Abortti vai ei?
Tarvitsen apua ja mielipiteitä vakavaan ongelmaan. Nuorimmainen lapseni on vuoden ikäinen ja imetän häntä vielä säännöllisesti,joten kuukautiset ovat tulleet tosi epäsäännöllisesti. Kerrankin ne olivat melkein kolme viikkoa myöhässä ja tein negatiivisen testin. Uusi vuosi alkoi,eikä menkkoja kuulunut. En epäillyt raskautta. Nyt vasta viime viikolla olin alkanut epäilemään,kun tuli sellaisia outoja oireita,mitä minulla on ollut vain raskaana ollessa. Tein testin ja se oli positiivinen. Laskin raskauslaskurilla ja sen mukaan olen jo 9.viikolla. Mies oli heti sitä mieltä,että abortti.
Perustelut siihen ovat:
Meillä liian pieni asunto,johon ei kunnolla mahdu viisihenkinen perheemme edes nyt.
Meillä ei rahat riitä,jos en ole töissä.
Meillä on viiden hengen auto,eikä ole varaa uuteen isompaan.
Minun oli tarkoitus palata syksyllä töihin,koska emme tule toimeen vain miehen palkalla. Nyt en siis voisi palata,koska laskettu aika olisi jo elokuussa.
Emme saa,emmekä tule saamaan minkäänlaisia ylimääräisiä tukia. Saamme nyt pienintä mahdollista kodinhoidon tukea. Meillä on omistusasunto,joten asumistukea ei luonnollisestikaan voi saada.
Ymmärrän miestä ja tiedän,että nämä ovat järkisyitä. Mutta abortti ei ole minulle läpihuutojuttu. Se on eettisesti väärin,enkä voisi elää asian kanssa. Ymmärrän,jos joku päätyy siihen ratkaisuun vaikka nuoren iän takia,oman tai lapsen sairauden takia,päihdeongelman,raiskauksen tai vaikean elämäntilanteen takia. Mutta jos melko normaalissa elämäntilanteessa olevat vanhemmat päättävät hankkia abortin,on se minusta itsekästä. Meillä molemmilla on vakituinen työ ja asiat melko hyvin. Toki olemme pienituloisia ja varsinkin nyt on taloudellisesti vaikeaa,kun olen hoitovapaalla.
Itse haluaisin luottaa kohtaloon ja korkeampaan voimaan,että selviäisimme kyllä,jos neljännen lapsen saisimme. Tiedän realiteetit ja huolen,joka miehellä on,mutta en voisi antaa aborttia ikinä itselleni anteeksi.
Miten on,onko miehen antamat perustelut tarpeeksi pätevät,että voisimme abortoida pienen elämän taimen,jolla nyt jo on sydän ja raajat ja johon myös olen alkanut kiintyä näinkin nopeasti.
Tämä on niin raastavaa..
Ja arvostelijoille tiedoksi,tiedämme aikuisina ihmisinä,että ehkäisystä olisi pitänyt huolehtia tarkemmin. Tiedostamme myös,että olemme köyhiä. Jälkiviisaus ei auta nyt,kun vahinko on tapahtunut.
Kommentit (33)
No en tietenkään ajatellut,että tekisin päätöksen muiden mielipiteiden avulla. Tarvitsi vain purkaa jonnekin tätä asiaa ja saada ehkä vertaistukea ym. Ja kirjoittaminen luonnollisesti selkeyttää asioita omassa päässä. Varmasti tulen saamaan ilkeitä ja älyvapaita kommentteja,mutta jätän ne omaan arvoonsa. Olisi kiva kuulla,onko joku muu ollut samassa tilanteessa ja miten siitä selvisivät...
Ette ole tietoisesti käyttäneet ehkäisyä, joten lapsi on toivottu. Miehen sietää kantaa vastuunsa. Sinähän lapseen olet jo sitoutunutkin.
Kyllä kannattaa lapsi pitää kun asia selvästi sinua vaivaa
Millaiset tulot teillä on kun molemmat on töissä?
Kannattaa punnita, mitä muutoksia lapsi tuo.
Elintaso voi ainakin väliaikaisesti laskea, jos joudutte muuttamaan vuokralle.
Nälkää tuskin joudutte kärsimään.
Vaivannäköä on luvassa joka tapauksessa.
Toivon teille hyvää.
Jos olet noin voimakkaasti aborttia vastaan, asiasta tulee sinulle henkilökohtainen tragedia ja myös avioliittoon iso ongelma, jos teet abortin vain miehen toiveesta.
Jatkossa sitten ehkäisy käyttöön, eikö niin?
En tekisi aborttia, vaan kuten sanoit, luottaisin, että kaikki järjestyy. Ja jatkossa olisin tosi tarkkana ehkäisyn suhteen.
Mielestäni auto ei ole syy abortoida omaa lasta. Mies voi jo hankkia vasektomian jos ei enempää halua. Jos ei juuri nyt, mutta joskus ehkä niin ei mene suunnitelmat niinkään paljon uusiksi.
Meillä kävi myös vahinko kun kondomi repesi oviksen aikaan imettäessä luultavasti liian kuivien limakalvojen vuoksi vaikkei kuivalta tai kivuliaalta tuntunut. Mies ei ottanut raskauteen kantaa vaan antoi minun päättää, josta tiesin, että hän toivoi mieluummin keskeytystä kuin lasta. Neuvolan ultrassa miehen mieli kuitenkin muuttui myöteisemmäksi tulevaa lasta kohtaan vaikka meillä oli myös ongelmia: työstressiä, kuoleman partaalla olevia läheisiä, talousvaikeuksia ja olimme aika nuoriakin saamaan kolmannen lapsen. Raskausaika olikin uskomattoman vaikea henkisesti, epävarmaa ja yksinäistä aikaa. Long story short: selvittiin enkä vaihtaisi meidän pikkumiestä mihinkään. Mieskin sitä rakastaa aivan yhtä paljon kuin isompiakin.
Kyllä aloituksen perusteella luulen, että katuisit aborttia. Miehen puolesta en osaa sanoa kuinka hän tulevaisuudessa lapseen suhtautuu. Toivottavasti suhtautuu ainakin ehkäisyyn totisemmin sitten. Kerro neuvolassa ristiriidoista, joita raskauteen liittyy. Teidän on mahdollista päästä esim. neuvolapsykologille tai parisuhdeterapiaan, mistä voi olla apua tilanteeseen sopeutumisessa. Pari vuotta voi olla rankkoja, mutta kyllä asiat sitten järjestyvät ja elämä kantaa. <3
Mikä ehkäisy teillä oli? Jos jokin hyvin varma (kierukka esim) niin sekin antaa mielestäni enemmän "oikeuden" aborttiin, siis moraalisesti.
Jos abortti sinusta tuntuu tosi pahalta ajatukselta niin ei sitä kannata tehdä, jos taas tuleva elämäntilanne köyhänä ja kotona tuntuu pahemmmalta kuin abortti niin sitten se kannattaa tehdä.
Kun vauva syntyy saat enemmän kuin pelkän kotihoidontuen, eikä teidän varmaan tarvitse enää paljoa perushankintoja tehdä kun vaatteetkin on jo edelliseltä vielä tallessa.
Pystyisitköhän tekemään viikonloppukeikkaa jossain työssä, ilman, että se vaikuttaisi tulevaan äitiysrahaan alentavasti 🤔 sen kaiken ylimääräisen voisi laittaa säästöön.
Eihän sitä asuntoa heti tarvitse vaihtaa, vauva ei tarvitse omaa huonetta moneen vuoteen.
Auto on vähän kinkkisempi, jos tarvitsette sitä päivittäisiin menoihin. Mutta 7-paikkaisia ruppanoitakin näkyy välillä vaihtomarkkinoilla, ei kun vanha myyntiin ja isompi käytetty tilalle.
Ap, olen ollut kaltaisessasi tilanteessa. Johti meillä kahden päivän intensiiviseen välienselvittelyyn. Päätimme pitää lapsen ja tehdä sitten vain vähän enemmän töitä. Lasten elintaso ei ole uuden tulokkaan myötä laskenut, mutta meidän vanhempien on. Kumpikin joutuu tekemään viikonloppuisin/öisin 55keikkahommaa, minä hoitovapaalla, mies oman työn ohella. Vauva on valloittavan herttainen, ehdottomasti kaiken vaivannäön arvoinen.
Myötätuntoa sinulle. Kuulostaa ettet pysty aborttia itsellesi perustelemaan.
Olette pysyneet hengissä jo nyt vaikka et ole ollut töissä. Onko sama kitkuttelu, hieman ahtaasti asuen mahdollista vielä jonkin aikaa?
Kuinka paljon reissuja koko perheen voimin teidän pitää oikeasti tehdä, vai voiko niitä tehdä julkisilla, ettei tarvitse autoa ostaa?
Mieti, onko lähellä hoitopaikkoja, joissa n. yksivuotias pärjäisi? Menet töihin ja voitte sitten katsoa, miten raha-asiat järjestyvät.
Onnea.
abortti tietenkin. lapsia saa lisää jos sattuu tarviin.
ilmankin voi elää hyvin, mutta jos liikaa lapsia niin sitten yhtä ongelmaa loppuelämä
Mieti nyt kuitenkin myös siltä kannalta että selviätkö elämästä uuden vauvan kanssa myös yksin? Taloudellisesti ja henkisesti. Jos mies vaikka kuolla kupsahtaa tai lähtee vetämään?
Meillä on vain 2 lasta koska se on se määrä mistä selvitään yhdessä tai yksin. Tosin on pidetty aina ehkäisystä huolta. Mutta ehkäisykään edes oikein käytettynä ei ole 100% varma joten jos olisin tullut ehkäisystä huolimatta raskaaksi niin olisin tehnyt abortin asap.
Adoptiotahan abortin vastustajat tarjoavat autuaaksi tekevänä vaihtoehtona, joten miten olisi se ratkaisu?
Vierailija kirjoitti:
Adoptiotahan abortin vastustajat tarjoavat autuaaksi tekevänä vaihtoehtona, joten miten olisi se ratkaisu?
Ehdottomasti kannattaa. T. Ammattivalittaja
Jos ehkäisyä ei käytetty et tee aborttia. Jotain tolkkua nyt omaan käytökseen.
15min ja abortti tehty ja voit unohtaa ongelman. Ei tässä ole mitään kummempaa
Vierailija kirjoitti:
Jos ehkäisyä ei käytetty et tee aborttia. Jotain tolkkua nyt omaan käytökseen.
Mistähän tuollainen sääntö on revitty?
Älä anna noin isoa ja henk,koht asiaa vauvafoorumin päätettäväksi. Se on teidän asia tehdä se valinta. Onnea siihen.