Miten voi ihminen hassata elämänsä niin ettei jää edes perittävää lapsille?

Silloinhan se on just onnistunutkin. Ei oo mun vanhempien asia kerryttää mulle omaisuutta, parempi kun käyttävät rahansa itse.

Niin.

Äitini sai minut 17v iässä, pakkoavioliittoon siinä siis ja mies olikin väkivaltainen alkoholisti, koulut jäi sitä myöten, elämä oli pelkoa, viinaa, nyrkkiä, häpeää ja pakkasöisiä pakomatkoja. Otti eron ollessani 9v ja kera kahden lapsen, muutettiin isäpuolen muassa pk-seudulle. Saivat lapsen ja äiti teki vastaanottovirkailijan töitä hammashoitolassa siskoni aloittaessa päiväkodin 3v iässä. Sairastui 43v synttärinsä aikaan ja sairasti 4v kunnes kuoli 47v iässä, saattohoidin ja olin kotiäiti omilleni jotka olivat tuolloin alle 4v kumpikin. Ja kyllä, minulla oli muutaman vuoden koulutus itselläni jo tuolloin, avioliittoa 1v verran takana lähes absolutistimiehen kanssa enkä ollut teiniäiti (26v lahjaksi esikoinen), ja oma kotikin rakenteilla, siltä varalta, että yleistäisit jotakin kohdallani.

Missä välissä perittävää siis olisi ehtinyt kertyä, kun ei oikein eläkettäkään ehtinyt kertymään kun kuolo vei.