Mieheni vihaa perhe-elämää?
Osaisikohan joku kommentoida tällaiseen tilanteeseen jotain? Tai tarjota vertaistukea?
Meillä meni monta vuotta hyvin ja molemmat haluttiin perustaa perhe. Pari vuotta naimisiin menon jälkeen alettiin yrittämään lasta, ja tärppäsi ekasta kierrosta. Raskaus oli hyvää aikaa, oltiin molemmat todella innoissamme tulevasta vauvasta. Mutta vauva-arki sitten muutti kaiken, mies alkoi ärsyyntymään metelistä, rahan menosta, siitä että vauva heräili öisin jne. Lapsi on nyt kaksi vuotta, ja mies on koko ajan huonolla päällä kotona ollessaan. Ilmeisesti töissä ja ulkona ja harrastuksissa ollessaan on hyvällä päällä. On lapsen kanssa vain pakon edessä, valittaa koko ajan minulle melusta ja sotkusta (esim. että lapsen lelut on levällään lattialla, mutta niinhän ne on kun lapsi niillä leikkii, ja ne siivotaan aina illalla kaappiin). Naama joka päivä norsunveellä. Kun kysyn mikä on, niin sanoo ei mikään. Vaikka kuinka hyvällä hetkellä kysyisin, niin aina sanoo ei mikään. Olen sitten päätellyt, että vihaa perhe-elämää, koska ei meillä keskinäisiä riitoja silleen ole.
Joku ehkä ehdottaa tähän eroa, mutta miten mies alkaisi viikko-isäksi, jos hän vihaa perhe-elämää? Sitten hän olisi ihan yksin sen sotkun ja melun kanssa eikä voisi paeta illaksi harrastuksiin ja jättää lapsi minulle kotiin, kuten nyt tekee. Ei varmaan tapaisi lasta ollenkaan, jos eroaisimme.
Kommentit (29)
Vierailija kirjoitti:
No kyl sen miehen pitäis vaan saada suunsa auki, paha tohon on sanoa mitään jos on vaan sun päätelmät asiasta.
Tulee mieleen että miehillä masennus usein oireilee ärtyisyytenä ja tunteena että muissa ihmisissä on vikaa. Olisiko selvittämisen arvoinen asia?
No kyllä olisi ja olen sitäkin kysellyt, mutta sanoo että ei ole masentunut. Eikä siis todellakaan suostu mihinkään lääkäriin, koska "ei ole masentunut". Melkein kaksi vuotta olen häneltä kysellyt että mikä mättää ja onko stressiä ja onko masennusta jne, mutta kun ei ole kahdessa vuodessa saanut suutaan auki niin kauanko sitä pitää sitten vielä odottaa. Ap
Parin duunin (ns koulutettujen työyhteisö) saunailloissa tekemäni gallupin perusteella vähän yli 40% ihan särmän ja vastuullisen oloisista miehistä vihaa perhe-elämää. Ja sitä että ottivat vakituisen "elätin"
Ei tuohon auta muu kuin joko kärsiä tai antaa lapsi pois. Lapsi pilaa miehen elämän niin siitä pitää sitten luopua tai miehen kärsiä sinne asti kun se muuttaa pois. Erohan tuohon ei auta koske sitä lasta joutuu silti näkemään ja siis eronhan mies haluaa lapsesta ei sinusta joten sekin on aika huono ratkaisu asiaan.
Vierailija kirjoitti:
Ei tuohon auta muu kuin joko kärsiä tai antaa lapsi pois. Lapsi pilaa miehen elämän niin siitä pitää sitten luopua tai miehen kärsiä sinne asti kun se muuttaa pois. Erohan tuohon ei auta koske sitä lasta joutuu silti näkemään ja siis eronhan mies haluaa lapsesta ei sinusta joten sekin on aika huono ratkaisu asiaan.
Ei ole kovin mukavaa elää samassa asunnossa kärsivän miehen kanssa, koska kun hän on koko ajan naama norsunveellä niin se vaikuttaa aika paljon yleiseen tunnelmaan kotona. Ap
Vierailija kirjoitti:
Parin duunin (ns koulutettujen työyhteisö) saunailloissa tekemäni gallupin perusteella vähän yli 40% ihan särmän ja vastuullisen oloisista miehistä vihaa perhe-elämää. Ja sitä että ottivat vakituisen "elätin"
Onko se vakituinen elätti siis se lapsi vai vaimo? Itse ainakin olen työssä, jossa on ihan ok palkka eli en minä miehen elätti ole, lapsi toki puoliksi on. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tuohon auta muu kuin joko kärsiä tai antaa lapsi pois. Lapsi pilaa miehen elämän niin siitä pitää sitten luopua tai miehen kärsiä sinne asti kun se muuttaa pois. Erohan tuohon ei auta koske sitä lasta joutuu silti näkemään ja siis eronhan mies haluaa lapsesta ei sinusta joten sekin on aika huono ratkaisu asiaan.
Ei ole kovin mukavaa elää samassa asunnossa kärsivän miehen kanssa, koska kun hän on koko ajan naama norsunveellä niin se vaikuttaa aika paljon yleiseen tunnelmaan kotona. Ap
Kyllä lapsikin sen huomaa, ehkä teidän pitäisi erota, että lapsen psyyke ei vauriodu. Parempi sekin että on tuntematon isä kuin päivittäin katsoa ihmistä joka kärsii läsnäolostasi. Sorry mutta näin tämä menee ja tuo mies tuolla yllä on ihan oikeassa, että miehet ei pääosin pidä perhe-elämästä paitsi silloin kun ikinä eivät ole paikalla ja vaimo tekee kaiken, eli eivät oikeasti osallistu kuin nimellisesti. Miestä ei kiinnosta ikuinen työleiri jota hassun hauskasti kuvataan kivaksi perhe-elämäksi eikä perhekuvioissa ole mitään mikä antaisi mitään. Hyvin harva mies kokee mitään mielekkyyttä perheestään. Siksi miehet pettää paljon ja harrastaa sivusuhteita, pitkiä työpäiviä, työmatkoja, harrastuksia joihin menee tolkuttomasti aikaa ja ihan mitä vaan millä voi olla pois kotoa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tuohon auta muu kuin joko kärsiä tai antaa lapsi pois. Lapsi pilaa miehen elämän niin siitä pitää sitten luopua tai miehen kärsiä sinne asti kun se muuttaa pois. Erohan tuohon ei auta koske sitä lasta joutuu silti näkemään ja siis eronhan mies haluaa lapsesta ei sinusta joten sekin on aika huono ratkaisu asiaan.
Ei ole kovin mukavaa elää samassa asunnossa kärsivän miehen kanssa, koska kun hän on koko ajan naama norsunveellä niin se vaikuttaa aika paljon yleiseen tunnelmaan kotona. Ap
Kyllä lapsikin sen huomaa, ehkä teidän pitäisi erota, että lapsen psyyke ei vauriodu. Parempi sekin että on tuntematon isä kuin päivittäin katsoa ihmistä joka kärsii läsnäolostasi. Sorry mutta näin tämä menee ja tuo mies tuolla yllä on ihan oikeassa, että miehet ei pääosin pidä perhe-elämästä paitsi silloin kun ikinä eivät ole paikalla ja vaimo tekee kaiken, eli eivät oikeasti osallistu kuin nimellisesti. Miestä ei kiinnosta ikuinen työleiri jota hassun hauskasti kuvataan kivaksi perhe-elämäksi eikä perhekuvioissa ole mitään mikä antaisi mitään. Hyvin harva mies kokee mitään mielekkyyttä perheestään. Siksi miehet pettää paljon ja harrastaa sivusuhteita, pitkiä työpäiviä, työmatkoja, harrastuksia joihin menee tolkuttomasti aikaa ja ihan mitä vaan millä voi olla pois kotoa
En vain usko, että mieheni haluaa erota. Siis jonkun periaatteen takia tai siis siksi, että on niin vastuullinen luonne, että hän varmaan ennemmin kärsii vaikka ikuisesti kuin eroaa tai ihan siksi että ei muiden silmissä kestä olla eronnut mies. Minun pitäisi ottaa hänestä ero, jota hän ihan varmasti vastustaisi ja loukkaantuisi siitä ja yrittäisi pahimmillaan sitten kostaa eron jälkeen hankaloittamalla asioita. Ap
Nyt kunnon riita päälle ja kissa pöydälle!!
Vierailija kirjoitti:
Nyt kunnon riita päälle ja kissa pöydälle!!
Ei sekään auta. Mies vain kuuntelee naama norsunveellä kun paasaan vihaisena ja siltikin vastaus on vain se, että "ei mikään", mies ei lähde riitaan mukaan eikä huutamallakaan saa hänen suuta auki. Eikä kauniisti kysymälläkään. Luulen että hän kärsii mutta on velvollisuuden tunnon vuoksi päättänyt kärsiä ja olla hiljaa asiasta eikä hänen päätä mikään käännä. Ap
Sillä on toinen nainen ja sitä kiukuttaa kun joutuu velvollisuudentunnosta olemaan sinun ja lapsenne kanssa.
Ei kai tuossa sitten mikään auta.
Vierailija kirjoitti:
Sillä on toinen nainen ja sitä kiukuttaa kun joutuu velvollisuudentunnosta olemaan sinun ja lapsenne kanssa.
En oikein tiedä. Meillä on kuitenkin joitan hyviä hetkiä yhdessä lapsen mentyä nukkumaan tai kun joskus harvoin pääsemme käymään kahden jossakin. Norsunveenaama näyttää katoavan ainakin puoliksi kun lapsi nukahtaa :( . Ap
Kysy suoria kysymyksiä, johon pakotat vastaamaan kyllä/ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tuohon auta muu kuin joko kärsiä tai antaa lapsi pois. Lapsi pilaa miehen elämän niin siitä pitää sitten luopua tai miehen kärsiä sinne asti kun se muuttaa pois. Erohan tuohon ei auta koske sitä lasta joutuu silti näkemään ja siis eronhan mies haluaa lapsesta ei sinusta joten sekin on aika huono ratkaisu asiaan.
Ei ole kovin mukavaa elää samassa asunnossa kärsivän miehen kanssa, koska kun hän on koko ajan naama norsunveellä niin se vaikuttaa aika paljon yleiseen tunnelmaan kotona. Ap
Kyllä lapsikin sen huomaa, ehkä teidän pitäisi erota, että lapsen psyyke ei vauriodu. Parempi sekin että on tuntematon isä kuin päivittäin katsoa ihmistä joka kärsii läsnäolostasi. Sorry mutta näin tämä menee ja tuo mies tuolla yllä on ihan oikeassa, että miehet ei pääosin pidä perhe-elämästä paitsi silloin kun ikinä eivät ole paikalla ja vaimo tekee kaiken, eli eivät oikeasti osallistu kuin nimellisesti. Miestä ei kiinnosta ikuinen työleiri jota hassun hauskasti kuvataan kivaksi perhe-elämäksi eikä perhekuvioissa ole mitään mikä antaisi mitään. Hyvin harva mies kokee mitään mielekkyyttä perheestään. Siksi miehet pettää paljon ja harrastaa sivusuhteita, pitkiä työpäiviä, työmatkoja, harrastuksia joihin menee tolkuttomasti aikaa ja ihan mitä vaan millä voi olla pois kotoa
En vain usko, että mieheni haluaa erota. Siis jonkun periaatteen takia tai siis siksi, että on niin vastuullinen luonne, että hän varmaan ennemmin kärsii vaikka ikuisesti kuin eroaa tai ihan siksi että ei muiden silmissä kestä olla eronnut mies. Minun pitäisi ottaa hänestä ero, jota hän ihan varmasti vastustaisi ja loukkaantuisi siitä ja yrittäisi pahimmillaan sitten kostaa eron jälkeen hankaloittamalla asioita. Ap
Niin mies on jäänyt suhteeseen koska on hyvä jätkä.(ei rakkaudesta, kunnioituksesta, jne)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sillä on toinen nainen ja sitä kiukuttaa kun joutuu velvollisuudentunnosta olemaan sinun ja lapsenne kanssa.
En oikein tiedä. Meillä on kuitenkin joitan hyviä hetkiä yhdessä lapsen mentyä nukkumaan tai kun joskus harvoin pääsemme käymään kahden jossakin. Norsunveenaama näyttää katoavan ainakin puoliksi kun lapsi nukahtaa :( . Ap
eli mies vihaa sitä lasta
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sillä on toinen nainen ja sitä kiukuttaa kun joutuu velvollisuudentunnosta olemaan sinun ja lapsenne kanssa.
En oikein tiedä. Meillä on kuitenkin joitan hyviä hetkiä yhdessä lapsen mentyä nukkumaan tai kun joskus harvoin pääsemme käymään kahden jossakin. Norsunveenaama näyttää katoavan ainakin puoliksi kun lapsi nukahtaa :( . Ap
eli mies vihaa sitä lasta
No ei kai nyt niinkään mutta ehkä vihaa sitä melua ja sotkua jonka se lapsi aiheuttaa. Ap
Mitäs jos koittaisit vielä mahdollisimman lämpimästi ja haavoittuvaisesti tuoda miehelle esiin että tilanne vaivaa sinua - niinkin paljon että kysyt neuvoa tuntemattomilta - ja ettei se voi jatkua sellaisena. Vaihtoehdot lienevät apua miehelle, apua sinulle itseksesi, tai tukea teille yhdessä. Keskimmäisestä vaihtoehdosta todennäköisesti seuraisi myös jossain vaiheessa halu ottaa mieskin mukaan tilanteen käsittelyyn. Voit myös koittaa aloittaa jollakin omalla harrastuksella kodin ulkopuolella siten että miehesi on silloin vastuussa lapsesta ja perhe-elämästä. Kertomasi mukaan se olisi vähintäänkin reilua koska miehellä noita harrastuksia on ja siksi, koska hän sanojesi mukaan valittaa sinulle yhteisistä asioista kuten lapsen elämään liittyvästä sotkusta.
Sinäkin ansaitset ympäristön jossa et yksin kannattele kaikkea vaan jossa voit rentoutua ja luottaa siihen että tärkeät asiat nousevat esiin. Lapselle myös miehen alitajuinen viesti on kivulias.
Voi olla että jokin uudessa arjessanne on yllättänyt miehesi niin ettei hän nyt osaa rentoutua. Hän tarvinnee tukea asioiden käsittelyyn ja uuden identiteetin rakentamiseen isänä. Voi olla että hän tiedostamattaan toistaa esim. oman isänsä kotona "läsnäolon" kaavaa. Jonkin tiedostamattoman läsnäolosta kertoisi mielestäni se, että hän on kuitenkin odottanut lasta innoissaan.
Toivon kovasti että teille aukeaisi keskusteluyhteys sitä kautta että ilmaisit tilanteen olevan ongelma SINULLE. Sinun hyvinvointisi takia tilanteeseen täytyy tulla muutos. Ja sinäkin tarvitset rentoa aikaa kodissa ja myös sen ulkopuolella.
Vierailija kirjoitti:
Parin duunin (ns koulutettujen työyhteisö) saunailloissa tekemäni gallupin perusteella vähän yli 40% ihan särmän ja vastuullisen oloisista miehistä vihaa perhe-elämää. Ja sitä että ottivat vakituisen "elätin"
Liikut vissiin aika hienoissa piireissä, jos sinun työporukan miehillä on varaa elättää työttömiä kotirouvia. Aika harvinainen tilanne Suomessa.
Aika moni mies ei tykkää pikkulapsivaiheesta. Kuulostaa ihan normaalilta suomalaiselta mieheltä.
No kyl sen miehen pitäis vaan saada suunsa auki, paha tohon on sanoa mitään jos on vaan sun päätelmät asiasta.
Tulee mieleen että miehillä masennus usein oireilee ärtyisyytenä ja tunteena että muissa ihmisissä on vikaa. Olisiko selvittämisen arvoinen asia?