Lue keskustelun säännöt.
Johtuvatko ujoudet ja paniikkihäiriöt ankarasta kotikasvatuksesta?
05.12.2019 |
Lapsena tuli selkään heti tai iski muuten jokin keskiaikainen häpeärangaistus jos teit tai sanoit jotain väärää.
Pahimmillaan vanhemmat toitottavat kokemaansa häpeää vielä jopa viisikymppisille lapsilleen, jos nämä tekevät elämässään valintoja jotka eivät tyydytäkään vanhempien mielipiteitä. Eipä siis ihme, että paniikki iskee paikassa kuin paikassa ja ihan minkä tahansa arkipäiväisen asian laukaisemana, kun vielä aikuisenakin saa pelätä lapsena saatuja pilkallisia sanoja sekä ilmassa viuhuvia ratsupiiskan iskuja, vaikka niitä ei enää todellisuudessa tulekaan.
Kannattaa siis miettiä kuinka toimii kasvattajana, eikä ainakaan toista samoja virheitä kuin omat vanhemmat ovat tehneet.
Kommentit (9)
Ei ole noin yksiselitteistä, kuten edellinen vastaajakin totesi on monen eri asian summa.
Itselle vähättelevä, rankaisukeskeinen kasvatus ja armeijakuri sai aikaan sen, että olen itseksenipärjäävä ja itseeniuskova aikuinen. Huonona puolena se, että vihaan käskyttämistä ja määräilyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä ne rankaisemiseen johtaneet väärin tekemiset tai sanomiset käytännössä olivat? Meillä remmiä tuli yleensä vaan silloin, jos asiasta oli jo pari kertaa sanottu, enkä silti ollut totellut. Ja esim. kotiintuloaikojen noudattaminen oli tärkeää, jos etukäteen ilmoittamatta myöhästyi, tuli siitä yleensä rangaistukseksi remmiä.
Vierailija kirjoitti:
Mitä ne rankaisemiseen johtaneet väärin tekemiset tai sanomiset käytännössä olivat? Meillä remmiä tuli yleensä vaan silloin, jos asiasta oli jo pari kertaa sanottu, enkä silti ollut totellut. Ja esim. kotiintuloaikojen noudattaminen oli tärkeää, jos etukäteen ilmoittamatta myöhästyi, tuli siitä yleensä rangaistukseksi remmiä.
On kyllä karua, jos jostain myöhästymisen kaltaisesta "rikoksesta" annettiin selkäsauna. Eikö aresti olisi jotenkin loogisempi: "jos et osaa tulla ajoissa, et mene ollenkaan"?
Ei. Minulla se vahvisti omaa temperamenttia. Sairastuin ulkopuolelta tulevasta paineesta
Pikemminkin päinvastoin.
Lapselle ei tule itsetuntoa, jos ei ole turvallisuutta. Turvallisuutta luo vanhemman ehdoton auktoriteetti ja siten päätäntävalta.
Tämä ei tarkoita mielivaltaa eikä väkivaltaa tietenkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Perintötekijät vaikuttaa aina, samoin kasvuympäristö (ja myöhempi elämä) voi aktivoida perinnöllisiä piirteitä, tapoja voi myös puhtaasti oppia, ravinto kokonaisuudessaan, meillä on myös yksilöllisiä eroja ravintoaineiden tarpeessa ja käsittelyssä.
"Itselle vähättelevä, rankaisukeskeinen kasvatus ja armeijakuri sai aikaan sen, että olen itseksenipärjäävä ja itseeniuskova aikuinen. "
- Kuin myös. Äärimmäisessä pidempikestoisessa rasituksessa kuitenkin iskee päälle ahdistus, masennus sosiaalisten tilanteiden pelko.
Viihaan myös käskyttämistä, määräilyä ja kontrollia. Mutta ei se huono puoli ole. Pikemminkin ajattelen niin, että minun vihan kautta kontrolloiva pääse ehkä käsiksi omiin ongelmiinsa. As if...
Ja itse kaukana määräilevästä, inhoan jopa tilanteita missä pitäisi määräillä. Se on huono puoli se!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei ole noin yksiselitteistä, kuten edellinen vastaajakin totesi on monen eri asian summa.
Itselle vähättelevä, rankaisukeskeinen kasvatus ja armeijakuri sai aikaan sen, että olen itseksenipärjäävä ja itseeniuskova aikuinen. Huonona puolena se, että vihaan käskyttämistä ja määräilyä.
Ehkä hänen ajatusketjunsa meni eri suuntaan kuin sinun. Että ei kaikista samanlaisen kasvatuksen saaneista tule samanlaisia, mutta että mikä hänen paniikkihäiriönsä syntymiseen on syynä.
Oma paniikkihäiriöini on ilmaantunut, kun perusturvallisuus on hajonnut ja suhteessa, jossa rajojani ylitettiin ja minua painostettiin.
Pohjalla synnynnäinen herkkä ja/tai ujo temperamentti, tähän päälle varhaisia nöyryytyksen kokemuksia -> sosiaalisten tilanteiden pelko/jännittäminen.