Olen kuunnellut monta äänikirjaa tänä vuonna, mutta kuulin että en voi sanoa lukeneeni kirjoja

Luen yli sata kirjaa vuodessa ja kuuntelen lisäksi paljon äänikirjoja. Tätä eräs tuttuni kovin paheksuu, äänikirja kuulemma rappeuttaa aivoja ja heikentää lukutaitoa. Arvasitte oikein, hän lukee itse yhden kirjan vuodessa, joululahjaksi saadun Finlandia-voittajan.

Äänikirja on lukutoukalle todellinen pelastus, kun ruoanlaittoon viitsii uppoutua, koti pysyy siistinä ja lenkilläkin viitsii käydä.

On se nyt kumma, että jotain hierarkiasysteemiä pitää lukukokemuksiinkin liittää. "Et lue oikeasti kun et lue paperilta."

No daa, äänikirjat ovat näkövammaisille kehitettyjä kirjoja. Sama kirja se silti on. Kaikki vaan eivät voi lukea samalla tavalla. Eikö sitten pistekirjoituksen lukemista lasketa lukemiseksi myöskään? Eihän sitäkään tehdä silmillä, vaan tuntoaistilla. Eli täysin sokeat eivät myös lue kirjoja, vaan he vain tunnustelevat niitä joten ei voi laskea lukemiseksi normaalisti näkevien mielestä? Huomaatteko yhtään, kuinka määrittelette maailman ja kaiken tekemisen itsekkäästi omien normienne mukaan? 

Vierailija kirjoitti:

Ap, lue runokirjoja!

Ne on lyhyitä ja helppoja.

Pidän runoista ja luenkin niitä, mutta haluan myös lukea muuta. Jos äänikirjoja ei olisi, lukisin silti, mutta tahti olisi paljon hitaampi.

Ehkä kaverisi on asperger-piirteinen jankkaaja. Minullakin on tällainen työkaveri, joka voi helposti jäädä jankuttamaan tällaisista asioista. Onneksi olen lomalla loppiaiseen asti niin ei tarvitse kuunnella loputonta jankkaamista, kuinka uusi vuosikymmen alkaa 2021. Tuollaiset eivät osaa antaa olla ja sivuuttaa puheen pieniä epätarkkkuuksia sosiaalisissa tilanteissa.

Ja jos ap. Jos koet tärkeäksi juuri kirjakokemuksen lukemalla, oleko kokeillut selkokielellä kirjoitettuja kirjoja.

Vierailija kirjoitti:

Ethän sinä olekaan lukenut, vaan kuunnellut.

Entäs kun ap lukee ja kuuntelee samanaikaisesti? Voiko hän silloin sanoa lukeneensa kun ei ole tavannut jokaista sanaa minuuttia lukivaikeutensa tähden?

Vierailija kirjoitti:

Olet kuunnellut kirjoja, se on yhtä arvokasta kuin lukeminen. ✨

Sisältö kai se oleellisempi on kuin tapa, miten se nautitaan. Sama kuin sanoisi, etten ole juonut konjakkia, jos olen aromilasin sijasta käyttänyt juomalasia.

Itse nautin kovasti äänikrjoista silloin, kun vielä ajoin pitkähköä työmatkaa autolla.

Pyh, ihan turhaa elitismiä. Jotkut ihmiset pitävät lukemista muutenkin jotenkin ylevänä toimintana.

Minä taas käytän mieluummin silmiäni saman asian vastaanottamiseen, eli katson mieluummin vaikka kirjasta tehdyn elokuvan, jos aihe siis ylipäänsä kiinnostaa. Olen siis näiden elitistien mielestä alinta pohjasakkaa. Joo, eihän se teknisesti lukemista ole mutta mitä sitten? Lukeminen opitaan jo ala-asteella, en ymmärrä miksi sillä pitää kehuskella.

Kirjasta saatavan kokemuksen syvällisyys ei riipu millään lailla siitä, lukeeko vai kuunteleeko sitä, vaan siitä, miten ja kuinka paljon sitä ajattelee.

Eikä ajattelun määrä automaattisesti lisäänny tai vähene kummallakaan tavalla, vaan riippuu pääasiassa henkilön itsensä vireystilasta, keskittymisestä, älykkyydestä ja niistä muista kokemuksista ja tiedoista, joiden yhteyteen hän ylipäätään voi lukemansa/kuuntelemansa sijoittaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ystäväsi ei ole kovin fiksu, varsinkin jos tietää lukivaikeudestasi. Lukeminen on aktiivisempi kokemus kuin kuunteleminen, ja kyllä, teoksesta syntyy syvällisempi käsitys lukien. Sinun ei kuitenkaan tuollaisesta kannata niin ottaa itseesi, koska sinulla on selkeä syy toimia niin kuin teet.

onko tuo sinun tulkinta, vai perustatko tämän tutkimukseen?

Tässä on esimerkiksi artikkeli asiasta: https://www.google.com/amp/s/time.com/5388681/audiobooks-reading-books/… - kyllä, ei ole tieteellinen julkaisu, mutta niihin viitataan, ja asiantuntijoita haastatellaan. Äänikirjoilla on käyttönsä ja hyvät puolensa, mutta eivät ne ole ihan sama asia kuin fyysinen kirja, eikä niiden tarvitsekaan olla, mutta kirjassa on muutakin kuin juoni ja tarina (rakenne, rytmi), ja niistä on helpompi nauttia kirjoissa.

Äänikirjojen kuunteleminen on ihan yhtä paljon lukemista kuin sektio on synnyttämistä.

Minä olen kuunnellut tänä vuonna todella paljon politiikka-aiheisia podcasteja ja kuulin pari viikkoa sitten samantyylisen vähättelevän kommentin, että en varsinaisesti seuraa maailmantapahtumia koska kuuntelen ne valmiiksi pureskeltuina. Jäin pohtimaan, että artikkeliko sitten ei ole valmiiksi pureskeltu, tai dokumentti? Kuuntelen myös englannin kielisiä podcasteja ihan vain pitääkseni kielitaitoa jotenkin yllä. 

Kuuntelen myös äänikirjoja, ja teen aina samaan aikaan jotain muuta: lenkkeilen, kokkaan, piirrän, pelaan kännykkäpelejä (heh), siivoan, korjaan vaikka vaatteita tai mitä nyt sitten voikaan käsillä samaan aikaan tehdä. Dekkarit on tällä hetkellä suosikkejani. Tietokirjat jostain syystä tykkään lukea edelleen kirjoina. 

Äidinkielen ja kirjallisuuden opettajana ja himolukijan kannatan lämpimästi äänikirjojen kuuntelua, joka mielestäni on arvokas tapa harrastaa kirjallisuutta. Minulla meni hetki aikaa tottua äänikirjojen kuuntelemiseen, mutta nykyään kuuntelen paljon. Myös koulussa paljon kuunnellaan kirjoja. Kannattaa totuttaa lapset kuuntelemaan äänikirjoja esimerkiksi automatkoilla, illalla ennen nukkumaan menoajne.

Äänikirjoissa on se huono puoli, että puhujan ääni ja puhetaito vaikuttaa sisältöön. Jos lukija ei "sovi" kirjaan niin siinä menee paljon hyvästäkin kirjasta hukkaan. Esim. kuvittele mies lukemassa Jane Austenin rakkaushömppää (tuskin mitään näin räväkkää oikeasti tapahtuu, mutta ymmärtänet pointin).

Vierailija kirjoitti:

Olen täysin eri mieltä kuin ystäväsi. Itselläni ei ole lukivaikeutta eikä mitään muutakaan diagnosoitua. Silti olen sitä mieltä, että äänikirja tulee usein koettua paljon syvemmin ja analysoitua tarkemmin. Itse lukiessa luen liian nopeasti enkä malta kaikkiin kohtiin syventyä riittävästi. Äänikirja menee aina jokseenkin hitaasti, ja sen takia ehdin pohtia jokaista lausetta riittävästi.

Minulla on sama kokemus. Lukiessani vilaisen pitkät kuvailukohdat hyvin nopeasti läpi, ja siirryn sinne missä taas tapahtuu jotain. Äänikirjoissa tulee nekin kuunneltua yhtä lailla. Jotkut lukijat ovat tosin ärsyttävän hitaita.

Kukaan tuskin sanoisi sokealle äänikirjoja kuuntelevalle, että et voi sanoa lukeneesi kirjoja.

Kirjoja voi lukea että kuunnella, molemmat hyväksyttäviä tapoja ja yleinen ja varmasti aika luonnollinen sanavalinta on sanoa lukeneensa kirjoja, vaikka olisi kuunnellut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen täysin eri mieltä kuin ystäväsi. Itselläni ei ole lukivaikeutta eikä mitään muutakaan diagnosoitua. Silti olen sitä mieltä, että äänikirja tulee usein koettua paljon syvemmin ja analysoitua tarkemmin. Itse lukiessa luen liian nopeasti enkä malta kaikkiin kohtiin syventyä riittävästi. Äänikirja menee aina jokseenkin hitaasti, ja sen takia ehdin pohtia jokaista lausetta riittävästi.

Minulla on sama kokemus. Lukiessani vilaisen pitkät kuvailukohdat hyvin nopeasti läpi, ja siirryn sinne missä taas tapahtuu jotain. Äänikirjoissa tulee nekin kuunneltua yhtä lailla. Jotkut lukijat ovat tosin ärsyttävän hitaita.

Ainakin osassa äänikirjapalveluita nopeutta voi säätää.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen kuunnellut tänä vuonna todella paljon politiikka-aiheisia podcasteja ja kuulin pari viikkoa sitten samantyylisen vähättelevän kommentin, että en varsinaisesti seuraa maailmantapahtumia koska kuuntelen ne valmiiksi pureskeltuina. Jäin pohtimaan, että artikkeliko sitten ei ole valmiiksi pureskeltu, tai dokumentti? Kuuntelen myös englannin kielisiä podcasteja ihan vain pitääkseni kielitaitoa jotenkin yllä. 

Kuuntelen myös äänikirjoja, ja teen aina samaan aikaan jotain muuta: lenkkeilen, kokkaan, piirrän, pelaan kännykkäpelejä (heh), siivoan, korjaan vaikka vaatteita tai mitä nyt sitten voikaan käsillä samaan aikaan tehdä. Dekkarit on tällä hetkellä suosikkejani. Tietokirjat jostain syystä tykkään lukea edelleen kirjoina. 

Koetko saavasi kirjoista irti yhtä paljon kuvaamallasi tavalla kuin jos keskittyisit vain lukemiseen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen kuunnellut tänä vuonna todella paljon politiikka-aiheisia podcasteja ja kuulin pari viikkoa sitten samantyylisen vähättelevän kommentin, että en varsinaisesti seuraa maailmantapahtumia koska kuuntelen ne valmiiksi pureskeltuina. Jäin pohtimaan, että artikkeliko sitten ei ole valmiiksi pureskeltu, tai dokumentti? Kuuntelen myös englannin kielisiä podcasteja ihan vain pitääkseni kielitaitoa jotenkin yllä. 

Kuuntelen myös äänikirjoja, ja teen aina samaan aikaan jotain muuta: lenkkeilen, kokkaan, piirrän, pelaan kännykkäpelejä (heh), siivoan, korjaan vaikka vaatteita tai mitä nyt sitten voikaan käsillä samaan aikaan tehdä. Dekkarit on tällä hetkellä suosikkejani. Tietokirjat jostain syystä tykkään lukea edelleen kirjoina. 

Koetko saavasi kirjoista irti yhtä paljon kuvaamallasi tavalla kuin jos keskittyisit vain lukemiseen?

Tietokirjallisuutta lukiessa usein etsin aiheeseen liittyvää tietoa muualta. Syvennyn johonkin aiheeseen vaikka googlettamalla ja kirja on auki tässä vieressäni. Toisaalta olen aina kokenut olevani kuuntelemalla oppiva, ja yläkoulussa tulikin joskus sanomista, jos opettajan luennoinnin yhteydessä vaikka piirsin vihkon kulmaan kukkasia. Tosiasiassa kuuntelin tarkkaan, mutta keskittymistäni ei haitannut muun asian tekeminen samaan aikaan. 

Äänikirjoja kuunnellessa teen asioita, jotka eivät sinällään vaadi mitään ihmeellistä: siivoaminen on rutiini siinä missä paidan napin ompelu takaisin tai Angry Birdsissä possujen räjäyttely. 

Nautin molemmista tavoista ihan suunnattoman paljon, ja äänikirjat on lisäksi tuoneet hektiseen arkeen takaisin kirjallisuudesta nauttimisen. 

Eivät ne, jotka väittävät lukevansa ja vain lukemista ainoana oikeana tapana pitävät, itsekään lue. Tyhjät tynnyrit kolisevat eniten. Luulen että ap luet kirjoja enemmän kuin he, vaikka myös kuuntelet niitä.