Mieheni vihaa perhe-elämää?
Osaisikohan joku kommentoida tällaiseen tilanteeseen jotain? Tai tarjota vertaistukea?
Meillä meni monta vuotta hyvin ja molemmat haluttiin perustaa perhe. Pari vuotta naimisiin menon jälkeen alettiin yrittämään lasta, ja tärppäsi ekasta kierrosta. Raskaus oli hyvää aikaa, oltiin molemmat todella innoissamme tulevasta vauvasta. Mutta vauva-arki sitten muutti kaiken, mies alkoi ärsyyntymään metelistä, rahan menosta, siitä että vauva heräili öisin jne. Lapsi on nyt kaksi vuotta, ja mies on koko ajan huonolla päällä kotona ollessaan. Ilmeisesti töissä ja ulkona ja harrastuksissa ollessaan on hyvällä päällä. On lapsen kanssa vain pakon edessä, valittaa koko ajan minulle melusta ja sotkusta (esim. että lapsen lelut on levällään lattialla, mutta niinhän ne on kun lapsi niillä leikkii, ja ne siivotaan aina illalla kaappiin). Naama joka päivä norsunveellä. Kun kysyn mikä on, niin sanoo ei mikään. Vaikka kuinka hyvällä hetkellä kysyisin, niin aina sanoo ei mikään. Olen sitten päätellyt, että vihaa perhe-elämää, koska ei meillä keskinäisiä riitoja silleen ole.
Joku ehkä ehdottaa tähän eroa, mutta miten mies alkaisi viikko-isäksi, jos hän vihaa perhe-elämää? Sitten hän olisi ihan yksin sen sotkun ja melun kanssa eikä voisi paeta illaksi harrastuksiin ja jättää lapsi minulle kotiin, kuten nyt tekee. Ei varmaan tapaisi lasta ollenkaan, jos eroaisimme.
Kommentit (29)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Parin duunin (ns koulutettujen työyhteisö) saunailloissa tekemäni gallupin perusteella vähän yli 40% ihan särmän ja vastuullisen oloisista miehistä vihaa perhe-elämää. Ja sitä että ottivat vakituisen "elätin"
Liikut vissiin aika hienoissa piireissä, jos sinun työporukan miehillä on varaa elättää työttömiä kotirouvia. Aika harvinainen tilanne Suomessa.
Elätillä tarkoitetaan vain lasta ei vaimoa. Eihän lapsesta miehelle mitään iloa ole, vain pelkkä kuluerä. Vaimolta sentään saan pildeä ja suomessa pääsääntöisesti elättävät itse itsensä ja lapsensa vähintään puoliksi, toiset kokonaankin.
Tunnen eraan ihmisen, joka sanoi etta hanella meni isa "pilalle" sen jalkeen kun perheeseen tuli lapsia. Lapset eivat vaan yksinkertaisesti sopineet isalle. Tama purkautui just samalla lailla kun sina ap kerrot, plus etta kun lapset tulivat vanhemmiksi isa alkoi lyoda heita.
Eroon paattyi lopulta ja tama tuntemani ihminen ei ole ollut teini-ian jalkeen missaan yhteydessa isaansa.
En nyt sano etta sun miehelle kay nain, mutta joillekin vaan lapset ei sovi. Ja joskus eivat sita tajua ennen kuin on liian myohaista (so. etta ne lapset on jo olemassa).
Ihan kamalaa tuo on sen lapsen kannalta :(.
Kysypäs ihan suoraan mieheltäsi, että vihaako hän perhe-elämää tai katuuko lapsen hankkimista. Jos suoraan kysymykseen ei osaa edes yksisanaisesti mutista, että joo. Niin on kyllä avuton tyyppi.
Ja ihmetellään alhaista syntyvyyttä.
Kertomastasi voi vetää muunkin johtopäätöksen kuin että "mies viha perhe-elämää."
Hän voi myös olla kyllästynyt suhteeseenne. Saattaa pärjätä vuoroviikoin lapsen kanssa kahdestaan vallan mainiosti.
Ota ero. Sen lapses takia. t. norsunvtun lapsi
Mikset sano miehelle: "minusta meidän perhe-elämä on paskaa. Tunnetko sinäkin samoin?"