Lue keskustelun säännöt.
Olen kuunnellut monta äänikirjaa tänä vuonna, mutta kuulin että en voi sanoa lukeneeni kirjoja
31.12.2019 |
Minulla on aika rajoittava lukivaikeus ja vaikka säännöllisesti luenkin, isompia järkäleitä mielelläni kuuntelen äänikirjoina.
Kuitenkin ystävä kertoi että lukeminen on paljon antoisampaa kuin äänikirjan kuuntelu, eikä niitä voi rinnastaa. Vaikka olen kuunnellut äänikirjan, en voi sanoa lukeneeni sen. Vain lukeminen on arvokasta ja jotain olennaista jää äänikirjasta vaille. Miten te muut koette? Itseltäni olisi jäänyt monta kirjaa tuntematta, ellei minulla olisi Celia-tunnuksia. Lukunopeuteni on niin hidas että luen kyllä 100-200 sivuisia kirjoja, mutta tiiliskiviä tahkoaisin vuoden.
Kommentit (63)
Vierailija kirjoitti:
On se nyt kumma, että jotain hierarkiasysteemiä pitää lukukokemuksiinkin liittää. "Et lue oikeasti kun et lue paperilta."
No daa, äänikirjat ovat näkövammaisille kehitettyjä kirjoja. Sama kirja se silti on. Kaikki vaan eivät voi lukea samalla tavalla. Eikö sitten pistekirjoituksen lukemista lasketa lukemiseksi myöskään? Eihän sitäkään tehdä silmillä, vaan tuntoaistilla. Eli täysin sokeat eivät myös lue kirjoja, vaan he vain tunnustelevat niitä joten ei voi laskea lukemiseksi normaalisti näkevien mielestä? Huomaatteko yhtään, kuinka määrittelette maailman ja kaiken tekemisen itsekkäästi omien normienne mukaan?
Joo tuli mieleen että pitäiskö sokeakin sitten sanoa että "olen kosketellut Sofi Oksasen uusimman kirjan" :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä mä aina puhun että luin jonkun kirjan, jos olen sen äänikirjana kuunnellut. "kuuntelin kirjan" kuulostaa hölmöltä ja siinä eksyy keskustelun aihe siitä itse asiasta siihen, että "miten niin kuuntelit".
Ei ketään kiinnosta, onko joku kirjaimellisesti lukenut jonkin kirjan vai kuunnellut jonkun muun lukevan sitä. Yleensä sillä ei ole mitään väliä.