Miten saada toisen juominen loppumaan?

Jätä se sika. Niin kauan kun ihminen itse haluaa juoda sille ei kukaan toinen voi mitään. Vaikka olisi juomassa itsensä hen@giltä.

No ei ole mitään keinoa, millä toisen juomisen saa loppumaan, ainoastaan omansa. Eli miehen täytyy kyllä itse luopua siitä, keinolla millä hyvänsä. Piste.

Jos vaimoni joisi itsensä pikkuhiprakkaan vaikka joka toinen viikko, ei se häiritsisi minua.

Mutta jos hän vetäisi vaikkapa kerran kuussa perskännit, kompuroisi aamuneljältä kotiin oksennellen. Ei puhettakaan, että sietäisin.

Miesystävästäsi:

Kuvauksesi perusteella et voi tehdä mitään.

Mies on tiensä valinnut.

Et saa toista lopettamaan mitenkään. Lähde kun vielä voit.

Vierailija kirjoitti:

Jätä se sika. Niin kauan kun ihminen itse haluaa juoda sille ei kukaan toinen voi mitään. Vaikka olisi juomassa itsensä hen@giltä.

Näin mä ajattelin. Sinnittelen vielä tän loppuvuoden, mutta sitten saa olla. Ja näinhän se menee, että ero on sitten taas ylsi hyvä syy ryypätä:). Ihan sama. Nyt on pakko ajatella omia voimavaroja.♡ap

Jos juominen on siinä pisteessä, että pelkästään viikon kuivana sinnittely vaatii antabusta tuekseen, niin ryyppääminen on siinä vaiheessa luisunut jo pitkälle alkoholiongelman puolelle.

Sitten yksi totuus, mikä voi tuntua ikävältä mutta joka on siitä huolimatta sanottava: Sinä et voi saada tämän miehen juomista loppumaan. Sinä et voi saada kenenkään juomista loppumaan. Se on itse tajuttava, että juominen on karannut pahasti käsistä ja lopettamiseen on löydettävä motivaatio vain ja ainoastaan itsestä.

Jokin ulkopuolinen kimmoke voi toki laukaista tämän motivaation, jos itse on vähääkään joskus kyseenalaistanut juomisensa fiksuutta. Tämän miehen tapauksessa se voisi olla vaikkapa se, että eroat hänestä. Minun tapauksessani se oli itselleni täysin epätyypillinen, melkein psykoosia lähentelevä raivokohtaus humalassa.

t. ex-juoppo, nykyinen absolutisti

Assburger kirjoitti:

Jos vaimoni joisi itsensä pikkuhiprakkaan vaikka joka toinen viikko, ei se häiritsisi minua.

Mutta jos hän vetäisi vaikkapa kerran kuussa perskännit, kompuroisi aamuneljältä kotiin oksennellen. Ei puhettakaan, että sietäisin.

Miesystävästäsi:

Kuvauksesi perusteella et voi tehdä mitään.

Mies on tiensä valinnut.

Näinpä juuri. Ja hän on tosi kova uhriutumaan, kaikki on jonkun toisen syytä, mutta ei hänen. Ja kun kännis on niin kiva olla jne. Eli k akkapuhetta suorastaan. Tää vetää mun oman olotilan tosi huonoks. Käyn kuitenkin töissä ja pitäs pystyä tarjoamaan parasta.

Tekis mieli olla vastaamatta, kun seuraavan kerran soittaa....ap

Assburger kirjoitti:

Jos vaimoni joisi itsensä pikkuhiprakkaan vaikka joka toinen viikko, ei se häiritsisi minua.

Mutta jos hän vetäisi vaikkapa kerran kuussa perskännit, kompuroisi aamuneljältä kotiin oksennellen. Ei puhettakaan, että sietäisin.

Miesystävästäsi:

Kuvauksesi perusteella et voi tehdä mitään.

Mies on tiensä valinnut.

Voiko tuota tuon paremmin sanoa.

Erään burgerin ex-vaimo. Onneksi ei oo tarvinnut juopottelua kestää.

Vierailija kirjoitti:

Jos juominen on siinä pisteessä, että pelkästään viikon kuivana sinnittely vaatii antabusta tuekseen, niin ryyppääminen on siinä vaiheessa luisunut jo pitkälle alkoholiongelman puolelle.

Sitten yksi totuus, mikä voi tuntua ikävältä mutta joka on siitä huolimatta sanottava: Sinä et voi saada tämän miehen juomista loppumaan. Sinä et voi saada kenenkään juomista loppumaan. Se on itse tajuttava, että juominen on karannut pahasti käsistä ja lopettamiseen on löydettävä motivaatio vain ja ainoastaan itsestä.

Jokin ulkopuolinen kimmoke voi toki laukaista tämän motivaation, jos itse on vähääkään joskus kyseenalaistanut juomisensa fiksuutta. Tämän miehen tapauksessa se voisi olla vaikkapa se, että eroat hänestä. Minun tapauksessani se oli itselleni täysin epätyypillinen, melkein psykoosia lähentelevä raivokohtaus humalassa.

t. ex-juoppo, nykyinen absolutisti

Kyllä mä tiedostan, että hän itse on se avain tässä. Me erottiin kesällä jo kerran, juurikin tästä juomisesta riippuvista syistä. Ei se håntä saanut simliin mopettaan, "sekos" kuulema niin paljon, että ryyppäs ja sekoili. En tiedä mikä ihme mut sai palaamaan hänen luokseen takas. Ehkä halusin nähdä onko hän muuttunut. Ei ole. Ap

Vierailija kirjoitti:

Assburger kirjoitti:

Jos vaimoni joisi itsensä pikkuhiprakkaan vaikka joka toinen viikko, ei se häiritsisi minua.

Mutta jos hän vetäisi vaikkapa kerran kuussa perskännit, kompuroisi aamuneljältä kotiin oksennellen. Ei puhettakaan, että sietäisin.

Miesystävästäsi:

Kuvauksesi perusteella et voi tehdä mitään.

Mies on tiensä valinnut.

Näinpä juuri. Ja hän on tosi kova uhriutumaan, kaikki on jonkun toisen syytä, mutta ei hänen. Ja kun kännis on niin kiva olla jne. Eli k akkapuhetta suorastaan. Tää vetää mun oman olotilan tosi huonoks. Käyn kuitenkin töissä ja pitäs pystyä tarjoamaan parasta.

Tekis mieli olla vastaamatta, kun seuraavan kerran soittaa....ap

Minulla on nuoruudenystävä, josta on tullut alkoholisminsa myötä oikea kiviriippa.

Hän sairastaa kroonista, etenevää sairautta, jota liiallinen juominen provosoi.

Juomisen aiheuttamat ongelmat hän vierittää sairautensa piikkiin ja hänen juomiseensa kyllästymeet ja häneen etäisyyttä ottaneet hän tuomitsee siitä, etteivät he ymmärrä hänen sairauttaan ja ovat ilkeitä ihmisiä.

Hän ei osaa ottaa mitään vastuuta eöämästään, käyttää vähät resurssinsa harrastuksiinsa ja juomiseen, sitten on apua vailla perustarpeisiinsa.

Puhe ei auta, vaan alkaa uhriutuminen.

Alkoholisti ei viinasta luovu ennen kuin itse havahtuu tilanteeseen. Ja joskus tämä tulee sitten ihan liian myöhään.

Miksi et samantien eroa ennen joulua? Saat mennä hyvillä mielin vaikka vanhemmille eikä tarvitse miettiä lahjaa.

Kuullostat vaan valitettavasti siltä että et tule pääseemään miehestä enää eroon. Tiedät että miehellä ongelma, et tykkää siitä ja silti olet hänen kanssaan. Liian moni jää roikkumaan näihin juoppoihin uskoen että toinen ihminen voi parantaa alkoholismista tai uskoo juopon lupauksiin.

Ei se tilanne muutu vaikka odottelet vuoden loppuun. Hankaloittaa vaan omaa elämääsi. Kuullostaa kylmältä mutta parasta on sinulle itsellesi kun laitat välit poikki heti.

T:Alkoholistien lapsi

Ota ero! Älä pilaa tulevaisuuttasi!!!

t: väärin valinnut ja katkera siitä!

ps. Minä luulin että rakkaus parantaa! P-skat!!!!! Itkua kärsimystä, kunnes joi itsensä sairaalakuntoon vuosien jälkeen, sitten vasta kykenin eroamaan!

Et yhtään millään, jos toinen ei itse halua.

Parikymmentä vuotta sitten naapuriini muutti eronnut mies.

Eron syy oli tiukkapipoinen vaimo, joka hermostui parista kaljasta.

Pari kaljaa oli 3 litran pänikkä viiniä ja 2 mäyräkoiraa joka viikonloppu.

Kuulin, että isomminkin oli maistunut, mies oli juonut mm. firmansa.

Silti kaveri ei tunnustautunut alkoholistiksi.

Hän mm. suuttui, kun vaimoni kehotti häntä ostamaan korin kaljaa kerralla, ettei tarvitse lauantaina ruinata kyytiä kaljakauppaan(hakemaan sitä toista mäyräkoiraa).

Ukko kulki töissä, oli jopa esimiesasemassa, kahden pojan yksinhuoltaja.

Ei ole mitään oikeaa yleistämäärää, vain oma mielipide.

Eksä tissuttelee edelleen, minun asunnossani ei ole ollut eron jälkeen alkoholia ja molemmat käsittääkseni tyytyviä asiantilaan.

Minulla on alkoholiongelma. En käy baareissa, en oksentele, kukaan muu kuin puolisoni ei näe minua humalassa eikä hänkään tiedä, kuinka paljon oikeasti juon (noin 6 annosta/ilta). Olen töissä käyvä virkanainen, 50+. Älykäs, koulutettu, minulla on jopa päihdepuolen asiantuntemusta ja olen ollut erään sen alan organisaation hallituksessa.

Voin kertoa sinulle: rakastan puolisoani, mutta mikään, mitä hän tekisi, ei poistaisi riippuvuuttani. Se on niin vahva.

Pelasta itsesi, älä jää odottamaan joulua.

Assburger kirjoitti:

Jos vaimoni joisi itsensä pikkuhiprakkaan vaikka joka toinen viikko, ei se häiritsisi minua.

Mutta jos hän vetäisi vaikkapa kerran kuussa perskännit, kompuroisi aamuneljältä kotiin oksennellen. Ei puhettakaan, että sietäisin.

Miesystävästäsi:

Kuvauksesi perusteella et voi tehdä mitään.

Mies on tiensä valinnut.

Hyvä ettet sietäisi, pääsisi vaimosikin eroon tuollaisesta siasta joka täällä eilen haikaili 25 vuotta nuorempaa naista. Ps. En ihmettele jos vaimosi vetäisi kännejä.

Vierailija kirjoitti:

Ota ero! Älä pilaa tulevaisuuttasi!!!

t: väärin valinnut ja katkera siitä!

ps. Minä luulin että rakkaus parantaa! P-skat!!!!! Itkua kärsimystä, kunnes joi itsensä sairaalakuntoon vuosien jälkeen, sitten vasta kykenin eroamaan!

Onneksi ei asuta yhdessä. Sitä juuri mietin, että mun on elettävä elämäni omien arvojen mukaisesti. Jos tämmönen ryypiskelyn sietäminen on sitä, niin oon kyllä todella hukassa;D. Mä tiedän, että mun elämänlaatu paranee kun eroan, mutta miksi se silti tuntuu väärältä? Varmaan siksi, että sit oon "huolissaan" hänestä kokoajan. Ap