yhteishuoltajuus on idealismia?

- Se, että tapaamissopimusta noudatetaan

vai

- Se, että em ehdon lisäksi vanhemmat pystyvät rupattelemaan keskenään hyvässä hengessä ja muistelemaan menneitä?

helpompaa olisi ollut yksinhuoltajana. Mistään lasta koskevista asioista emme ole pystyneet sovussa sopimaan, ja kun sitä yritettiin, monen vuoden ajan niihin riitoihin vedettiin aina kaikki muutkin vanhat kaunat mukaan. Olisi ollut NIIN paljon helpompaa, kun ei olisi tarvinnut yrittääkään keskustella lapsen asioista semmoisen ihmisen kanssa, jonka kanssa ei kertakaikkiaan tule toimeen. Lapsi on aina mielellään tavannut isäänsä, eikä siihen olisi vaikuttanut vaikka olisinkin ollut yksinhuoltaja. Miehen piti vaan saada pitää näppinsä pelissä, joskus tuntuu että ihan kiusallaan...



Nykyään pystytään kyllä rupattelemaan niitänäitä ihan sujuvasti, ja olen oppinut väistämään riidan haastamisen, mutta koen että olen yksin kuitenkin kaiken aikaa hoitanut sen huoltamisen, isä on ottanut enemmänkin kaverin roolin lapsensa kanssa.