Lääkäri ehdotti pientä painonpudotusta. Olen vähän hukassa.

Ehdotan ruokapäiväkirjan pitämistä. Nopeasti huomaat mistä tyhjät kalorit tulee ja mistä on helpoin karsia.

Syö vasta kun on nälkä eikä muutaman tunnin välein. Pienennä annoksia. Vältä sokeria. Liiku jonkin verran. Vettä ei tarvitse juoda litroittain.

Ruoka on polttaine eikä rakkauden kohde.

Mitkä sun mitat on? Tuolla painolla voit olla pahasti keskivartalolihava - tai lihaksikas ja roteva selkeällä vyötäröllä. Pelkkä paino ei kerro paljoa jos vartalon koostumus ei ole tiedossa.

Itse painan enemmän kuin sinä ja lääkärille avauduin sokeririippuvuudestani. Pääsin ravintoterapeutille.

Ravintoterapeutin kanssa käytiin läpi syömiset ja juomiset ja aika helposti löytyi kaksi parannettavaa asiaa: iltapäivävälipala pitää olla runsaampi. Nyt pelkkä hedelmä ja se kostautuu iltasyömisenä. Ja toisena, joka päivä pitää liikkua tunti.

Suosittelen siis ravintoterapeuttia. Muutos ei välttämättä ole itse laihduttaminen vaan se tulee muutoksen myötä.

Laihtuminen ei ole dieetti vaan elämäntapamuutos. Siihen ei ole mitään poppakonsteja.

Jokin syyhän siihen on, miksi syöt liikaa ja miksi haet ylettömästi mielihyvää ruoasta. Selvitä se syy ja tee asialle jotain, niin painonpudotuksesta voi tulla pysyvää.

Eikä kannata aloittaa mitään kuuria, jonka lopetat jossain vaiheessa, vaan tee ruokavaliosta sellainen, että sitä on helppo noudattaa koko loppuelämä. Äärimmäiset dieetit toimivat harvoin.

Ja kiinnostaisi kyllä tietää, mitä söit karpatessasi. Oliko ruokavaliosi monipuolinen, ja saitko tarpeeksi kasviksia? Monilla on vääriä luuloja karppaamisesta, mikä johtaa todella yksipuoliseen, ongelmia aiheuttavaan ruokavalioon.

Vierailija kirjoitti:

Syö vasta kun on nälkä eikä muutaman tunnin välein. Pienennä annoksia. Vältä sokeria. Liiku jonkin verran. Vettä ei tarvitse juoda litroittain.

Ruoka on polttaine eikä rakkauden kohde.

Ruoka ei suinkaan ole pelkkä polttoaine.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Syö vasta kun on nälkä eikä muutaman tunnin välein. Pienennä annoksia. Vältä sokeria. Liiku jonkin verran. Vettä ei tarvitse juoda litroittain.

Ruoka on polttaine eikä rakkauden kohde.

Ruoka ei suinkaan ole pelkkä polttoaine.

Ei se lihaville olekaan, siksi he eivät laihdu. Sen voi ihan hyvin ajatella olevan pelkkä polttoaine eikä elämän sisältö.

Vierailija kirjoitti:

Mitkä sun mitat on? Tuolla painolla voit olla pahasti keskivartalolihava - tai lihaksikas ja roteva selkeällä vyötäröllä. Pelkkä paino ei kerro paljoa jos vartalon koostumus ei ole tiedossa.

Tuskin se lääkäri vastaanotolla katselee, millainen vartalo on malliltaan, jos kehotus painonpudotukseen perustuu liian korkeisiin verensokeriarvoihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitkä sun mitat on? Tuolla painolla voit olla pahasti keskivartalolihava - tai lihaksikas ja roteva selkeällä vyötäröllä. Pelkkä paino ei kerro paljoa jos vartalon koostumus ei ole tiedossa.

Tuskin se lääkäri vastaanotolla katselee, millainen vartalo on malliltaan, jos kehotus painonpudotukseen perustuu liian korkeisiin verensokeriarvoihin.

Se vähän oli pointti, että pitäisi katsella. Sen keskivartalolihavan hoito-ohjeet kun todennäköisesti pitäisi olla ihan erit, kuin sporttisen rotevan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitkä sun mitat on? Tuolla painolla voit olla pahasti keskivartalolihava - tai lihaksikas ja roteva selkeällä vyötäröllä. Pelkkä paino ei kerro paljoa jos vartalon koostumus ei ole tiedossa.

Tuskin se lääkäri vastaanotolla katselee, millainen vartalo on malliltaan, jos kehotus painonpudotukseen perustuu liian korkeisiin verensokeriarvoihin.

Se vähän oli pointti, että pitäisi katsella. Sen keskivartalolihavan hoito-ohjeet kun todennäköisesti pitäisi olla ihan erit, kuin sporttisen rotevan.

Millähän todennäköisyydellä juuri ap on "sporttinen roteva"? 0,01 %. Sellaiset tyypit ovat harvinaisia, ja ap mainitsi jojoilleensa painonsa kanssa vuosia, joten on todella epätodennäköistä, että juuri hän olisi litteävatsainen mutta huomattavan ylipainoinen tapaus. -eri-

Käyntiä ravitsemusterapeutilla suosittelen lämpimästi, kuten joku muukin tuolla ylempänä.

Itsellä takana se varmasti hyvin tavallinen tarina. Ennen kolmea kymppiä olin ihan hoikka (BMI 19-21), 30-40 vuoden välillä pientä pyöristymistä (BMI 22-23), mutta sitten 40 täytettyän alkoi paino kolkutella normaalin ylärajoja. Oli vaativa työ, pienet lapset yms. ja liikuntakerrat vähenivät aiemmasta, mutta en jaksanut välittää.  Perusterveenä ja liikunnallisena ihmisenä ajattelin, että kuuluu iän ja elämäntilanteen tuomiin muutoksiin tämä painon nousu.

Mutta annapa olla, kun BMI nousi 25:een (olen 169 cm, ja kun paino nousi 72 kg:een, tuli tuo maaginen lukema täyteen) aloin jo tuntea itseni sairaaksi, jatkuvaa närästystä, mahassa jatkuva kurina ja pörinä, turvotuksia yhtenään ja epämiellyttävä olo. Minulla todettiin myös palleatyrä. Eikä peilikuvakaan enää imarrellut. Silti oli vaikea tunnustaa edes itselleni, että sen lisäksi, että syön kyllä terveellistä, kasvispainotteista ruokaa, napsin aivan liikaa herkkuja. Jäätelöä, suklaata, keksiä yms. tuli popsittua päivittäin.

Onneksi sain lähetteen ravitsemusterapeutille johtuen noista mahavaivoista. Siellä tuli puhe myös toiveesta pieneen painonpudotukseen. Sen jälkeen, kun olin tunnustanut tuon napsimisen ammattilaiselle, oli vaikea enää kieltää totuutta itseltänikään. Ja ammattilaisen "valvonnassa" on huomattavasti helpompi myös pysyä sovitussa dieetissä ja luopua herkuista. Ensimmäiset viikot ovat vaikeita, mutta pikkuhiljaa helpottaa. Omalla kohdallani "uutta elämää" on nyt takana muutamia kuukausia. Paino putoaa tuskallisen hitaasti, mutta muutama kilo on jo pudonnut ja nyt ollaan alle tuon BMI 25:n. Olo on paljon freesimpi, maha on rauhoittunut ja motivaatio pysyä elämänmuutoksessa on kova.

Toki ihmiset ovat erilaisia, ja joillakin harvoilla yksilöillä painon nousu johtuu muusta kuin ylensyömisestä. Uskallan kuitenkin väittää, että totuuden kohtaaminen silmästä silmään olisi ratkaisu 90%:lle niistä, jotka vetoavat siihen, että syön terveellisesti ja liikun eikä paino silti putoa.

Vierailija kirjoitti:

Jokin syyhän siihen on, miksi syöt liikaa ja miksi haet ylettömästi mielihyvää ruoasta. Selvitä se syy ja tee asialle jotain, niin painonpudotuksesta voi tulla pysyvää.

Eikä kannata aloittaa mitään kuuria, jonka lopetat jossain vaiheessa, vaan tee ruokavaliosta sellainen, että sitä on helppo noudattaa koko loppuelämä. Äärimmäiset dieetit toimivat harvoin.

Ja kiinnostaisi kyllä tietää, mitä söit karpatessasi. Oliko ruokavaliosi monipuolinen, ja saitko tarpeeksi kasviksia? Monilla on vääriä luuloja karppaamisesta, mikä johtaa todella yksipuoliseen, ongelmia aiheuttavaan ruokavalioon.

Ei siitä ruuasta tarvitse hakea ylettömästi mielihyvää lihoakseen. Lihominen tapahtuu ihan huomaamatta, ainakin meillä naisilla, kun tulee 50 vuotta mittariin. Kyllä minäkin olin hoikka alle 30 v. Sitten raskauksien jälkeen jäi muutama lisäkilo. Ihan normaalipainon rajoissa kuitenkin pysyin. Vaatekoko muuttui 36:sta 40:een, mutta ei se pelkästään raskauksista johtunut. Kävin vähän tiheämmin kuntosalilla, minkä takia esim. reisiin ja olkavarsiin tuli paksuutta (lihasta) lisää.

Nyt vaihdevuosien alettua tuntuu, että mitä tahansa syö, se lihottaa. Tottakai perusenergiakulutus on pienentynyt, mutta veikkaan, että hormonaaliset muutokset vaikuttaa myös.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitkä sun mitat on? Tuolla painolla voit olla pahasti keskivartalolihava - tai lihaksikas ja roteva selkeällä vyötäröllä. Pelkkä paino ei kerro paljoa jos vartalon koostumus ei ole tiedossa.

Tuskin se lääkäri vastaanotolla katselee, millainen vartalo on malliltaan, jos kehotus painonpudotukseen perustuu liian korkeisiin verensokeriarvoihin.

Se vähän oli pointti, että pitäisi katsella. Sen keskivartalolihavan hoito-ohjeet kun todennäköisesti pitäisi olla ihan erit, kuin sporttisen rotevan.

Itse asiassa ei ole. Kysessä on aika yksinkertainen tilanne, jos painoa on liikaa noin paljon, niin sitä on liikaa rasvan muodossa. En tiedä mitä vartalotyyppiä tämä "sporttisen roteva" edustaa, mutta tällöin hänellä on myös liikaa elopainoa kehonsa hyvinvoinnin suhteen. 

Voit olla vaikka 100kg puhdasta lihasta ja hankkinut ne ties millä keinoin, ja siksi sairastua diabetekseen, koska se paino on kehollesi rasite. 

Lisäksi todennäköisyys, että maan tavallinen tallaaja olisi ylipainoinen eikä kehossa olisi ylimäärin rasvaa, on minimaalisen pieni. BMI ottaa tämänkin huomioon, vaikka kaikki haluaisitte ajatella jotain muuta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokin syyhän siihen on, miksi syöt liikaa ja miksi haet ylettömästi mielihyvää ruoasta. Selvitä se syy ja tee asialle jotain, niin painonpudotuksesta voi tulla pysyvää.

Eikä kannata aloittaa mitään kuuria, jonka lopetat jossain vaiheessa, vaan tee ruokavaliosta sellainen, että sitä on helppo noudattaa koko loppuelämä. Äärimmäiset dieetit toimivat harvoin.

Ja kiinnostaisi kyllä tietää, mitä söit karpatessasi. Oliko ruokavaliosi monipuolinen, ja saitko tarpeeksi kasviksia? Monilla on vääriä luuloja karppaamisesta, mikä johtaa todella yksipuoliseen, ongelmia aiheuttavaan ruokavalioon.

Ei siitä ruuasta tarvitse hakea ylettömästi mielihyvää lihoakseen. Lihominen tapahtuu ihan huomaamatta, ainakin meillä naisilla, kun tulee 50 vuotta mittariin. Kyllä minäkin olin hoikka alle 30 v. Sitten raskauksien jälkeen jäi muutama lisäkilo. Ihan normaalipainon rajoissa kuitenkin pysyin. Vaatekoko muuttui 36:sta 40:een, mutta ei se pelkästään raskauksista johtunut. Kävin vähän tiheämmin kuntosalilla, minkä takia esim. reisiin ja olkavarsiin tuli paksuutta (lihasta) lisää.

Nyt vaihdevuosien alettua tuntuu, että mitä tahansa syö, se lihottaa. Tottakai perusenergiakulutus on pienentynyt, mutta veikkaan, että hormonaaliset muutokset vaikuttaa myös.

Ap sanoi laihduttaneensa ainakin 20 kertaa, joten veikkaan, että taustalla on muutakin kuin hormonaaliset ja iän tuomat muutokset. Nimittäin vääristynyt suhde ruokaan ja syömiseen. Eikä ap tainnut edes mainita ikäänsä? Ja kyllä aika moni vaihdevuosi-ikäinenkin hakee ihan liikaa lohtua ja mielihyvää ruoasta, mikä vain pahentaa aineenvaihdunta- ym. ongelmia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitkä sun mitat on? Tuolla painolla voit olla pahasti keskivartalolihava - tai lihaksikas ja roteva selkeällä vyötäröllä. Pelkkä paino ei kerro paljoa jos vartalon koostumus ei ole tiedossa.

Tuskin se lääkäri vastaanotolla katselee, millainen vartalo on malliltaan, jos kehotus painonpudotukseen perustuu liian korkeisiin verensokeriarvoihin.

Se vähän oli pointti, että pitäisi katsella. Sen keskivartalolihavan hoito-ohjeet kun todennäköisesti pitäisi olla ihan erit, kuin sporttisen rotevan.

Siis meinaatko sä ihan tosissasi, että jos henkilöllä on ylipainoa ja diabetes uhkaa, lääkäri kehittää erilaiset hoito-ohjeet vartalon tyypistä riippuen? Kyllä se täsmähoitosuositus on painonpudotus kaikille ylipainoisille, joilla on kohonnut diabeteksen riski.

Ihmiskeho on nerokas keksintö siitäkin syystä että kulutus on hyvin pientä. Leipäpalalla jaksaa elää ja tehdä töitä vaikka kahdeksan tunnin ajan. Pitäisikö asioiden ollakaan toisin? Ajatelkaa jos asuisitte köyhyydessä eikä kaupostakaan saisi juuri mitään.

Täällä surraan kun täyden lautasaterian päälle ei voi päivityäin syödä suklaata, pullaa, karkkia koska paino nousee liikaa. Joo, ei ole reilua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Syö vasta kun on nälkä eikä muutaman tunnin välein. Pienennä annoksia. Vältä sokeria. Liiku jonkin verran. Vettä ei tarvitse juoda litroittain.

Ruoka on polttaine eikä rakkauden kohde.

Ruoka ei suinkaan ole pelkkä polttoaine.

Ei se lihaville olekaan, siksi he eivät laihdu. Sen voi ihan hyvin ajatella olevan pelkkä polttoaine eikä elämän sisältö.

Ruoka ei ole kenellekään pelkkä polttoaine.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitkä sun mitat on? Tuolla painolla voit olla pahasti keskivartalolihava - tai lihaksikas ja roteva selkeällä vyötäröllä. Pelkkä paino ei kerro paljoa jos vartalon koostumus ei ole tiedossa.

Tuskin se lääkäri vastaanotolla katselee, millainen vartalo on malliltaan, jos kehotus painonpudotukseen perustuu liian korkeisiin verensokeriarvoihin.

Se vähän oli pointti, että pitäisi katsella. Sen keskivartalolihavan hoito-ohjeet kun todennäköisesti pitäisi olla ihan erit, kuin sporttisen rotevan.

Itse asiassa ei ole. Kysessä on aika yksinkertainen tilanne, jos painoa on liikaa noin paljon, niin sitä on liikaa rasvan muodossa. En tiedä mitä vartalotyyppiä tämä "sporttisen roteva" edustaa, mutta tällöin hänellä on myös liikaa elopainoa kehonsa hyvinvoinnin suhteen. 

Voit olla vaikka 100kg puhdasta lihasta ja hankkinut ne ties millä keinoin, ja siksi sairastua diabetekseen, koska se paino on kehollesi rasite. 

Lisäksi todennäköisyys, että maan tavallinen tallaaja olisi ylipainoinen eikä kehossa olisi ylimäärin rasvaa, on minimaalisen pieni. BMI ottaa tämänkin huomioon, vaikka kaikki haluaisitte ajatella jotain muuta.

Kakkostyypin diabetes ei kyllä synny muusta kuin insuliiniresistenssistä ja se vaatii korkeaa verensokeria. Ei synny bodarille "elimistön rasittuessa painosta".

Lisäksi ruoka ei todellakaan ole vain polttoaine vaan myös rakennusaine.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitkä sun mitat on? Tuolla painolla voit olla pahasti keskivartalolihava - tai lihaksikas ja roteva selkeällä vyötäröllä. Pelkkä paino ei kerro paljoa jos vartalon koostumus ei ole tiedossa.

Tuskin se lääkäri vastaanotolla katselee, millainen vartalo on malliltaan, jos kehotus painonpudotukseen perustuu liian korkeisiin verensokeriarvoihin.

Se vähän oli pointti, että pitäisi katsella. Sen keskivartalolihavan hoito-ohjeet kun todennäköisesti pitäisi olla ihan erit, kuin sporttisen rotevan.

Itse asiassa ei ole. Kysessä on aika yksinkertainen tilanne, jos painoa on liikaa noin paljon, niin sitä on liikaa rasvan muodossa. En tiedä mitä vartalotyyppiä tämä "sporttisen roteva" edustaa, mutta tällöin hänellä on myös liikaa elopainoa kehonsa hyvinvoinnin suhteen. 

Voit olla vaikka 100kg puhdasta lihasta ja hankkinut ne ties millä keinoin, ja siksi sairastua diabetekseen, koska se paino on kehollesi rasite. 

Lisäksi todennäköisyys, että maan tavallinen tallaaja olisi ylipainoinen eikä kehossa olisi ylimäärin rasvaa, on minimaalisen pieni. BMI ottaa tämänkin huomioon, vaikka kaikki haluaisitte ajatella jotain muuta.

Että te olette typeriä.

Se keskivartalolihava syö ihan eri lailla ja liikkuu eri lailla kuin sporttinen ylipainoinen. Siksi hoito-ohjeet on erit, kun lähtötilanne on ihan erilainen.

Keskivartalolihavalle voi antaa perinteiset "älä syö pullaa ja liiku tunti päivässä" -ohjeet, mutta sille sporttiselle nämä on todennäköisesti ihan turhia ohjeita kun hän jo elää näin. Hänen ongelmansa on jossain muualla. Jos hänelle antaa samat ohjeet kuin sohvaperunalle, ei hän tee niillä mitään. Samoin kuin sohvaperuna ei tee mitään sporttisen ohjeilla, joka voi olla esim vaihtaa proteiinipirtelö sokerittomaan ja kaksi salikertaa aerobiseen liikuntaan.

Ihmisen lähtötilanne ja tavat pitää siis ottaa huomioon, koska samanpainoiset voivat elää hyvin eri tavoilla, ja siten tarvita ihan erilaiset ohjeet. Kyse ei ollut siitä ettei sen sporttisen tarvitse tehdä mitään, vaan siitä että hänen keinonsa ovat todennäköisesti ihan erilaiset kuin sen sohvaperunapullansyöjän.