Sinkkuillallinen

Katson usein ip-hömppänä Liv:n amerikkalaista sinkkuillallinen ohjelmaa. Siinä usein joku deiteistä on tumma vaikka hakija on valkoinen, olen miettinyt onko se tehty vain vanhanaisten näkemysten nujertamiseksi, musta ja valkoinen ei saisi naida toisiaan jne.

Olen miettinyt itseäni 30-kymppisenä suomalaisnaisena joka en tunnista itseäni rasistiksi, mutta haluaisin kyllä edeltävästi tietää jos minua oltaiisiin sokkotreffittämässä mustalle miehelle. Oikeastaan melkein kaikki muutkin ulkomaalaisuudet olisivat liian vierasta ihastumiselle. Ystävänä toki kaikki käy mutta romanttisessa mielessä on hyvin vaikeaa kuvitella kiinnostusta kuin jotain lähellä olevaa (esim ruotsalainen mies) kohtaan, joskin siinäkin se ettei voi puhua omalla äidinkielellään parisuheessa saattaisi nousta esteeksi. Mutta että ihastuminen tuntuu kuitenkin mahdollselta.

Tästä aloin miettiä omaa asennettani mistä tämä ajatus minulle tuli ja sitä mitä oikeastaan koen. En löydä tunteelleni mitään ns. järkiperustetta enkä edes ajattele että mustassa miehessä olisi jotain ”vikaa”, se vaan ei herätä mitään kutinaa vaikka miten kuvittelen että tyyppi saattaisi olla komea ja fiksu poliisi tai sydänkirurgi tms, niin silti ärtyisin jos joku sokottaisi minut treffeille kun sitä kuuluisaa kemioiden tunnetta ei ole.

Miten te muut koette? Oletteko katsoneet ko.ohjelmaa ja miettineet yhtään samoja juttuja?