Mä oleen autisti ja psykopaatti. Mulle elämässsä mikään ei tunnu miltään eikä anna mitään elämisen iloa. Mullle elämä on vain tehtävien asettamista ja niiden suorittamista.
Kommentit (9)
Autisti ja psykopaatti sulkevat pois toisensa
Merkityksellisen elämän voi löytää auttamalla muita. Unohda siis hetkeksi itsesi, ja mieti, mitä voit tehdä muiden hyväksi. Lukuvinkkinä suosittelen: Kuinka tiikeri kesytetään — Käytännön harjoituksia kypsempään mieleen.
Tietenkin ap on typerys, älykääpiö.
Tosi huono provo.
Heh heh, ap aatteli, että palstalla kukaan ei edes tajua hänen aloitustaa, eikä käsitä siitä mitään, vaan alkaa kiivas keskustelu ja lohdutus ja paijaaminen.
Jep, kiitos vaan ap, taas jälleen kerran palstan tason osaamisen halveksunnasta.
Mikä sinut saa motivoitumaan tavoitteiden saavuttamisessa, kun mikään ei tunnu miltään?
Minulla on asperger (eli nykyään autisminkirjon häiriö). Psykopatiaa tai antisosiaalista pershäröä minulla tosin en ole.
Mutta elämä tuntuu jokseenkin samalta kuin sinulla (jos siis olet oikea henkilö etkä trolli).
Ja on oikeastaan tuntunut koko elämäni ajan, pienestä pitäen.
Nyt tilanne on tosin parantunut vähän, kun pääsin avun piiriin ja sain oikeanlaisen lääkityksen.
En tiedä miksi tilanne on parantunut juuri nyt, kun aiemmin hoidolla tai lääkityksellä ei ole saavutettu toivottuja vaikutuksia.
Vähän paha sanoa, kuinka suuri osa tästä on masennuksen, ja kuinka moni aspergerin/muiden häiriöiden aiheuttamaa.
En kuitenkaan ole kokenut itseäni aina masentuneeksi, vaikka olotilaani on luultu masennuksen aiheuttamaksi.
Se on nimittäin ollut samanlainen aina, eikä siihen ole niinkään sisältynyt surua, vaan tyhjyyden tunnetta, merkityksettömyyden tunnetta, mikään ei tunnu oikein miltään ja kaikki menee ikään kuin rutiinilla, ”autopilotilla”, pakosta ja velvollisuudentunnosta.
Kuulostaa kovin tutulta tuo, että elämä tuntuu vain tehtävien asettamiselta.
Pelkkää provoilua.
Ei tietenkään voi olla molempia. Sinä et ole kumpaakaan, mutta melkoinen hölmö olet tuollaisella aloituksella.