Tajuaako sosiaalisesti kömpelö olevansa sosiaalisesti kömpelö

tajuaa.

vähän sama kuin kysyisit, "tajuaako kankea olevansa kankea".

Minä ainakin tajuan! :( En kyllä hehkuttaisi vaivaantuneita treffejä jälkeen päin, vaan todennäköisesti lähinnä syyttelisin itseäni idiootiksi.

Tyhmä ei useinkaan tajua olevansa tyhmä

Kai se riippuu ihmisestä. Kaikki ei tajua. Itse tajuan kyllä ja yritän jatkuvasti korjata asiaa. Tätä on suvussa. Me osataan kyllä hauskuuttaa ihmisiä ja jutella jänniä, mutta ei meistä kukaan osaa lukea toisia ihmisiä ja puolet porukasta taitaa olla kasvosokeitakin. Ajaudutaan helposti parisuhteisiin aika karseiden ihmisten kanssa. Moni vetäytyy vaan jossain vaiheessa jonnekin korpeen elämään erakkona.

Mutta on niitä tosiaan sellaisiakin, jotka eivät tajua.

Ei.

Ja moni kuvittelee virheellisesti "hyvien sosiaalisten taitojen" tarkoittavan sitä, että on äänessä koko ajan.

Omasta mielestäni se tarkoittaa myös tilan antamista toiselle, aktiivista kuuntelemista ja kohteliaita käytöstapoja sekä kehonkielen ymmärtämistä.

Kyllä ja ei.

Joskus ulkomailla olen huomannut olevani kömpelö, kun kulttuurilliset kuviot eivät ole tuttuja.

Joskus näkee sitten ihmisiä, jotka eivät ymmärrä olevansa kömpelöitä. Yleensä eivät ole siis ujoja, vaan juurikin päinvastoin. Koohaavat, kun pitäisi olla hiljaa. Yleensä täti-ihmisiä.

Jos on ujolla tavalla sosiaalisesti kömpelö, niin varmasti tajuaa, itse ainakin ja se lisää kömpelyyttäni kun jännitän että taas lohkaisen jotain tyhmää tai harmittelen että miksi menin aukaisemaan suuni. Jos on sellainen muiden päälle hölisijä ja tilanne tajuton höslääjä, ei välttämättä, en ainakaan koskaan ole kuullut tälläisten ihmisten voivottelvan että olisi pitänyt antaa muiden puhua

Tajuan. Nuorempana hoidin asian olemalla seurassa hiljaa, vaikka olen todella puhelias, ja keksin sanottavaa silloinkin kun muilla on se vaivautunut hiljaisuus. Tästä syystä minua pidettiin yleisesti koppavana, ylimielisenä, ja syrjäänvetäytyvänä, mikä jaksoi minut tuntevia ihmisiä naurattaa :D

Jossain vaiheessa päätin että antaa olla, puhun mitä puhun. Ai että minuun ihastuttiin, kun olin niin ihanan erilainen! :D Naiset taas pitivät outona, yleisesti ottaen, koska ne naiset jotka eivät pitäneen outona, pitivätkin sitten minusta todella paljon. Mutta olen kyllä sosiaalinen keh--ari. Jos en pidä diipadaapasääkeskustelusta, niin voin yhtäkkiä sanoa että voitaisiinko keskustella vaikka asiasta x, kun tämä sääkeskustelu on jotenkin niin nähty.

Tajuaa ne.

Mulla on paljon kokemusta tuosta treffikuviosta, myös muissa yhteyksissä kuin treffeillä. Se voi syntyä esim. niin että molemmat on sosiaalisesti kömpelöitä mutta toisen kommunikaatiotyyli on lisäksi epätavallinen eikä hän koe hiljaisuutta vaivautuneena vaan mukavana ja luontevana. Tai niin että toinen on sosiaalisesti taitamaton ja toinen kannattelee koko vuorovaikutusta, ja sosiaalisesti kömpelö ei ole kokenut tällaista usein koska kukaan ei hae hänen seuraansa aktiivisesti, joten hän tulkitsee toisen toiminnan molemminpuoliseksi kemiaksi.

Kyllä ja ei.

Tosi erilaisia ja omintakeisesti käyttäytyviä ihmisiä tavatessa yllättyn aina välillä siitä miten sinut ihminen on itsensä kanssa. Pätee ihan kaikkeen ihmisessä, ei vain sosiaaliseen kanssakäymiseen.

Hienosti sanoen, itsereflektion syvyys ja toistuvuus on tosi yksilöllistä.

Sosiaalisesti kömpelö ihminen ei ole tyhmä vaan sosiaalisesti kömpelö. Harjoituksen puutetta tai jännittäjä. 

En osaa vastata kuin omasta puolestani, mutta joo, todellakin tajuan. Olen ennemminkin hämmästynyt jos joku ajattelee, että minun seurassani on ollut ihanaa.

No jos on erittäin ujo, niin onnistuneet ensitreffithän voi olla juuri sellaiset, että ei ole oikeastaan sanonut juuri mitään ja toinen on pitänyt keskustelua yllä. Joillain kestää muutama tapaaminen, ennenkuin he pystyvät avautumaan vapaammin. Kylle se luultavasti tiedostetaan. Itse olen hölösuu, ja tiedostan sen kyllä.

En tiedä, tajuaako muut? Mutta itse tiedän olevani sosiaalisesti kömpelö. Tämä johtuu vuosien kiusaamisesta ja itsetunto-ongelmista.

Olen kyllä erittäinkin sanavalmis, mutta saatan töksäyttää jotain kaksimielistä. Tähän ei oikein ole lääkettä. Jos itsetuntoni kohoaisi, niin olisinko enää niin kömpelö? Jaa-a, ei voi tietää.

Vierailija kirjoitti:

Tajuan. Nuorempana hoidin asian olemalla seurassa hiljaa, vaikka olen todella puhelias, ja keksin sanottavaa silloinkin kun muilla on se vaivautunut hiljaisuus. Tästä syystä minua pidettiin yleisesti koppavana, ylimielisenä, ja syrjäänvetäytyvänä, mikä jaksoi minut tuntevia ihmisiä naurattaa :D

Jossain vaiheessa päätin että antaa olla, puhun mitä puhun. Ai että minuun ihastuttiin, kun olin niin ihanan erilainen! :D Naiset taas pitivät outona, yleisesti ottaen, koska ne naiset jotka eivät pitäneen outona, pitivätkin sitten minusta todella paljon. Mutta olen kyllä sosiaalinen keh--ari. Jos en pidä diipadaapasääkeskustelusta, niin voin yhtäkkiä sanoa että voitaisiinko keskustella vaikka asiasta x, kun tämä sääkeskustelu on jotenkin niin nähty.

Täällä toinen samanlainen :D Joskus aika suoraan sanon, ettei kiinnosta keskustella tietystä asiasta. Usein olen myös se, joka sanoo ääneen sen mitä muut ajattelevat. Onko tämä sitten hyvä vai huono asia, siitä voi olla montaa mieltä.

Sosiaalisesti kömpelö ekstrovertti ei useinkaan tajua. Sosiaalisesti kömpelö introvertti tajuaa usein vähän liiankin hyvin, ja se lisää kömpelöyttä entisestään. T. jälkimmäinen