Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Masentunut ja yksinäinen olo. Tajusin myös sen, miksi en tule olemaan koskaan onnellinen
28.11.2019 |
Koska en pidä itsestäni. En ole tarpeeksi kaunis ja ihana edes itselleni joten miksi uskoisin olevani kenellekään muullekaan? Kaikki on loppujen lopuksi niin paljon kiinni omasta itsestä, siitä miten itse itseensä suhtautuu. Haaveilen aina juuri sellaisesta (minulle) täydellisestä kumppanista, mutta sitten muistan taas, että en tule sellaista saamaan ja vaikka jollain ihmeen tuurilla saisinkin, en kokisi olevani hänen arvoisensa. Miksi minun piti syntyä tällaiseksi? Miksi persoonani on tuntunut iän myötä muuttuvan koko ajan vain huonommaksi? Haluaisin vain olla rakastettu ja antaa saman toiselle. Suurimman osan nykyisestä ajastani haluaisin vain kuolla pois, kun tuntuu ettei sitä vähääkään toivoa elämän suhteen enää ole, mitä joskus nuorempana oli, vaikka ainahan minä olen ollut masentunut. Se toivon kipinä on vaan kadonnut matkan varrella.
Muuttuuko tämä joskus vielä paremmaksi? Jos ei, mitä minä täällä enää teen.
Kommentit (12)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko oikeasti sitä mieltä, että ainoastaan hyvä kumppani tekisi sinun elämästäsi mielekästä? Tuo on todella huono lähtökohta.
Pystyisitkö ottamaan yhteyttä lähimpään terveyskeskukseen ja juttelemaan tuntemuksistasi mielenterveyshoitajan tai psykologin kanssa. Kuulostaa kovasti siltä, että olet masentunut ja koet sen takia epävarmuutta monista asioista. Sinulla on kuitenkin voima muuttaa omaa ajattelutapaa ja alkaa kehittämään varmuutta optimistisempaan tulevaan. Itse olen saanut kovasti apua erinäisien epävarmuuksien käsittelystä ammattilaisen kanssa ja nyt tuntuu että on vahvempi ja rakkaampi itselleen ja näin myös kykeneväisempi olemaan toisen ihmisen kanssa. Voimia! <3
Vierailija kirjoitti:
Pystyisitkö ottamaan yhteyttä lähimpään terveyskeskukseen ja juttelemaan tuntemuksistasi mielenterveyshoitajan tai psykologin kanssa. Kuulostaa kovasti siltä, että olet masentunut ja koet sen takia epävarmuutta monista asioista. Sinulla on kuitenkin voima muuttaa omaa ajattelutapaa ja alkaa kehittämään varmuutta optimistisempaan tulevaan. Itse olen saanut kovasti apua erinäisien epävarmuuksien käsittelystä ammattilaisen kanssa ja nyt tuntuu että on vahvempi ja rakkaampi itselleen ja näin myös kykeneväisempi olemaan toisen ihmisen kanssa. Voimia! <3
Ei kaikkeen ole olemassa apua. Johan sen todistaa monet superjulkkiksetkin, jotka ovat saaneet elämältä varmasti paljon sekä ongelmiinsa luultavasti parasta mahdollista apua. Ja ovat silti päätyneet itsemurhaan, osa nuorempina ja osa vanhempina. Jos maailmankuva muodostuu ongelmalliseksi ja signaalit maailmasta ovat masentavia, niin vaikea noiden kanssa on elää. Kokemusta on.
Tietenkin ongelmia kannattaa yrittää ratkoa, enkä suosittele itsemurhaa. Tietenkään. Mutta ihmiset kokevat maailman hyvin eri tavoin. Nykymaailma ei vain sovellu herkille ja empaatyisille. Mitä vähemmän tajuaa, niin sitä onnellisempi sitä on. Voimia kuitenkin, itse kullekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihminen on sitä mitä ajattelee olevansa. Yritä siis olla ajattelematta noin ap.
Itse olen ollut lapsesta saakka masentunut ja yksin, kiitos niiden paskojen ihmisten joiden keskellä jouduin kasvamaan. Mutta eipä sitä kukaan huomannut joten nyt olen mieleltäni sairas aikuinen ja tikittävä aikapommi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulle ollaan oltu ilkeitä, sain neuvon, että en enään kotona mieti niitä ilkeitä asioita ja keskityn niihin asioihin jotka tekevät onnelliseksi
Itselläni on ollut samoja ajatuksia. Olen vasta aika nuori ihminen, mutta monet kerrat nämä asiat vaan pyörivät päässä ja oikeastaan elämä on aika rankkaa muutenkin. Olen lapsesta asti tavallaan "elänyt muiden mukaan ja heidän vuokseen" ja en ole tottunut saamaan itselleni mitään. Kukaan ei ole kysynyt miten voin. Olin kiusattu pitkään ja todella yksinäinen niin kuin olen vieläkin. Kumppanin saannista mietin itse, että minua ei tarvi kenenkään huolia ja en ansaitse ketään. Toisaalta en haaveile mistään "parhaasta" ihmisestä, kun oikeasti mietin, että olisi edes joku kun olen ihan yksin. Samalla suojelen itseäni, koska en kestä enää sitä kaikkea pahaa mitä olen ihmisiltä saanut. Olen aina itse pyrkinyt kohtelemaan muita hyvin ja kun kaikkea miettii niin elämässä ollut todella ilkeitä ihmisiä ja aina olen kokenut, että jotkut arvostelevat tai pilkkaavat. En ole kelvannut sellaisena kuin olen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sama, kersasta asti oon ollut masentunut ja vihannut itseäni, kavereita en ole ikinä saanut, ystävistä puhumattakaan (ellei mielikuvitusystäviä- ja maailmaa lasketa).
Ikinä ei oo ollut ketään jolle puhua asioista, joten oon pitänyt kaiken sisälläni, ja varmaan arvaattekin, ei pääty hyvin.m
Lisäksi koulukiusaaminen ja kylmä, turvaton, henkisesti väkivaltainen lapsuus ja hyväksikäyttö lapsena jätti sellaiset traumat etten niistä tuu ikinä parantumaan, varsinkaan kun en apua saanu ikinä. Lyhyesti sanottuna kasvoin sairaaksi sekopääksi.
Uskon kärsiväni masennuksen lisäksi muistakin mt-ongelmista, veikkaisin että ainakin dissosiaatiohäiriö, ja luultavasti myös joko epävakaa persoonallisuushäiriö tai kaksisuuntainen.
Nyt nuorena aikuisena aion vihdoin päästää itseni kärsimyksistä. Ei oo enää inhimillistä tällainen kituminen, vaikka luultavasti sen jostain syystä ansaitsisinkin
No voi nyyh nyyh nyyh taas. Hohhoijaa...
Alue: Aihe vapaa
😞