Löytyykö täältä muita, joilla on pihistely ja säästäminen lähellä sydäntä?
Mä saan valtavasti nautintoa, kun saan pihistelemällä säästettyä rahaa. Se ei tietenkään tarkoita sitä, ettenkö koskaan saisi nauttia mistään ylimääräisestä kivasta, mutta kun elää säästäväisesti, niin se extrakiva juttu ei ole juuri mistään pois. Koskaan ei ole tarvinnut miettiä, että mistähän sitä saisi ruokaa mahaansa, kun ruokakaupassakin pitää jatkuvasti säästäväistä linjaa ja ylläpitää hyvää kuivakaapin, pakastimen ja jääkaapin tilannetta. Lapsien hankinnat menevät tottakai etusijalle aina, mutta muuten en tykkää rahaa käyttää kuin pakollisiin asioihin.
Tuntuu, että pihistelyä pidetään outona ja kontrollinkaipuisen ihmisen elämäntapana. Mitä sitten? En pihiydelläni vaikeuta kenenkään elämää ja kotiäitinä mulla on aikaa tällaisia asioita pohtia. Olen ollut koko aikuisikäni melko pienillä rahoilla ja näin ollen oppinut pakostakin fiksuksi rahankäyttäjäksi. Ja sitä myötä olen huomannut, että pienelläkin tulee toimeen ja en kaipaa rikkauksia ollakseni onnellinen. Tottahan toki mieheni on töissä, mutta hänelle jää tällä hetkellä maksettavaksi autojuttuja ja asumiskuluja yms. Sen takia mä pidän nyt enimmäkseen huolen esim ruokapuolesta. Osaan (ja on aikaa) myöskin miettiä fiksummin ruokaostokset kuin hän, joten teen sen mielelläni.
Tulkaa ihmeessä kertomaan elämästänne, jos on samankaltaisia ajatuksia kuin mulla! :)
Kommentit (68)
No varmaan joillakin onkin ongelmana se että kontrollinkaipuu ulottuu myös muihin ihmisiin jase ei ole kyllä oikein
Turhista jutuista pihistely ja rahan sääsätäminen on tietenkin aina järkevää, mutta sairaalloinen nuukuus on sitten asia erikseen.
Vierailija kirjoitti:
Turhista jutuista pihistely ja rahan sääsätäminen on tietenkin aina järkevää, mutta sairaalloinen nuukuus on sitten asia erikseen.
Tottakai nämä ovat kaksi eri asiaa. Pihistelyä voi olla tervettä ja sairasta. Oma pihistely on ihan terveellä tolalla, koska koskaan ei pihistellä terveyden kustannuksella. Syömme monipuolisesti ja lapsilta ei puutu mitään. Itselle en niin kovasti mitään tarvitse :)
Ap
Vierailija kirjoitti:
Mieheni on tuollainen. Viimeksi eilen mietin eroamista asian takia. Kun eihän se kontrollinkaipuu rajoitu välttämättä pelkästään itseensä.
Ihan sama meillä. Eilen valitti, kun kävin kampaajalla ja ostin kympin sukkahousut. Itse voisin värjätä hiukseni ja on niitä halvempiakin sukkahousuja.
Voi ...kele, en jaksa kuunnella enää. Tienaan enemmän kuin hän ja maksan kaikki omat kuluni itse. Ja tietysti myös yhteisistä kuluista puolet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieheni on tuollainen. Viimeksi eilen mietin eroamista asian takia. Kun eihän se kontrollinkaipuu rajoitu välttämättä pelkästään itseensä.
Ihan sama meillä. Eilen valitti, kun kävin kampaajalla ja ostin kympin sukkahousut. Itse voisin värjätä hiukseni ja on niitä halvempiakin sukkahousuja.
Voi ...kele, en jaksa kuunnella enää. Tienaan enemmän kuin hän ja maksan kaikki omat kuluni itse. Ja tietysti myös yhteisistä kuluista puolet.
Miksi siedät tuollaista?
Säästöjen kerryttäminen tuntuu mukavalta. Ei niitä paljoa ole kertynyt, mutta sen verran kuitenkin että on, mistä ottaa jos tarvitsee.
En tosin sanoisi sitä pihiydeksi vaan järkeväksi rahankäytöksi.
Muutama vuosi takaperin erottuani jouduin oikeasti miettimään miten rahat saa riittämään ja hankintoja piti tehdä. Ostanko tästä tilistä sen keittiön pöydän vai sängyn, ettei tarvitse enää lattialla nukkua ja syödä (lapset muistelevat ajatelleensa, että me leikittiin jotain piknikkiä).
Pikkuhiljaa kaikki tarpeellinen kertyi ja vähän liikaakin. Sain luottokortin maksettua ja auton vaihdettua vähän luotettavampaan.
Saan tyydytystä siitä, etten käytä kaikkea. Ja kirpaisee joka kerta jos jokin pakottaa koskemaan niihin vaivalla säästöön raavittuihin roposiin.
Mielestäni pariskuntien ei ole pakko jakaa samanlaista elämäntyyliä täysin, mutta ymmärrystä (ja tilanteen vaatiessa joustavuutta) pitäisi löytyä puolin ja toisin, jotta arki sujuu. Jos on pakko pihistellä (eli taloudellinen tilanne huono) niin sitten ei ehkä tulekaan ymmärtää toisen osapuolen päätöntä tuhlausta. Tuomitseminen ei kuitenkaan ole avain onneen, vaan ihan asiallinen keskustelu aiheesta ja yhdessä pohtiminen.
Miehelläni on tapana välillä tuhlata turhaan (tai "turhaan", olen kyllä hyvin onnellinen meidän koirasta joka päivä), mutta koska se ei ole minun pihistämis"harrastuksestani" pois, niin tämä ei minua ihan niin paljon haittaa. Pystytään molemmat toteuttamaan sitä, mikä hyvältä tuntuu ja tämä on ehkä se meidän avain toimivaan parisuhteeseen. Suosittelen kaikille toisen osapuolen pihistelystä (tai päättömästä tuhlauksesta) kärsivälle, että nostatte kissan pöydälle ja puhutte asiat halki.
Ap
Itseäni pihistely lähinnä ahdistaa, kun koko lapsuus oli sitä. Jonkun stereotypian mukaan köyhien perheiden lapset olisivat säästäväisiä, mutta minun kohdallanmeni kyllä ihan toisin päin.
Olen pienituloisena oppinut olemaan käyttämään rahaa turhuuksiin. En osta juurikaan mitään muuta kuin ruokaa. Siltikin minulta on kysytty olenko joku designer, kun kotini on kuulemma niin nätisti sisustettu...
Täällä!!
Ihanaa että muitakin! Itselleni pihistely on nykyään jo rakas harrastus. Aina olen ollut säästäväinen, opin mallin kotoa, mutta viime vuosina vielä enemmän.
Itsellä tässä myös ekologinen näkökulma mukana, on hyvin luontoystävällistä, kun ei ostele turhaa.
Itse säästän kaikessa, ostan vaatteeni vain kirpputorilta, (paitsi alkkarit ja sukat ja osa kengistä). En tilaa mitään lehtiä, harrastan ilmaisia ja halpoja harrastuksia, en käy kampaajalla, en kasvohoidoissa, jne.
Ensi vuodeksi suunnittelen jonkinlaista ostolakkoa... vaikka en tiedä eroaisiko se näistä muista vuosista, koska en osta juuriitään nytkään 😁
Säästäväisyydestä kertonee se, että vaikka teen nykyään osa-aikatyötä (pystyin jättäytymään pois kokoaikatöistä pihistelyn vuoksi), tienaan reippaasti alle tonnin kuussa, maksan silti puolet asumiskuluista, ruoasta ja lasten tarvitsemista asioista, silti pärjään ja saan rahaa jopa säästöön!
Ap, täällä on sielunsisaresi! :)) Pihistely on hauska harrastus.
Minä olen kehittänyt säästäväisyydestä taidetta, tai tiedettä, miten vain.
Elän nuukasti, katson tarjoukset tarkkaan läpi.
Kävelen tai pyöräilen aina, kun se mitenkään on mahdollista.
Kierrätän kaiken, kakkaa lukuunottamatta. ;-)
Keksin tavaroille uusia käyttötarkoituksia. Poimin maasta kaiken 'mahdollisesti hyödyllisen'.
Minulla on ikiwanha auto, huollan sen itse.
Rahasta ei ole pulaa. Asun yksin, niin ketään ei ärsytä toimintatapani.
Lasten/lastenlasten kohdalla en nuukaile yhtään. He eivät itse asiassa tiedä pihistelyelämästäni.
Minäkin tavallaan... vasta muutaman vuoden ajan olen ollut vakityössä ja on uskomattoman ihanaa kun voin käyttää rahaa ns normaalisti.
Käydä leffassa, syömässä... osaan arvostaa pieniä juttuja. Samalla on kiva joka Palkkapäivä katsoa kun tilillä on enemmän rahaa.. tulot bruttona vain reilu 2000 mutta hyvin jää säästöön. Rahaa menee lähinnä ruokaostoksiin ja bensaan.. ellei autonromua tarvi korjata. Syön terveellisesti, ruisleipää, kaurapuuroa, kasviksia, hedelmiä, marjoja, rahkaa... ei lopulta kovin kallista. Harrastan liikuntaa, esim lenkkeilen ja ratsastan eikä tällä hetkellä näihin mene käytännössä yhtään rahaa, paitsi Tallille kulkemiseen. Uusia vaatteita löydän oikeastaan paremmin kirpputorilta kuin kaupoista... enkä hirveästi tarvi ylipäätään vaatetta. Päätän joka palkkapäivä summan joka on jäätävä jokatilistä säästöön. Usein se on 300- 500 euroa. Ja koen etten jää mistään paitsi. Paitsi, että haluaisin matkustella nyt kun vihdoin viimein se on taloudellisesti mahdollista:) mutta tässähän sitä matkakassaa koko ajan kertyy....
Laittakaa esimerkkejä niistä pihistelyistänne. Esim. Ostan aina viimeisen päivän - 30% -tuotteita.
Vierailija kirjoitti:
Täällä!!
Ihanaa että muitakin! Itselleni pihistely on nykyään jo rakas harrastus. Aina olen ollut säästäväinen, opin mallin kotoa, mutta viime vuosina vielä enemmän.
Itsellä tässä myös ekologinen näkökulma mukana, on hyvin luontoystävällistä, kun ei ostele turhaa.Itse säästän kaikessa, ostan vaatteeni vain kirpputorilta, (paitsi alkkarit ja sukat ja osa kengistä). En tilaa mitään lehtiä, harrastan ilmaisia ja halpoja harrastuksia, en käy kampaajalla, en kasvohoidoissa, jne.
Ensi vuodeksi suunnittelen jonkinlaista ostolakkoa... vaikka en tiedä eroaisiko se näistä muista vuosista, koska en osta juuriitään nytkään 😁
Säästäväisyydestä kertonee se, että vaikka teen nykyään osa-aikatyötä (pystyin jättäytymään pois kokoaikatöistä pihistelyn vuoksi), tienaan reippaasti alle tonnin kuussa, maksan silti puolet asumiskuluista, ruoasta ja lasten tarvitsemista asioista, silti pärjään ja saan rahaa jopa säästöön!
Täällä ollaan samoilla linjoilla. Sillä on seurauksensa....samanhenkisen puolison kanssa saatiin parin tonnin duunareinakin asuntolaina maksettua loppuun muutama vuosi sitten. Jäin pois kokopäivätyöstä nyt kun lapsi muutti kotoa, enkä aio enää palailla. Puoliso on jo täysin ulkona pyörästä. Parikymmentä vuotta siihen meni, nyt ollaan 40 ja 41. En vaihtaisi mihinkään, paitsi pienempään asuntoon vielä vähemmällä tavaralla. Ensi vuonna.
Minä en halua matkustella kun ei kiinnosta hotellieläminen ja vihaan kuumaa ilmastoa niin että tykkään kylmästä. Olen tosi outo kun kasvatan luomu hyötypuutarhaa ja inhoan syödä hedelmiä ja kasviksia. Rakastan juustoja ja pähkinöitä ja voisin elää niillä vain.
Kyllä säästäminen vaan on hyvä harrastus. Pankkitilini on vain paisunut vuosien mittaan kun käyn vain Lidlissä, ja kävelen kaikkialle, saan myös ilmaiseksi hyötyliikuntaa. Eipä haittaa, jos tulee ylimääräisiä kuluja, kuten taloyhtiön remontteja. Viimeksi maksoin tänä vuonna pois yhden remontin, joka maksoi lähes pari tonnia. Tai jos mökkiin tarvitsee remonttia, niin on rahaa. Eipä ole tarvinnut miettiä onko rahaa, voi maksaa heti kaiken pois. Ainahan niitä yllättäviä suurempia kukuja voi tulla.
T. Lidl-mies.
Minä ja meillä mies valittaa kun olen liian säästäväinen. Kysyin olisko onnellinen jos tuhlaisin menemään tuolla kaupungilla. Ei sanonut mitään. Minun säästäväisyyden ym. tekijöiden avulla ollaa saatu melkoinen omaisuus kasaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä!!
Ihanaa että muitakin! Itselleni pihistely on nykyään jo rakas harrastus. Aina olen ollut säästäväinen, opin mallin kotoa, mutta viime vuosina vielä enemmän.
Itsellä tässä myös ekologinen näkökulma mukana, on hyvin luontoystävällistä, kun ei ostele turhaa.Itse säästän kaikessa, ostan vaatteeni vain kirpputorilta, (paitsi alkkarit ja sukat ja osa kengistä). En tilaa mitään lehtiä, harrastan ilmaisia ja halpoja harrastuksia, en käy kampaajalla, en kasvohoidoissa, jne.
Ensi vuodeksi suunnittelen jonkinlaista ostolakkoa... vaikka en tiedä eroaisiko se näistä muista vuosista, koska en osta juuriitään nytkään 😁
Säästäväisyydestä kertonee se, että vaikka teen nykyään osa-aikatyötä (pystyin jättäytymään pois kokoaikatöistä pihistelyn vuoksi), tienaan reippaasti alle tonnin kuussa, maksan silti puolet asumiskuluista, ruoasta ja lasten tarvitsemista asioista, silti pärjään ja saan rahaa jopa säästöön!
Täällä ollaan samoilla linjoilla. Sillä on seurauksensa....samanhenkisen puolison kanssa saatiin parin tonnin duunareinakin asuntolaina maksettua loppuun muutama vuosi sitten. Jäin pois kokopäivätyöstä nyt kun lapsi muutti kotoa, enkä aio enää palailla. Puoliso on jo täysin ulkona pyörästä. Parikymmentä vuotta siihen meni, nyt ollaan 40 ja 41. En vaihtaisi mihinkään, paitsi pienempään asuntoon vielä vähemmällä tavaralla. Ensi vuonna.
Millä elätte jos ette käy töissä?
Olen tosi pihi kaikenlaisen huvittelun suhteen: matkustaminen, elokuvat, teatteri, konsertit ym. Samoin ruoka - nälässä ei olla, mutta ostan vain edullisia elintarvikkeita. Edes muovikassia en raaski ostaa, jos ei ole pakko ;) Ravintoloissa en käy mielelläni, vaikka en pidä ruoanlaitosta - maksaa liikaa! Sama koskee kahviloita ja menopaikkoja. Mihinkään keräyksiin en anna ikinä senttiäkään.
Mutta: Vaatteet, kengät ja huonekalut saa maksaa mitä vaan, kunhan on laatua ja näyttää hyvältä. Samoin auto on ökymallia!
Mieheni on tuollainen. Viimeksi eilen mietin eroamista asian takia. Kun eihän se kontrollinkaipuu rajoitu välttämättä pelkästään itseensä.