Kumpi olisi perheeseenne tervetulleempi:

Kommentteja niiden reimatec- ja virpomajuttujen lomaan vähän erilaisiinkin aiheisiin.

Tutkin aihetta.

Down ei häiritse downia itseään. Monet sairaudet sen sijaan vaikuttavat olotilaan.

Toisilla ihmisillä on oikeasti tuollaista mietittävää (no ei vaihtoehtoja, mutta että lapsella jotain vikana). Minusta on todella tökeröä leikkiä täällä jotain arvausleikkiä, että mitä minä valitsisin kahden pahan väliltä kun on elävistä ihmisistä kyse. Kaikkea sinä kanssa tutkit!

Ja tuo lause kahden pahan välillä kertoo jotain asenteesta. Miten niin pahan?

Terve down-lapsi meiltä jo löytyy ja jos lasta oltaisiin haluamassa niin toki toinen saisi tulla. Sama juttu sydänvikaisen kanssa (paitsi tietysti jos sydänvika olisi niin paha ettei lapsi selviäisi sen kanssa niin silloin varmaan päädyttäisiin aborttiin -oli lapsen kromosomit miten hyvänsä).



Ei me mitään vammoja tai sairauksia lapselle toivota, mutta jos meille jotenkin " viallinen" lapsi suodaan niin kyllä hän on tervetullut ja rakas siinä kuin ns. tervekin. Enkä jaksa miettiä sen enempää millaista elämämme olisi jos lapsi olisi terve, meillä nyt on tällaista ja tämän kanssa eletään niin kuin parhaaksi nähdään, nauttien niistä elämän pienistä iloista. Ehkä helpottaa se etten ole koskaan ajatellut elämän tai vanhemmuuden oelvan yhtä ruusuilla tanssimista. Elämään kuuluu niin vastoinkäymisiä kuin iloja ja onneksi voi itse vaikuttaa siihen kumpiin haluaa keskittyä.

Vierailija:

Ja tuo lause kahden pahan välillä kertoo jotain asenteesta. Miten niin pahan?

Sitä paitsi, näitä kahta ei edes asetettaisi vastakkain, ellei ap olisi sitä mieltä, että valintaa tehdään " kahden pahan väliltä" .

Vai miltä kuulostaisi villi gallup: Kumpi olisi teille tervetulleempi? Terve vai sairas lapsi?

Hmmmmm....tätäpäs pitääkin tosissaan miettiä. *Doh*

10

...minä kun luulin, että terveet lapset ovat downia palvoville kirous ;).



Down-sympatiani at the moment: -100.

t: 4

Minun olisi helpompi elää kehitysvamman kuin kuolemanpelon kanssa.



Ja aborttiin päätyisin vain,jos vauvan mahdollisuudet elää kohdun ulkopuolella olii nolla.

Ihmisten valintoihin vaikuttavat asiat kiinnostaa.

että sellaisia ihmisiä, jotka pitävät esim downeja täysin saman arvoisina kuin muita ihmisiä, pidetään downien ylistäjinä. Mistähän johtuu joidenkin suhteettoman suuri pelko kehitysvammaisuutta kohtaan.

Meille lapsi on terve tullt sellaisena kuin on. Poikkeuksen tekee se jos lapsella todetaan jokin sellainen vamma jonka kanssa ei pystyisi elämään tai elämä jäisi ainakin lyhyeksi ja kivuliaaksi. Silloin tekisin abortin lapsen itsensä takia. Näin siis sekä silloin jos tervekromosomisen vauvan sydänvika todetaan niin pahaksi ettei sitä saisi leikkauksilla korjattua tai down-vauvalla todetaan noin vakavia rakenteellisia vikoja.



Pelkkä sydänvika tai down eivät ole meille abortin aiheita.

Vierailija:

Terve down vai sydänvikainen ei-down? Sydänvika aiheuttaa lapselle vaivaa koko elämänsä ajan toisin kuin down ilman sydänvikaa. Mutta miten te ajattelette? Entäs jos voitaisiin seuloa sellaisia sairauksia kuin: Astma, reuma, diabetes.... olisiko näissä aihetta aborttiin? Ja jos ei niin miksi ei? Jos olisi niin miksi olisi? Olisiko ilman kättä tai jalkaa syntyvä lapsi tervetullut, mutta esim down ei? Ja miksi näin?

Lisäksi kaikki allergiat ja ADHD:t sun muut.

Ihan vain lastani ajatellen, eihän kukaan halua lapselle kärsimystä tuottaa. Varhaisilla viikoilla tehtynä lapsi ei kärsi abortista kun ei vielä edes tiedä olevansa olemassa, synnyttyään tulisi väistämättä kärsimään. Eiköhän noita munasoluja sen varran löydy että niistä ne meidän toivomat kaksi lasta saataisiin kokoon vaikka epäkelvot pois karsittaisiinkin.

tai kulissit kaatuu,sehän vasta olisi kamalaa

Kyllä minäkin ihmettelen sinua!

lapsihan elää ihan normaalia elämää

Käy aina sääliksi naapuruston äitiä kun näkee tämän kulkevan down-poikansa kanssa. Vaikka pika on jo kouluiässä puheesta ei meinaa saada selvää ja liikkuminen on kankeaa. Jo kaukaa näkee ettei kaikki ole kunnossa. Huomaa kuinka äitikin häpeää lasta, mikä ihan ymmärrettävää.



Sydänvikaisessa lapsessa en näe mitään hävettävää, joten sellaisen voisin pitää.

Kumpaa itse mielummin häpeäisit; uhmaikäisen taaperon kiukuttelua vai kuolaavaa ja mölisevää kehitysvammaista?

Kyllä minuakain hävettäisi kulkea kehitysvammaisen lapsen kanssa enkä usko olevani ainoa lajiani. Kun kavereiden kanssa olen tästä maininnut aluksi kaikki ovat paheksuneet ja kauhistelleet, mutta hetkenpäästä ovat joutuneet itsekin myöntämään ajattelevansa samoin.



Oikeasti, dopwnit ovat niin perusvammaisen näköisiä että pahalta tuntuu. Ovat sitä jo lapsena vaikka aina toitotetaan kuinka ovat niin sulopisia ja aurinkoisia. Olen nähnyt kolme pientä down-lasta ja en kyllä mensisi yhtään niistä suloiseksi sanomaan. Littana naama, vinot silmät, suu auki ja ulostyöntyvä kieli. Tottakai jokaiselle äidille se oma lapsi on kaunein, mutta pystyykö joku rehellisesti väittämään down-lasta suloiseksi?