Tunkua nimittäin riittää niihin paikkoihin. Kun katsoo avoimia työpaikkoja, niin ne on lähes aina tunnetusti raskaaseen työhön, jotka eivät monia houkuttele. Haluatko esim johonkin tosi kiireiseen kotihoitoon tai johonkin yksityiseen hoivalaitokseen jossa on satasia pienempi palkka kuin muualla ja saat tehdä siivous, kokkaus ja pesula hommat hoitotyön lisäksi?

Sinä et ole yhtäkuin diagnoosisi.

Vierailija kirjoitti:

En suosittele. Vaikka töitä on hyvin, niin ala on tosi raskas henkisesti ja fyysisesti. Tämä ei ainakaan tue sinun jaksamista ja mielenterveyttä. Parhaiten tässä pärjää ne, jotka ovat todella tasapainoisia ja joilla on aikaa itselle, vuorotyö on raskasta. Vaikka työpaikkoja on monenlaisia, niin kevyestä työstä ja säännöllisestä työajasta ei kannata haaveilla. Tunkua nimittäin riittää niihin paikkoihin. Kun katsoo avoimia työpaikkoja, niin ne on lähes aina tunnetusti raskaaseen työhön, jotka eivät monia houkuttele. Haluatko esim johonkin tosi kiireiseen kotihoitoon tai johonkin yksityiseen hoivalaitokseen jossa on satasia pienempi palkka kuin muualla ja saat tehdä siivous, kokkaus ja pesula hommat hoitotyön lisäksi?

Työtä kuitenkin riittää. Niin ei ole kaikilla aloilla.

Työtä kuitenkin riittää. Niin ei ole kaikilla aloilla.

Riittää. Varsinkin jos ei ole kovin valikoiva ja pystyy mihin tahansa alan työhön. On työtä julkisellakin puolella. Vaikka työ onkin usein pätkä ja keikkatyötä, niin saa varmasti tehdä niin paljon kuin haluaa, vaikka ei tosi pitkiä sopimuksia tai vakituista työtä saisikaan.

Samaa olen miettinyt, pärjäisinkö, pystyisinkö ja kiinnostaako itse työ, terveysasiat kuitenkin kiinnostavat. Eiköhän sillä alalla ole jo ennestään varsin monenlaista menijää ja töitä riittää. Mikä työ sitten ei olisi raskasta. Se hoitoalan joukkopakokin mukamas. Onko jollain muulla alalla sitten kevyttä hyvin palkattua työtä muutamia poikkeuksia lukuunottamatta?

Haluatko lähihoitajaksi, mutta epäilet onko sinusta siihen? Jos todella haluat, kannattaa hakea. Jos et halua, et hae.