Omakotitalosta kerrostaloon muutto helpotti perheeni elämän.
15v asuimme kaupungin laidalla idyllisessä ja mukavassa kaupunginosassa omakotitalossa, mutta en koskaan kokenut sitä "omaksi jutukseni" vaikka itse olen lapsuutenikin ok-talossa viettänyt.
Lasten lisääntyeesä ja kasvaessa heille tuli harrastukset ja ruuhkavuosien ollessa päällä, suorastaan ahdistuin siitä talon ylläpitämisestä. Minulla ja miehelläni on vaativat työt ja aikaa ei tuntunut riittävän mihinkään ylimääräiseen (vaikkapa omiin harrastksiin), neliöitä tuntui olevan liikaa niin pihassa kuin seinien sisälläkin. Aina jotain puuhastelua niin pihassa kuin talossa sisällä ja se ei tuntunut enää yhtään mielekkäältä.
Vuoden 2019 alussa myimme talon ja muutimme kaupungin keskustaan kerrostalohuoneistoon.
Tilaa on silti riittävästi, lapset asuvat vielä kotona, vanhin lapsi 17v ja nuorin 6v., jokaisella kolmella on omat huoneet, mutta nyt se tuntuu sopivalta. Aikaa riittää paljon muuhunkin nykyisin. Lapset viihtyvät ja me vanhemmat viihdytään. Tämä näköjään oli meille se paras vaihtoehto.
Tottakai ok-talossa on ne omat hyvät puolet liittyen omaan rauhaan yms. mutta siihen se kohdallamme jäikin.
Varmasti on ihmisiä ja perheitä, jotka ei voisi kuvitellakaan asuvan kerrostalossa ja hyvä niin.
Voin kyllä lämpimästi suositella, mikäli yhtään tällaista asiaa miettii ja se ok-asuminen ahdistaa.
Elämänlaatu voi parantua kertaheitolla.
Kommentit (35)
Vierailija kirjoitti:
Ihailen kyllä monien ystävieni upeita pihoja ja puutarhoja ja he selvästi nauttivat siitä. Mutta meitä varten se ei ollut.
-ap
Miksi muuten pitäisi olla upea piha ja puutarha? Eikö voi olla vain siisti nurmikko? Asun omakotitalossa, mutta meillä ei tehdä muita pihatöitä kuin nurmikon leikkuu. En todellakaan ala kitkeä ja kyntää polvet verillä. Rajapensaat saksitaan kerran kesässä. Kun aikansa asui kerrostalossa kuunnellen lattioiden ja pattereiden hakkaamista ja maksoi itsensä kipeäksi sen vuoksi, että välinpitämättömyys ja uusavuttomuus aiheutti yhtiölle turhia kustannuksia, tämä omakotitalossa eläminen on luksusta siihen verrattuna.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen asunut kerrostalossa, ja ääniherkkänä ihmisenä tympiinnyin niihin "normaalin elämisen ääniin" mitä kuului yötä päivää rakenteiden läpi ja kautta. Ei ihmisen pitäisi joutua joka yö nukkumaan tulpat korvissa. Kuitenkin naapurit itse heti huomauttelivat, jos pidin normaaleja elämisen ääniä.
Oma pikku talo maalla on nyt ihana. Se, että voi yöpaitaisillaan käyttää koirat omalla aidatulla pihalla aamu- ja iltapissalla. Kerrostalossa piti joka reissulle pukea päälle ja laittaa koirat remmiin ja tallustella rappuja alas ja kiidättää sitten koirat jonnekin kauemmas, ettei naapurit suutu pissajäljistä pihalla. Jatkuvaa varomista, ettei vain ole häiriöksi kenellekään. Jatkuvaa häiriintymistä toisista. Hyh.
Uudessa talossa Kalasatamassa ei kuule mitään muita ääniä kuin postiluukun kolahduksen.
Myös 50-luvulla rakennettu kunnollinen kivitalo oli hyvin äänieristetty, mutta valitettavasti meni remonttiin ja jouduttiin siitä pois... 80-90-lukuiset talot on aivan onnettomia äänieristyksen suhteen!
Asutaan maalla okt:ssa. Olen asunut muutamia viikkoja kerrostalossa ja rivarissa vuosia. Siippa tykkää touhuta pihalla, korjata autoa yms. ja itse tykkään olla pihalla. Ruoho pitää leikata ja lumityöt tehdä. Kukkatarhoista pitäisi huolehtia paremmin. Kellarikin meillä on. Rempata pitäisi. Autot mahtuvat pihaan, kerros- ja rivitaloissa ne parkkipaikat ovat yksi ongelma.
Poikamme asuu vuokralla kerrostalossa pk-seudulla. Vaimonsa haluaisi kai nyppiä puutarhaa? Poika ei kaipaa mitään puuhastelua.
Mulla on onni yhdistää molemmat. Asutaan pienessä puukerrostalossa, jossa 2 krs. kantakaupungissa, kaikki palvelut lähellä. Oma pikku puutarha, jossa puuhailla. Tämä on meille idylli, josta en halua koskaan muuttaa. T. Onnellinen Puu-Käpyläläinen
Vierailija kirjoitti:
Ystäväni asuuomakotitalossa.
Lumivuorot, taloa maalataan, nurmikkoa lannoittaa .Asumme Punavuoressa. Kun muu perhe herää, lähdemme brunssille, kävellen.
Eilen tulimme kotiin, oli koti siisti.
Iso taloyhtiömme työllistää siivoojan. Urakkahintoja laski, koska siivoaa kerralla asunnot yhdestä rapusta . Aikaa siirtymiseen menee 3 min.Elämä on helppoa.
Talo maalataan about 10v. Välein, nurmikko lannoitetaan kerran vuodessa (jos haluaa, ei mitenkään pakollista).
Nykytalvina lumitöitä ei kovin montaa krt tarvi tehdä.
Ymmärrän toki, että monet haluaa asua kerrostalossa eikä omakotitalo elämä ole yhtään oma juttu. Mutta naurattaa nämä jotka kuvittelee, että talo maalataan joka vuosi jne.
Minäkin muutin kerrostaloon. Päätin etsiä asunnon 1. kerroksesta patiolla, jolloin saan oman pihan ilon ja kerrostalon edut. Puutarhan hoitaminen on ollut minulle rakas harrastus, mutta nyt riittää pienempikin.
En yhtään kaipaa nuokkuvan okt-lähiön elämää, jossa palvelut ovat automatkan päässä. Naapureilla oli ystävällisten tervehdysten lisäksi myös ikäviä asenteita olipa vieraamme parkeeraamasta autosta lain sallimalle paikalle tai onko sttstuuli ajanut oman pihan puista muutaman lehden naapurin puolelle.
Asun hiljaisessa taloyhtiössä ja palvelut vieressä. Muutenkin on kiva ulkoilla ilman, että vastaan ramppaa ne samat naamat vuodesta toiseen.
Vierailija kirjoitti:
Mä en voisi kuvitella asuvani muualla kuin omakotitalossa. Oma piha on niin ahkerassa käytössä kesät ja talvet. Puutarhan hoito on lempiharrastukseni. Meidän syrjäinen sijainti on ihanteellinen paikka pitää lemmikkejä, kun koiratkin voivat olla pihassa vapaana. Mutta jos on luonteeltaan enemmän "kaupunkilainen", en ymmärrä miksi kiduttaa itseään omakotitalossa :) riippuu niin elämäntavasta mikä tuntuu helpoimmalta.
Mulla ihan samoin vaikka asun pienkerrostalossa palveluiden lähellä kuitenkin erittäin rauhallisella asuinalueella. Kukaan asukkaista ei pidä puutarhanhoidosta, joten sen hoitaa puutarhuri. Koirat ovat onnessaan kun saavat juosta pihalla irti. Tämä on kyllä niin täydellinen asumismuoto kuin olla vain voi.
Sama homma. Keskustan vanhaan arvotaloon muutto edessä. Huoneistot talossa sen verran hintavia ettei tarvi pelätä mitään rupusakkia naapureiksi.
Easy living on myös meidän juttumme. Nautimme niin kattohuoneistostamme!
Mutta jokainen tietenkin taaplaa tyylillään.
Olen katsonut Amanda Lambin Rempalla kaupaksi -ohjelmaa Englannista. Piha vittu pitää olla - jota kukaan ei hoida! Englantilaisissakin istuu lujassa tuo "viherpeukalous" = ei yhtään hotsita!
Easy living, YES! Täällä myös yksi!
Meillä on vain noin 110 neliön omakotitalo, jonka hinta on noin 180 000 €. Tuolla hinnalla ei saa vastaavaa kerrostalohuoneustoa, jota taas on kokonsa puolesta vaikea myydä eteenpäin. Täällä suurin osa perheistä asuu omakitaloussa eikä yli 100 neliön kerrostalohuoneistoissa.
Rakennusyhtiöt kiskovat ylihintaa kerrostalo-osakkeistaan, hinta ja laatu eivät kohtaa.
Vierailija kirjoitti:
Sama homma. Keskustan vanhaan arvotaloon muutto edessä. Huoneistot talossa sen verran hintavia ettei tarvi pelätä mitään rupusakkia naapureiksi.
Siellä voi saada mummin lapsenlapsen äveriästä perheestä perintöosakkeeseen asumaan... meteliä riittää 🙄
Meillä on yläkerrassa huumesakkia jotka piribilettävät melkein joka yö pikkutunneille. Yläkerrasta kuuluu puhetta, musiikkia, riitelyä, tappeluja, huonekalujen siirtelemistä, ja tietyn kellonajan jälkeen alkaa aina ovikellon pimputus, huumeralli, piha täynnä vieraitten risoja skoottereita ja polkupyöriä ja joskus myös tyypin "asiakkaita" uusine ostoksineen. Kerran oli lauma koulupoikia jotka ihmettelivät juuri ostamaansa jointtia.
Tosi kiva kun netistä tilatut paketit toimitetaan tuonne (viimeksi onneksi vain kissanruokaa) tai pimeällä pitää pelätä että erehtyvätkö vieraat/asiakkaat pöllyissään oikeasta kerroksesta ja päätyvät minun ovelleni. Pelottaa myös että aloittavat joskus tulipalon noine sekoiluineen ja se leviäisi muihinkin asuntoihin.
Eli asuinmukavuus riippuu ihan naapureista...
Kommentoin aiemmin, että haluaisin muuttaa omakotitalosta kerrostaloon. Tosin mikäli omakotitalo sijaitsisi keskustassa, niin että kaupat, työpaikka olisivat lähellä niin se olisi ok. Tosin tunnen kerrostalossa oloni turvallisemmaksi, kun seinän takana on naapuri eikä asu maantasalla. Tällä hetkellä kuitenkin vielä loukussa omakotitalossa kaipungin laitamilla.