Miksi ihmiset eivät tajua, että välillä pitää mennä omalle epämukavuusalueelleen?
Täytyy taas yhden työpäivän jälkeen avautua:
Miksi ihmeessä aikuiset ihmiset eivät tajua, että elämässä täytyy mennä välillä omalle epämukavuusalueelleen? Se voi koskea sitä, että joutuu tekemään työtehtävää, josta ei pidä tai pukemaan asuja, joista ei tykkää (esim. suojakypärä tai siistimmät vaatteet). Aina ja kaikkialla ei voi vain mennä "minä, minä"-asenteella.
Erityisesti tämä koskee myös pitkään töissä olleita. Jos vuonna 1964 ei tarvinnut käyttää kypärää vieraillessasi rakennustyömaalla, se ei anna oikeutta olla käyttämättä kypärää vuonna 2020. Samoin, jos käytit paperia asioiden tekemiseen vuonna 1982, se ei anna oikeuttaa olla käyttämättä tietokonetta tänä päivänä. Jos tulet mukaan asiakasneuvotteluihin, pukeudut fiksummin kuin paskaisiin työhaalareihin ja piste. Se ei ole simputtamista.
Alkaa nämä työpaikat muistuttaa yhä enemmän aikuisten päivähoitopaikkoja.
Kommentit (13)
Tai jos aina on pitänyt käyttää kypärää työmaalla niin nyt on aika mennä ilman.
Vierailija kirjoitti:
Missä työpaikoilla tuollaista muka on, että ei tarvi mitään sääntöjä noudattaa? Useimmissa paikoissa on vähän toisinpäin, eli on ne varsinaiset säännöt joita kaikki noudattaa, ja sitten paljon kirjoittamattomia joiden noudattamattomuudesta ei voi suoraan moittia, mutta joiden perusteella ehkä työntekijä arvioidaan vähän huonommaksi kuin muut. Esim. vaatimus että pitää olla hoikka ja nuorekas on monessa työssä nykyään tällainen asia.
Tottakai pitää sääntöjä noudattaa ja siinä se pointti onkin! Jatkuvaa urputusta säännöistä ja siitä, että "ei ennen ollut tällaisia typeriä sääntöjä". Tuntuu, että tämä työpaikka olisi lähinnä aikuisten päivähoitopaikka.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missä työpaikoilla tuollaista muka on, että ei tarvi mitään sääntöjä noudattaa? Useimmissa paikoissa on vähän toisinpäin, eli on ne varsinaiset säännöt joita kaikki noudattaa, ja sitten paljon kirjoittamattomia joiden noudattamattomuudesta ei voi suoraan moittia, mutta joiden perusteella ehkä työntekijä arvioidaan vähän huonommaksi kuin muut. Esim. vaatimus että pitää olla hoikka ja nuorekas on monessa työssä nykyään tällainen asia.
Tottakai pitää sääntöjä noudattaa ja siinä se pointti onkin! Jatkuvaa urputusta säännöistä ja siitä, että "ei ennen ollut tällaisia typeriä sääntöjä". Tuntuu, että tämä työpaikka olisi lähinnä aikuisten päivähoitopaikka.
Toisaalta jotenkin helpottavaa että tuollaisiakin paikkoja vielä on. Muistelen omalta uralta lämmöllä vanhoja aikoja, jolloin tosiaan töissäkin oli kaikenlaisia persoonia, mm. kaiken uuden vastustajia, vastaan pomolle urputtajia, ja välillä kiihtyi koko tiimi niin että mentiin joukolla vaativaan jotain tai valittamaan jostain. Se oli hyvää aikaa se. Nykyään alallani työntekijät kilpailee keskenään, koska yt:t voi olla oven takana ja silloin poistetaan ne jotka on vähänkään negatiivisia, ei-tiimihenkisiä tms. Jotenkin se että kaikkien pitää mielistellä, esittää energistä, tehokasta ja myönteistä jne on sekin aika epäaitoa ja tylsää.
Vaikka toki turvallisuusasioista ei saisi tinkiä esim. joku kypärän käyttö työmaalla.
Ne on niitä joustamattomia, jotka itseään esittelevät joustavina tyyppeinä - muut vain ovat joustamattomia.
On terveellistä ja epäterveellistä stressiä. Terveellinen stressi pitää liikkeessä ja motivoituneena, epäterve stressi lamauttaa ja heikentää terveyttä. Jos joutuu työssään epäterveen stressin kohteeksi usein, suosittelen vaihtamaan duunia.
Jos vieraili 1964 raksatyömaalla, niin nyt ikää on todennäköisesti noin 70 vuotta. Jos on edelleen töissä, niin on todennäköisesti yrittäjä itse ja käynyt raksatyömailla aika monta kertaa sen jälkeen.
Aikuisilla eli yli 55 v ikäisillä ei yleensä ole ongelmia oikeaoppisen olemisen kanssa. Enemmän tunnen tuskaa nuorista, joille on pakko sanoa, että puhelin pois palaverissa, nyt keskitytään kuuntelemaan. Siinä ei paljon siisti asu auta, jos ei ymmärrä, miksi on kutsuttu paikalle edustamaan yritystä.
Jotkut ei tunnu ymmärtävän, että jos ei yhtään yritä, niin mitään ei myöskään saa. Siellä omalla mukavuusalueella sitten kyhjötetään ja ihmetellään, kun asiat eivät tipahtele kämmenelle.
Jaa! Olen ollut koko elämäni epämukavuusalueella.
Mitä hittoa mäkätät muiden tekemisistä.
Sääntöjä on kylläkin liikaa.
Vierailija kirjoitti:
Jaa! Olen ollut koko elämäni epämukavuusalueella.
Mitä hittoa mäkätät muiden tekemisistä.
Sääntöjä on kylläkin liikaa.
Sääntöjä ei ole liikaa. Ei ole mitään kohtuutomuutta, että vaaditaan työturvallisuussääntöjen noudattamista tai tapoja sen verran, että ei marssita asianajotoimisto Borien &Bön& CO:n hienoon kokoushuoneeseen projektipalaveriin paskaisissa haalareissa.
Meillä konsernin johtajistoon kuuluva nainen tuli vierailulle tehtaaseemme, mutta vierailu päättyi jo alkukahvitteluun koska hän ei suostunut pesemään meikkejään pois. Tuotantotiloihin kun ei meikit naamassa saa tulla.
Vierailija kirjoitti:
Meillä konsernin johtajistoon kuuluva nainen tuli vierailulle tehtaaseemme, mutta vierailu päättyi jo alkukahvitteluun koska hän ei suostunut pesemään meikkejään pois. Tuotantotiloihin kun ei meikit naamassa saa tulla.
Juuri tällaista käyttäytymistä tarkoitan! Kiitos, että tajusit, mitä ajan takaa.
En ymmärrä, miksi ihmiset ovat noin typeriä.
T:ap
Minäkin haluaisin välillä sinne mukavuusalueelle.
Joka työssä ja tehtävässä olen rämpinyt vaan noilla epämukavuusalueilla. Ihan ääneen nurisrmatta mutta kuitenkin.
Missä työpaikoilla tuollaista muka on, että ei tarvi mitään sääntöjä noudattaa? Useimmissa paikoissa on vähän toisinpäin, eli on ne varsinaiset säännöt joita kaikki noudattaa, ja sitten paljon kirjoittamattomia joiden noudattamattomuudesta ei voi suoraan moittia, mutta joiden perusteella ehkä työntekijä arvioidaan vähän huonommaksi kuin muut. Esim. vaatimus että pitää olla hoikka ja nuorekas on monessa työssä nykyään tällainen asia.