Omakotitalosta kerrostaloon muutto helpotti perheeni elämän.
15v asuimme kaupungin laidalla idyllisessä ja mukavassa kaupunginosassa omakotitalossa, mutta en koskaan kokenut sitä "omaksi jutukseni" vaikka itse olen lapsuutenikin ok-talossa viettänyt.
Lasten lisääntyeesä ja kasvaessa heille tuli harrastukset ja ruuhkavuosien ollessa päällä, suorastaan ahdistuin siitä talon ylläpitämisestä. Minulla ja miehelläni on vaativat työt ja aikaa ei tuntunut riittävän mihinkään ylimääräiseen (vaikkapa omiin harrastksiin), neliöitä tuntui olevan liikaa niin pihassa kuin seinien sisälläkin. Aina jotain puuhastelua niin pihassa kuin talossa sisällä ja se ei tuntunut enää yhtään mielekkäältä.
Vuoden 2019 alussa myimme talon ja muutimme kaupungin keskustaan kerrostalohuoneistoon.
Tilaa on silti riittävästi, lapset asuvat vielä kotona, vanhin lapsi 17v ja nuorin 6v., jokaisella kolmella on omat huoneet, mutta nyt se tuntuu sopivalta. Aikaa riittää paljon muuhunkin nykyisin. Lapset viihtyvät ja me vanhemmat viihdytään. Tämä näköjään oli meille se paras vaihtoehto.
Tottakai ok-talossa on ne omat hyvät puolet liittyen omaan rauhaan yms. mutta siihen se kohdallamme jäikin.
Varmasti on ihmisiä ja perheitä, jotka ei voisi kuvitellakaan asuvan kerrostalossa ja hyvä niin.
Voin kyllä lämpimästi suositella, mikäli yhtään tällaista asiaa miettii ja se ok-asuminen ahdistaa.
Elämänlaatu voi parantua kertaheitolla.
Kommentit (35)
Meillä kävi samoin. Mies on maalta kotoisin, ja luuli, että haluaa ja pitää asua omakotitalossa. Hän ei kuitenkaan ole mikään Remontti-Reiska, ja viihtyy paremmin töissä, tietokoneella ja sopivalla. Stressi talon töistä melkein maksoi meille avioliiton, koko ajan piti riidellä niistä, ja stressata. Hän ei olisi millään myynyt taloa, mutta kun oli muutettu kerrostaloon, hän oli pian kuin eri mies. Rentoutui ja alkoi harrastaa, ja tavata ihmisiä.
Ystäväni asuuomakotitalossa.
Lumivuorot, taloa maalataan, nurmikkoa lannoittaa .
Asumme Punavuoressa. Kun muu perhe herää, lähdemme brunssille, kävellen.
Eilen tulimme kotiin, oli koti siisti.
Iso taloyhtiömme työllistää siivoojan. Urakkahintoja laski, koska siivoaa kerralla asunnot yhdestä rapusta . Aikaa siirtymiseen menee 3 min.
Elämä on helppoa.
Vierailija kirjoitti:
Riippuu minkälaisessa asuu.Jos asuu jotain remusakkia seinien toisella puolen et varmaan asumisestasi nauttisi.
Kannattaa kysellä tutuilta taloyhtiöstä, ja valita sellainen rauhallisempi.
Vierailija kirjoitti:
Riippuu minkälaisessa asuu.Jos asuu jotain remusakkia seinien toisella puolen et varmaan asumisestasi nauttisi.
Totta. Ja tätä mietittiin ja tutkittiin ennen päätöksen tekoa. Oli helppo huomata todella nopeasti minkälaista porukkaa meidän mahdolliset tulevat naapurit on. Rappukäytässä lisäksi toimitotiloja, joten määrällisesti ei paljon asukkaita edes ole.
-ap
Ihan sama kokemus. Parasta on lisääntynyt vapaa-aika. Ennen lähdin töihin klo 7.00, nyt 7.50. Kotona olin ennen n.klo 17.15, nyt tuntia aiemmin.
Ennen jompi kumpi vanhemmista teki uuden autolenkin, kun piti viedä lapsia harrastuksiin. Nyt lapset menevät itse.
Vierailija kirjoitti:
Ystäväni asuuomakotitalossa.
Lumivuorot, taloa maalataan, nurmikkoa lannoittaa .Asumme Punavuoressa. Kun muu perhe herää, lähdemme brunssille, kävellen.
Eilen tulimme kotiin, oli koti siisti.
Iso taloyhtiömme työllistää siivoojan. Urakkahintoja laski, koska siivoaa kerralla asunnot yhdestä rapusta . Aikaa siirtymiseen menee 3 min.Elämä on helppoa.
Jatkuu vielä. 2 isoa puistoa on ihan vieressä, jos haluaa piknikille. Enemmänkin, jos menee vähän kauemmaksi.
Ratikka lähtee 2 min kävelymatkan päästä.
Vierailija kirjoitti:
Ystäväni asuuomakotitalossa.
Lumivuorot, taloa maalataan, nurmikkoa lannoittaa .Asumme Punavuoressa. Kun muu perhe herää, lähdemme brunssille, kävellen.
Eilen tulimme kotiin, oli koti siisti.
Iso taloyhtiömme työllistää siivoojan. Urakkahintoja laski, koska siivoaa kerralla asunnot yhdestä rapusta . Aikaa siirtymiseen menee 3 min.Elämä on helppoa.
Ei tehdä tästä nyt Helsinki-muu Suomi -keskustelua, puhutaan kerrostaloelämästä yleensä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Riippuu minkälaisessa asuu.Jos asuu jotain remusakkia seinien toisella puolen et varmaan asumisestasi nauttisi.
Totta. Ja tätä mietittiin ja tutkittiin ennen päätöksen tekoa. Oli helppo huomata todella nopeasti minkälaista porukkaa meidän mahdolliset tulevat naapurit on. Rappukäytässä lisäksi toimitotiloja, joten määrällisesti ei paljon asukkaita edes ole.
-ap
Kyllähän ne asukkaat voivat vaihtua. Mulla loppui siihen kerrostaloasuminen, kun alakerran YKSIÖÖN muutti romaneja. Siellä koko suku parveili ja huusivat öisin. Kyllä niin pisti vihaksi.
Omakotitalossa asun nyt ja ehdottomasti haluaisin keskustanpaan ja kerrostaloon. Molemmista on kokemusta. En viihdy omakotitalossa, mutta mies viihtynee. Huoh.
Mä en voisi kuvitella asuvani muualla kuin omakotitalossa. Oma piha on niin ahkerassa käytössä kesät ja talvet. Puutarhan hoito on lempiharrastukseni. Meidän syrjäinen sijainti on ihanteellinen paikka pitää lemmikkejä, kun koiratkin voivat olla pihassa vapaana. Mutta jos on luonteeltaan enemmän "kaupunkilainen", en ymmärrä miksi kiduttaa itseään omakotitalossa :) riippuu niin elämäntavasta mikä tuntuu helpoimmalta.
Vierailija kirjoitti:
Mä en voisi kuvitella asuvani muualla kuin omakotitalossa. Oma piha on niin ahkerassa käytössä kesät ja talvet. Puutarhan hoito on lempiharrastukseni. Meidän syrjäinen sijainti on ihanteellinen paikka pitää lemmikkejä, kun koiratkin voivat olla pihassa vapaana. Mutta jos on luonteeltaan enemmän "kaupunkilainen", en ymmärrä miksi kiduttaa itseään omakotitalossa :) riippuu niin elämäntavasta mikä tuntuu helpoimmalta.
Näinhän se menee. Ihmisiä ja elämäntapoja on niin erilaisia. Jokaisen on vain löydettävä se omalle kohdalle sopivin ratkaisu omasta näkökulmasta. Meillä ei ole koskaan lemmikkejä ollut eikä tule olemaankaan allergioiden takia, joten tämäkin helpotti päätöstä.
Mieheni on "paljasjalkainen" kaupunkilainen ja lapsuutensa kerrostalossa viettänyt. Hän kuvitteli ok-asumisen olevan jotain helppoa ja eksoottista, mutta kyllä tämä 15v. näytti hänellekin sen ettei ole häntä varten. Ei ole mikään puutarha-guru hänkään. Mutta eipä tarvi sitten eläkkeellä ainakaan asiaa pohtia :)
Ihailen kyllä monien ystävieni upeita pihoja ja puutarhoja ja he selvästi nauttivat siitä. Mutta meitä varten se ei ollut.
-ap
No siinä tapauksessa teitte oikein ap. Meillä kävi toisinpäin, ok-taloon muutto oli paras ratkaisu. Sitäpaitsi pidämme ok-taloon kuuluvista askareista. Jokainen tyylillään.
Ei olekaan hetkeen vängätty omakoti- vs. kerrostalo aiheesta.
Ihan perusteltuja näkemyksiä pääosin, mutta en en ymmärrä mitä ihmettä ne jatkuvat työt ovat omakotitalossa. Ja ap:n tarinasta voidaan päätellä, että rahasta ei ole pulaa, niin miksi pitäisi tehdä itse remontit yms.
Kyllä parasta on oma piha eikä yleinen puisto!
Parhaat hetket olen viettänyt maalla lapseni kanssa.
Ei tarvinnut seistä leikkipuistossa tuntikausia kun oli oma piha.
Mitä ihmeellistä siinä on jos käy brunssilla? Piti oikein mainita että asuu Punavuoressa.
On niitä brunssipaikkoja muuallakin.
Vierailija kirjoitti:
Mä en voisi kuvitella asuvani muualla kuin omakotitalossa. Oma piha on niin ahkerassa käytössä kesät ja talvet. Puutarhan hoito on lempiharrastukseni. Meidän syrjäinen sijainti on ihanteellinen paikka pitää lemmikkejä, kun koiratkin voivat olla pihassa vapaana. Mutta jos on luonteeltaan enemmän "kaupunkilainen", en ymmärrä miksi kiduttaa itseään omakotitalossa :) riippuu niin elämäntavasta mikä tuntuu helpoimmalta.
Koirat tuskin pysyvät pihassa, kun joku kulkee ohi, vaan lähtevät katsomaan? Ja kilttikin koira voi säikäyttää pahasti.
Olen asunut kerrostalossa, ja ääniherkkänä ihmisenä tympiinnyin niihin "normaalin elämisen ääniin" mitä kuului yötä päivää rakenteiden läpi ja kautta. Ei ihmisen pitäisi joutua joka yö nukkumaan tulpat korvissa. Kuitenkin naapurit itse heti huomauttelivat, jos pidin normaaleja elämisen ääniä.
Oma pikku talo maalla on nyt ihana. Se, että voi yöpaitaisillaan käyttää koirat omalla aidatulla pihalla aamu- ja iltapissalla. Kerrostalossa piti joka reissulle pukea päälle ja laittaa koirat remmiin ja tallustella rappuja alas ja kiidättää sitten koirat jonnekin kauemmas, ettei naapurit suutu pissajäljistä pihalla. Jatkuvaa varomista, ettei vain ole häiriöksi kenellekään. Jatkuvaa häiriintymistä toisista. Hyh.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä parasta on oma piha eikä yleinen puisto!
Parhaat hetket olen viettänyt maalla lapseni kanssa.
Ei tarvinnut seistä leikkipuistossa tuntikausia kun oli oma piha.
Kyllä oma piha oli omakotitalossa asuessa se paras osa, mutta kun siellä ei ehtinyt olla. Työpäivät menivät niin pitkiksi, ettei aikaa nauttimiseen juuri jäänyt. Ja kun meillä vielä on perintömökki joka on kaikille rakas, niin kahden paikan hoitaminen oli liian rankkaa.
Keskustaan muutto lyhensi vanhempien työpäivät parilla tunnilla, samoin lapsen päiväkodissa oloajan ja koululaisten yksinoloajat. Ja voitiin luopua arjessa auton käytöstä.
Vierailija kirjoitti:
Olen asunut kerrostalossa, ja ääniherkkänä ihmisenä tympiinnyin niihin "normaalin elämisen ääniin" mitä kuului yötä päivää rakenteiden läpi ja kautta. Ei ihmisen pitäisi joutua joka yö nukkumaan tulpat korvissa. Kuitenkin naapurit itse heti huomauttelivat, jos pidin normaaleja elämisen ääniä.
Oma pikku talo maalla on nyt ihana. Se, että voi yöpaitaisillaan käyttää koirat omalla aidatulla pihalla aamu- ja iltapissalla. Kerrostalossa piti joka reissulle pukea päälle ja laittaa koirat remmiin ja tallustella rappuja alas ja kiidättää sitten koirat jonnekin kauemmas, ettei naapurit suutu pissajäljistä pihalla. Jatkuvaa varomista, ettei vain ole häiriöksi kenellekään. Jatkuvaa häiriintymistä toisista. Hyh.
Uudessa talossa Kalasatamassa ei kuule mitään muita ääniä kuin postiluukun kolahduksen.
Riippuu minkälaisessa asuu.Jos asuu jotain remusakkia seinien toisella puolen et varmaan asumisestasi nauttisi.