Miten saada toisen juominen loppumaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ota ero! Älä pilaa tulevaisuuttasi!!!

t: väärin valinnut ja katkera siitä!

ps. Minä luulin että rakkaus parantaa! P-skat!!!!! Itkua kärsimystä, kunnes joi itsensä sairaalakuntoon vuosien jälkeen, sitten vasta kykenin eroamaan!

Onneksi ei asuta yhdessä. Sitä juuri mietin, että mun on elettävä elämäni omien arvojen mukaisesti. Jos tämmönen ryypiskelyn sietäminen on sitä, niin oon kyllä todella hukassa;D. Mä tiedän, että mun elämänlaatu paranee kun eroan, mutta miksi se silti tuntuu väärältä? Varmaan siksi, että sit oon "huolissaan" hänestä kokoajan. Ap

Sinua vaan naurattaa. No, mitä ilmeisimmin aiot jatkaa huolehtimista, joten anna palaa.

Vierailija kirjoitti:

Assburger kirjoitti:

Jos vaimoni joisi itsensä pikkuhiprakkaan vaikka joka toinen viikko, ei se häiritsisi minua.

Mutta jos hän vetäisi vaikkapa kerran kuussa perskännit, kompuroisi aamuneljältä kotiin oksennellen. Ei puhettakaan, että sietäisin.

Miesystävästäsi:

Kuvauksesi perusteella et voi tehdä mitään.

Mies on tiensä valinnut.

Hyvä ettet sietäisi, pääsisi vaimosikin eroon tuollaisesta siasta joka täällä eilen haikaili 25 vuotta nuorempaa naista. Ps. En ihmettele jos vaimosi vetäisi kännejä.

Linkitäpä ketju, jossa olen tuollaista haiksillut.

Vierailija kirjoitti:

Assburger kirjoitti:

Jos vaimoni joisi itsensä pikkuhiprakkaan vaikka joka toinen viikko, ei se häiritsisi minua.

Mutta jos hän vetäisi vaikkapa kerran kuussa perskännit, kompuroisi aamuneljältä kotiin oksennellen. Ei puhettakaan, että sietäisin.

Miesystävästäsi:

Kuvauksesi perusteella et voi tehdä mitään.

Mies on tiensä valinnut.

Näinpä juuri. Ja hän on tosi kova uhriutumaan, kaikki on jonkun toisen syytä, mutta ei hänen. Ja kun kännis on niin kiva olla jne. Eli k akkapuhetta suorastaan. Tää vetää mun oman olotilan tosi huonoks. Käyn kuitenkin töissä ja pitäs pystyä tarjoamaan parasta.

Tekis mieli olla vastaamatta, kun seuraavan kerran soittaa....ap

Tottakai vastaat hänelle. Tai soitat itse ja pyydät juttelemaan. Keskustelussa sitten pistät välit poikki lopullisesti. Kerrot myös syyn siihen selkeästi ja sanot, että hän hakeutuu hoitoon.

Mutta tuskinpa sinä sitä teet, vaan homma jatkuu niin kuin tähänkin asti. Ei kannata valittaa kuitenkaan miehestä, jos itsellä ei ole munaa lopettaa suhdetta.

Tällasia aloituksia lukiessani tulee mietittyä, että lisäisikö se naisten kiinnostusta minuun, jos alkaisin alkoholisoitumaan. Saisinko jonkun tollaisen hoivaviettisen kiinnostuksen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ota ero! Älä pilaa tulevaisuuttasi!!!

t: väärin valinnut ja katkera siitä!

ps. Minä luulin että rakkaus parantaa! P-skat!!!!! Itkua kärsimystä, kunnes joi itsensä sairaalakuntoon vuosien jälkeen, sitten vasta kykenin eroamaan!

Onneksi ei asuta yhdessä. Sitä juuri mietin, että mun on elettävä elämäni omien arvojen mukaisesti. Jos tämmönen ryypiskelyn sietäminen on sitä, niin oon kyllä todella hukassa;D. Mä tiedän, että mun elämänlaatu paranee kun eroan, mutta miksi se silti tuntuu väärältä? Varmaan siksi, että sit oon "huolissaan" hänestä kokoajan. Ap

Sinua vaan naurattaa. No, mitä ilmeisimmin aiot jatkaa huolehtimista, joten anna palaa.

Samalle asialle pyörittelin täällä silmiäni. Ap haluaa nyt vain huomiota ja muulla ei ole väliä. Elämä jatkuu niin kuin tähänkin asti, mikään ei muutu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos juominen on siinä pisteessä, että pelkästään viikon kuivana sinnittely vaatii antabusta tuekseen, niin ryyppääminen on siinä vaiheessa luisunut jo pitkälle alkoholiongelman puolelle.

Sitten yksi totuus, mikä voi tuntua ikävältä mutta joka on siitä huolimatta sanottava: Sinä et voi saada tämän miehen juomista loppumaan. Sinä et voi saada kenenkään juomista loppumaan. Se on itse tajuttava, että juominen on karannut pahasti käsistä ja lopettamiseen on löydettävä motivaatio vain ja ainoastaan itsestä.

Jokin ulkopuolinen kimmoke voi toki laukaista tämän motivaation, jos itse on vähääkään joskus kyseenalaistanut juomisensa fiksuutta. Tämän miehen tapauksessa se voisi olla vaikkapa se, että eroat hänestä. Minun tapauksessani se oli itselleni täysin epätyypillinen, melkein psykoosia lähentelevä raivokohtaus humalassa.

t. ex-juoppo, nykyinen absolutisti

Kyllä mä tiedostan, että hän itse on se avain tässä. Me erottiin kesällä jo kerran, juurikin tästä juomisesta riippuvista syistä. Ei se håntä saanut simliin mopettaan, "sekos" kuulema niin paljon, että ryyppäs ja sekoili. En tiedä mikä ihme mut sai palaamaan hänen luokseen takas. Ehkä halusin nähdä onko hän muuttunut. Ei ole. Ap

Oletko sinä ap ihan kunnossa ja selvinpäin?

Jätä se mahdollisimman pian. Asia ei tule muuttumaan miksikään, kiusaat vain itseäsi. Äläkä kuuntele enää mitään ruikutusta ja lupauksia.

kysymys siitä, onko vähempää alkoholinkäyttöä haluava puoliso "liian ankara" on täysin irrelevantti. TIETENKIN hän on liian ankara sen mielestä, joka haluaa juoda. Mutta omaan elämäänsä suhteessa hän ei todellakaan ole liian ankara: hän haluaa elämän, jossa alkoholi on vähemmän läsnä.

Kummallakaan ei ole mitään velvollisuutta elää sellaista elämää kuin toinen tahtoo. Jos molemmat eivät tahdo samanlaista elämää - ja tässä selvästi eivät tahdo - on aika erota.

Ei tämä mitään huomionhakua ole. Olen aidosti huolissani itsestäni, koska elämästäni puuttuu ilo. Olen alkoholistin lapsi, joten en tiedä onko siinä syy miksi siedän? Toki tulee mietittyä, että löytääköhän sitä sitten enää ketään. Mutta ei yksinolossakaan mitään vikaa ole. Ihmisenä häm on noin muuten aivan ihana ja silloin kun alkoholi ei ole kuvioissa meillä on kyllä kivaa jne. Mutta onko tämä se hinta minkä haluan maksaa elämästäni. Ei ole. Ja toki olette oikeassa, että en varmaan saa päätöstä tehtyä. Jos yksi :D hymiö sai teidät ajattelemaan, että nauran tälle. Niin kyllä nauran halveksuen itselleni, kun en saa tätä päätökseen. Ap

Vierailija kirjoitti:

Ei tämä mitään huomionhakua ole. Olen aidosti huolissani itsestäni, koska elämästäni puuttuu ilo. Olen alkoholistin lapsi, joten en tiedä onko siinä syy miksi siedän? Toki tulee mietittyä, että löytääköhän sitä sitten enää ketään. Mutta ei yksinolossakaan mitään vikaa ole. Ihmisenä häm on noin muuten aivan ihana ja silloin kun alkoholi ei ole kuvioissa meillä on kyllä kivaa jne. Mutta onko tämä se hinta minkä haluan maksaa elämästäni. Ei ole. Ja toki olette oikeassa, että en varmaan saa päätöstä tehtyä. Jos yksi :D hymiö sai teidät ajattelemaan, että nauran tälle. Niin kyllä nauran halveksuen itselleni, kun en saa tätä päätökseen. Ap

Sinusta huutaa jo kauas, että olet alkoholistin lapsi. Ehkä olet siitä paikasta hieman noussut, mutta hyväksyt silti jo liikaa mieheltä, aivan niin kuin hyväksyit vanhempasi huomisenkin loppujen lopuksi.

Myös tuo pelko, että et saisi luultavasti ketään muutakaan kuuluu asiaan ja tuudittaudut vain uskomaan, että kaikki kääntyy hyväksi ja mies lopettaa juomisensa, kun oikein kovasti rakastat häntä.

Olette molemmat avun tarpeessa. Sinullekaan ei tekisi yhtään pahaa jutella pari kertaa ammattilaisen kanssa lapsuutesi traumoista ja sen jättämistä jäljistä. Aloita vaikka sillä ja mieti sitten suhdetta juoppoon uudelleen.

Lopettakaa vi*tu se juoppojen hyysääminen saa*ana!

Vierailija kirjoitti:

Ei tämä mitään huomionhakua ole. Olen aidosti huolissani itsestäni, koska elämästäni puuttuu ilo. Olen alkoholistin lapsi, joten en tiedä onko siinä syy miksi siedän? Toki tulee mietittyä, että löytääköhän sitä sitten enää ketään. Mutta ei yksinolossakaan mitään vikaa ole. Ihmisenä häm on noin muuten aivan ihana ja silloin kun alkoholi ei ole kuvioissa meillä on kyllä kivaa jne. Mutta onko tämä se hinta minkä haluan maksaa elämästäni. Ei ole. Ja toki olette oikeassa, että en varmaan saa päätöstä tehtyä. Jos yksi :D hymiö sai teidät ajattelemaan, että nauran tälle. Niin kyllä nauran halveksuen itselleni, kun en saa tätä päätökseen. Ap

Alkoholistin lapsena ymmärrät varmaan, että sinä olet nyt mahdollistaja.

Vierailija kirjoitti:

Tällasia aloituksia lukiessani tulee mietittyä, että lisäisikö se naisten kiinnostusta minuun, jos alkaisin alkoholisoitumaan. Saisinko jonkun tollaisen hoivaviettisen kiinnostuksen?

Varmaan joku päivittäin ryyppäävä työtön nainen sinusta kiinnostuisi. Onko se niin kivaa juoda päivittäin, riidellä ja laskea senttejä, mihin rahat riittää? Mutta sehän sinulle riittää, että sinulla on nainen, eikö vaan?

Just sain luettua kirjan loppuluisu, happotesti luettu jo aikaa sitten, suosittelen jos tollasen elämäntilanteen keskeltä itsensä löytää! Minnesota mallin hoito toimii, jos vaan alkoholistin sinne saa menemään, mut omaa elämäänsä ei sitä yrittäessä kannata pilata. Oma mies kävi kyseisen mallin läheishoidon päästäkseen siitä noidankehästä, kun useampi läheinen on alkoholisti joita oli tottunut sietämään ja mahdollistamaan.

Kun ei niitä läheisiä väkisin voi raitistaa vaikka miten hoivaisi ja rakastaisi, itsensä vaan pitää hoitaa kuntoon jotta saa oman elämänsä pelastettua sellaisen keskeltä.

”Sinusta huutaa jo kauas, että olet alkoholistin lapsi. Ehkä olet siitä paikasta hieman noussut, mutta hyväksyt silti jo liikaa mieheltä, aivan niin kuin hyväksyit vanhempasi huomisenkin loppujen lopuksi. ”

Millähän tavalla lapsi voi hyväksyä tai olla hyväksymättä vanhempiensa juomisen???

Olen nainen ja alkoholisti. Kärsivällinen mieheni yritti joskus sanoa asiasta mutta tietää nyt, ettei siitä ole apua.  

   Juon paljon ja ainoastaan minä itse voisin sille jotain. 

   Meillä on mieheni kanssa ollut koko ajan eri asunnot. Juon omassa huushollissani, mutta mieheni haluaa silti tulla luokseni.

   Kaippa siksi että känni ei varsinaisesti minusta näy. Juttelemme paljon, teemme kotihommia, harrastamme käsitöitä , katsomme elokuvia.  jne..

   En suinkaan vähättele juomistani. Se on ongelma, joka tulee tappamaan minut joskus, jollain tavalla.

    Vaikka mieheni on vapaaehtoisesti minun kanssani juomisestani huolimatta, sanon sinulle aloittaja, että jos se dokaaminen tuntuu yhtään pahalta, niin lähde pois. 

   Huolissaan olo on normaalia, mutta ole huolissasi myös itsestäsi.  

Ap, pari sanaa. Läheisriippuvuus ja "pelastaja". Alkoholistin lapsena et kyennyt pelastamaan vanhempaasi/vanhempiasi, joten nyt yrität pelastaa tuon miehen. Olet sairastunut läheisriippuvuuteen, varmaan jo lapsena, mutta nyt tuon ihmisen kanssa olet jo syvällä.

Sinä et saa miehen juomista loppumaan eikä se ole sinun tehtäväsi.

Lähde jo. Heti. Sinä et ole mitään velkaa tuolle ihmiselle, itsellesi sen sijaan olet. 

Sääli on maailman huonoin syy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tämä mitään huomionhakua ole. Olen aidosti huolissani itsestäni, koska elämästäni puuttuu ilo. Olen alkoholistin lapsi, joten en tiedä onko siinä syy miksi siedän? Toki tulee mietittyä, että löytääköhän sitä sitten enää ketään. Mutta ei yksinolossakaan mitään vikaa ole. Ihmisenä häm on noin muuten aivan ihana ja silloin kun alkoholi ei ole kuvioissa meillä on kyllä kivaa jne. Mutta onko tämä se hinta minkä haluan maksaa elämästäni. Ei ole. Ja toki olette oikeassa, että en varmaan saa päätöstä tehtyä. Jos yksi :D hymiö sai teidät ajattelemaan, että nauran tälle. Niin kyllä nauran halveksuen itselleni, kun en saa tätä päätökseen. Ap

Alkoholistin lapsena ymmärrät varmaan, että sinä olet nyt mahdollistaja.

Kerran sanoin hänelle, että selkäranka olisi hyvä kaivaa esille, että toi juominen vaikuttaa myös muhun "hänen ei tarvii tommosta pskaa kuunnella". Ja kaiken tän kommentin vain siedin. Voi vee, näinkö syväl on ne lapsuuden traumat. Välil tunnen itseni oikeesti pikkutytöks, joka yrittåå saada isän juomisen loppumaan - sitäkö mä tässä taas elän?.

On kyl niin voimat loppu. Töihinki joudun raahaamaan itteni...ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ota ero! Älä pilaa tulevaisuuttasi!!!

t: väärin valinnut ja katkera siitä!

ps. Minä luulin että rakkaus parantaa! P-skat!!!!! Itkua kärsimystä, kunnes joi itsensä sairaalakuntoon vuosien jälkeen, sitten vasta kykenin eroamaan!

Onneksi ei asuta yhdessä. Sitä juuri mietin, että mun on elettävä elämäni omien arvojen mukaisesti. Jos tämmönen ryypiskelyn sietäminen on sitä, niin oon kyllä todella hukassa;D. Mä tiedän, että mun elämänlaatu paranee kun eroan, mutta miksi se silti tuntuu väärältä? Varmaan siksi, että sit oon "huolissaan" hänestä kokoajan. Ap

Hän tekee omat valintansa ja sinä omasi. Kumpikin on vastuussa omasta elämästään ja omista valinnoistaan. Hänelle on juominen tärkeämpää kuin sinä ja suhteenne. Monet jatkaa vielä sen ensimmäisen haimatulehduksen ja maksakirroosinkin jälkeenkin juomista.

Vierailija kirjoitti:

Kerran sanoin hänelle, että selkäranka olisi hyvä kaivaa esille, että toi juominen vaikuttaa myös muhun "hänen ei tarvii tommosta pskaa kuunnella". Ja kaiken tän kommentin vain siedin. Voi vee, näinkö syväl on ne lapsuuden traumat. Välil tunnen itseni oikeesti pikkutytöks, joka yrittåå saada isän juomisen loppumaan - sitäkö mä tässä taas elän?.

On kyl niin voimat loppu. Töihinki joudun raahaamaan itteni...ap

Mulla on ilmeisesti sama tausta kuin sulla, ja nyt yritän löytää voimia erota pahasti alkoholisoituneesta miehestäni. Selityksiä on turha kuunnella, koska juomiseen löytyy aina syy: omalla miehellä esimerkiksi niin kova stressi, ettei saa rauhoituttua ilman kaljaa (joskus menee laatikollinenkin per päivä), toisaalta taas kesällä lomaillessakin on kiva juoda ihan yhtä paljon. Jos on surullisia tai iloisia uutisia tai liian tylsää, on suuntana aina kapakka. Syy löytyy aina. Kun kysyn, onko himo tosiaan niin kova, ettei pysty olemaan välillä päivääkään ilman, hän vetoaa näihin syihinsä, jotka mielestään kai oikeuttavat juomisen.

Yritä irtautua. Minäkin yritän.