Lue keskustelun säännöt.
Olen kuunnellut monta äänikirjaa tänä vuonna, mutta kuulin että en voi sanoa lukeneeni kirjoja
31.12.2019 |
Minulla on aika rajoittava lukivaikeus ja vaikka säännöllisesti luenkin, isompia järkäleitä mielelläni kuuntelen äänikirjoina.
Kuitenkin ystävä kertoi että lukeminen on paljon antoisampaa kuin äänikirjan kuuntelu, eikä niitä voi rinnastaa. Vaikka olen kuunnellut äänikirjan, en voi sanoa lukeneeni sen. Vain lukeminen on arvokasta ja jotain olennaista jää äänikirjasta vaille. Miten te muut koette? Itseltäni olisi jäänyt monta kirjaa tuntematta, ellei minulla olisi Celia-tunnuksia. Lukunopeuteni on niin hidas että luen kyllä 100-200 sivuisia kirjoja, mutta tiiliskiviä tahkoaisin vuoden.
Kommentit (63)
Urpo ystävä. Hänelle ehkä lukeminen on antoisampaa, sinulle ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ystäväsi on höpsö. Mikä hän on sanomaan, että lukeminen olisi antoisampaa tai että jotain jäisi puuttumaan, jos kuuntelee luetun tekstin.
Eikös nuo celia-tunnukset ole juuri tarkoitettu lukuesteisille?
Onko siellä hyvä valikoima kirjoja?
Ethän sinä olekaan lukenut, vaan kuunnellut.
Mikä se oikeastaan on, mikä "jää puuttumaan" jos kuuntelee toisen lukemista sen sijaan, että lukisi itse? Samalla tavalla elät sitä tarinaa ja näet tapahtumat mielikuvituksen silmin. Näin ainakin omalla kohdalla. Joskus sitä tietysti haluaa uppoutua hiljaisuudessa kirjaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Helnet-lukuhasteessa, jossa siis luetaan 50 eri kategorioihin määriteltyä kirjaa ( uudessa hassteessa mm. Saamelaisen kirjoittama kirja, Kirja jossa on sauna, Kirja jossa on isovanhempia, Kirja jonka kannessa on useita ihmisiä, Kirja joka kertoo maasta, jossa on vähemmän asukkaita kuin Suomessa) ihan yhtä hyväksytty tapa on kuunteleminen.
Olen kuullut monen sanovan, että he eivät pysty keskittymään kuuntelemiseen. Ehkä sellaiset ihmiset kokevat lukukokemuksen vain sinä oikeana tapana lähestyä kirjaa. Itse kyllä luen nopeammin kuin kuuntelen, mutta nautin kovasti äänikirjoista. En ole silloin lulenut kirjaa, vaan kuunnellut mutta ihan yhtä perehtynyt siihen kuin lukemallakin.
Tärkeintä on että nautit mitä teet, ei miten joku muu sen kokee.
No eihän se äänikirjan kuuntelu kyllä lukemista ole. Ihan samalla tavalla kuin radiokuunnelman (kai niitäkin vielä tehdään) kuuntelu ei ole lukemista. Lukeminen on sitä että luetaan tekstiä itse. Ei siis kuunnella. Aktivoi ihan eri osia aivoissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ethän sinä olekaan lukenut, vaan kuunnellut.
Etenkin englanninkielisiä alkuperäisteoksia kuunnellessani, luen samalla kirjaa kun kuuntelen sitä.
Sain tämän vinkin psykologilta joka kuntoutti lukivaikeuttani.
Sun ystävä on nillittäjä.
Kyllä äänikirjat voi rinnastaa lukukokemuksiin. Tärkeintähän on, että kokee sen kirjan alkuperäisessä muodossaan. Eli kaiken kirjailijan tarkoittaman tekstin, kuvailut jne. sisältäen ja antaa oman mielikuvituksen kulkea mukana samalla kun tarina vie mennessään. Paperikirjat ja äänikirjat eroavat oleellisesti esim. elokuvista ja sarjoista, joissa sitten tulee visuaalista elementtiä mukaan ja tekstiä ja hahmoja on jo muokkailtu, eikä kirjailijan tyyli ole enää samalla tavalla havaittavissa. Ja kuunnelmistakin äänikirjat eroavat, koska niissä ei ole dramatisointia mukana, vaan tosiaan siinä luetaan se kirja alkuperäismuodossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olenko minä lukenut uutisia 18-vuotiaasta, kun olen kuunnellut niitä radiosta?
M 45
Ystäväsi ei ole kovin fiksu, varsinkin jos tietää lukivaikeudestasi. Lukeminen on aktiivisempi kokemus kuin kuunteleminen, ja kyllä, teoksesta syntyy syvällisempi käsitys lukien. Sinun ei kuitenkaan tuollaisesta kannata niin ottaa itseesi, koska sinulla on selkeä syy toimia niin kuin teet.
Hyvin kunnioitettavaa on että kaikesta huolimatta jaksat myös lukea - luultavasti ne ohuemmat kirjat ovat vähintään yhtä merkittäviä kuin ne kuuntelemasi tiiliskivet, joissa useimmissa kunnon toimittaminen olisi tullut tarpeen ja ainekset on levitelty kovin ohuiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En osaa sanoa kumpi on antoisampaa ja arvokkaampaa, lukeminen vai kuunteleminen. Kai se on pelkkä mielipidekysymys. Ollessani töissä kirjastossa eräs asiakas kyseli sen hetken suosittua hittiromaania, se oli lainassa joka paikassa ja pitkät varausjonot, mutta äänikirja olisi ollut saatavilla. Asiakas kieltäytyi jyrkästi kun sitä tarjosin, halusi nimenomaan lukea itse.
Olen samaa mieltä, äänikirja ei ole minulle kirja, vaan haluan lukea itse, pitää kirjaa kädessä ja nähdä tekstin. Tosin minulle ei kelpaa edes e-kirja, vaan pitää olla paperiversio. En osaa perustella sitä paremmaksi muuten kuin että minusta vain tuntuu siltä.
Vierailija kirjoitti:
No eihän se äänikirjan kuuntelu kyllä lukemista ole. Ihan samalla tavalla kuin radiokuunnelman (kai niitäkin vielä tehdään) kuuntelu ei ole lukemista. Lukeminen on sitä että luetaan tekstiä itse. Ei siis kuunnella. Aktivoi ihan eri osia aivoissa.
Ehkä, mutta tarinasta ei jää mitään uupumaan, oli sana luettu tai kuunneltu. Ap kertoi rajottavasta lukivaikeudestaan, jota jatkuvasti kuntouttaa lukemalla, mutta sen lisäksi kuuntelevansa äänikirjaa.
Kannattaa hiukan asettua toisen asemaan ennen kuin toitottaa omaa totuuttaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen täysin eri mieltä kuin ystäväsi. Itselläni ei ole lukivaikeutta eikä mitään muutakaan diagnosoitua. Silti olen sitä mieltä, että äänikirja tulee usein koettua paljon syvemmin ja analysoitua tarkemmin. Itse lukiessa luen liian nopeasti enkä malta kaikkiin kohtiin syventyä riittävästi. Äänikirja menee aina jokseenkin hitaasti, ja sen takia ehdin pohtia jokaista lausetta riittävästi.
Vierailija kirjoitti:
Ystäväsi ei ole kovin fiksu, varsinkin jos tietää lukivaikeudestasi. Lukeminen on aktiivisempi kokemus kuin kuunteleminen, ja kyllä, teoksesta syntyy syvällisempi käsitys lukien. Sinun ei kuitenkaan tuollaisesta kannata niin ottaa itseesi, koska sinulla on selkeä syy toimia niin kuin teet.
onko tuo sinun tulkinta, vai perustatko tämän tutkimukseen?
Niin, no, ethän sinä ole lukenut, vaan kuunnellut. Ne nyt ovat faktisesti kaksi eri asiaa. Se, saako joku henkilö sitten enmmän irti lukemalla vai kuuntelemalla, riippuu kyseisestä yksilöstä (itselleni lukuelämys on edelleen syvällisempi, mutta moni varmasti saa yhtä paljon tai enemmän irti toisen ääneen lukemista kuunnellessaan), eikä tuosta asiasta voi mitään faktisesti väittää suuntaan tai toiseen. Mutta et sinä voi sanoa kirjoja lukeneesi, jos olet ne kuunnellut.
Ap, lue runokirjoja!
Ne on lyhyitä ja helppoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ethän sinä olekaan lukenut, vaan kuunnellut.
Etenkin englanninkielisiä alkuperäisteoksia kuunnellessani, luen samalla kirjaa kun kuuntelen sitä.
Sain tämän vinkin psykologilta joka kuntoutti lukivaikeuttani.
Onko tässä toimintatavassa jotain outoa? On lukivaikeuden olennaisimpia kuntoutusmuotoja. En tietenkään tekisi näin jos lukivaikeutta ei olisi.
Olet kuunnellut kirjoja, se on yhtä arvokasta kuin lukeminen. ✨