Fiksut ja älykkäät ihmiset, miten jaksatte yksinkertaisia ihmisiä?
Itseäni aina ottaa päähän ihmisten yksinkertaisuus, erityisesti silloin kun se on jotenkin uhkaavaa, painostavaa tai vaikuttaa siihen, että jokin homma ei tapahdu. Miten jaksatte, kun ympäröivät ihmiset tuntuu tosi yksinkertaisilta?
Kommentit (179)
Meditoin tai muuten siirryn pois tieltä. Mua ärsyttää että tasan taatusti tiedän mistä joku tyyppi paasaa ja sanon vain että ruoka jäi uuniin.
Kotona otan yrttiteetä ja päikkärit.
Ilman että mitään jäi uuniin.
Pienissä lumenvalkeissa valheissa mittää pahaa ol. 😁🇫🇮
Siihen on tottunut nuoresta lähtien. Rima alas, ei suuria odotuksia. Ihmisissä on muutakin kuin heidän älynsä. Ja voi järjestää elämän niin, ettei seura ole tyhmää. Kirjojen parissa viihtyy usein hyvin.
Välillä ei meinaakaan jaksaa (oikeesti) mut onneksi isoin osa ihmisistä on ok, ja yllättävän monella leikkaa hyvinkin.
Vaikeinta oli hyväksyä se, että yliopistolla on niin paljon idiootteja.
Yleensäkin se, kun omanarvontunto on niiiiiin korkeella ja perustelut niiiiiiiin olemattomat.
Minua he eivät ärsytä ollenkaan. Olen erityisen hyvä siinä, että osaan esim. töissä niille vähän hidasälyisemmille selkeästi ja kärsivällisesti selittää asiat niin että he ymmärtävät ne. Tästä on kokemusta jo lapsuudesta, koska äitini on heikkolahjainen.
Uhkaava ja painostava yksinkertaisuus?
Helposti. En vietä aikaa netissä kovinkaan paljon.
Auttaa paljon kun ei kuvittele liikoja itsestään. Hyvinkin älykkäät ihmiset, millä tahansa mittarilla mitattuna, osaa olla todella vajaita joko hetkittäin tai aina tietyissä asioissa. Olen nähnyt tätä niin paljon että tiedän jo että jos joku tuntuu musta saatanan tyhmältä se ei oikeastaan tarkota muuta kun että en siedä sen ihmisen senhetkistä käytöstä.
Se vaan siis helpottaa turhautumista ja raivoa kun kertoo itselleen jonkun muun tarinan kuin "minä olen oikeassa, tuo on tyhmä, jos tuo vaan olis yhtä hyvä kun mä niin osais sekin toimia paremmin miksei kaikki oo niinku mä". Lisäksi auttaa kun muistaa ne hetket joina itse ei loistanut. Hyväksyy inhimillisyyden ja lakkaa odottamasta maailmalta, että ihmiset olisi sen kummempia mitä ovat. Ollaan kuitenkin kaikki parhaimmillamme vaan pari hassua prosenttia ajastamme.
Vierailija kirjoitti:
Uhkaava ja painostava yksinkertaisuus?
Tällä yritin tarkoittaa sitä, että yksinkertaisen ihmisen kanssa jokin asia ei keskustelun kautta etene, vaan junnaa paikoillaan ja sitten tilanteesta uhkaa tulla uhkaava ja painostava. Ja voi vielä olla, että tilanteesta on hankala poistua, kun asia pitäisi ratkaista ja edetä.
Selitän asiat tyhmien kielellä ja rikastan päivää. Jos ei osaa selittää asioita tyhmälle selkeästi, koska jokainen asia lopultakin on siten selitettävissä, niin ei ehkä itsekään ole niin fiksu kuin kuvittelee.
En jaksakaan. Parhaillaan kipuilen työkaverin kanssa jonka ainoa mielipide tämän viikon poliittisiin tapahtumiin oli ihmetellä miksi jotkut ovat kiinnostuneita kyseisistä uutisista. Aloitti vieläpä itse keskustelun tällä repliikillä ruokatauolla! Muu pöytäseurue sai antoisan keskustelun aiheesta mutta tämän yhden kommentit ilmaisivat taas jälleen kerran sen ettei oikein mikään muu kiinnosta kuin Seiskalehden juorupalsta.
En yritä heti bondata älyllisellä tasolla. Välillä minua on luultu tyhmemmäksi tämän takia. Jos rentoudun ja puhun mitä oikeasti ajattelen, syntyneestä hiljaisuudesta muistan taas ottaa huomioon. Mutta pääsääntöisesti en ajattele noin että tarvitsisi jaksaa ketään siksi ettei ole yhtä älykäs. Kaikista vaikeinta on itselleni jaksaa kontrollointihaluista ihmistä, joka omasta mielestään on oikeassa ja tietää kertoa miten minunkin tulisi toimia.
Noh, älykkäänä ihmisenä teen töitä täysin yksin. Henkilökohtaisesti itse valitsemani ystävät ja puoliso eivät ole yksinkertaisia, ja lasten kanssa taas pärjään hyvin, koska arvostan heidän omaperäisyyttään ja kehityspotentiaalia.
Vierailija kirjoitti:
En jaksakaan. Parhaillaan kipuilen työkaverin kanssa jonka ainoa mielipide tämän viikon poliittisiin tapahtumiin oli ihmetellä miksi jotkut ovat kiinnostuneita kyseisistä uutisista. Aloitti vieläpä itse keskustelun tällä repliikillä ruokatauolla! Muu pöytäseurue sai antoisan keskustelun aiheesta mutta tämän yhden kommentit ilmaisivat taas jälleen kerran sen ettei oikein mikään muu kiinnosta kuin Seiskalehden juorupalsta.
Nyt kuulostaa siltä, että Seiskalehden ystävä on teistä älykkäin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uhkaava ja painostava yksinkertaisuus?
Tällä yritin tarkoittaa sitä, että yksinkertaisen ihmisen kanssa jokin asia ei keskustelun kautta etene, vaan junnaa paikoillaan ja sitten tilanteesta uhkaa tulla uhkaava ja painostava. Ja voi vielä olla, että tilanteesta on hankala poistua, kun asia pitäisi ratkaista ja edetä.
Olen niin fiksu että en jää jankkaamaan kenenkään kanssa vaan osaan joko johdatella tilanteen eteenpäin tai poistua siitä mahdollisimman sutjakasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uhkaava ja painostava yksinkertaisuus?
Tällä yritin tarkoittaa sitä, että yksinkertaisen ihmisen kanssa jokin asia ei keskustelun kautta etene, vaan junnaa paikoillaan ja sitten tilanteesta uhkaa tulla uhkaava ja painostava. Ja voi vielä olla, että tilanteesta on hankala poistua, kun asia pitäisi ratkaista ja edetä.
Eikö tuossa kohtaa se ei-yksinkertainen kuitenkin saisi asian jotenkin junailtua, ennen kuin siitä tulee uhkaava?
Huonosti. Jos täytyy olla tuollaisessa seurassa, tarvitsen paljon palautumisaikaa yksin.
Jos pitää jatkuvasti olla tuollaisessa seurassa, varmaan pitää olla kuuntelematta mahdollisimman paljon ja/tai puhua korkeintaan keveistä aiheista, muutan alkaa kyrsiä.
Juon viinaa tyhmistääkseni itseäni. Näin siedän paremmin muitakin. Ja maailmaa yleensä.