Lue keskustelun säännöt.
Mitä tehdä? Arki uuvuttaa
12.11.2019 |
Meillä on 9kk ikäinen maailman ihanin vauva, jonka lisäksi 5v ja 7v lapset. Olen aina ollut ihan tavallinen äiti, ulkoillut ja harrastanut lasten kanssa tavallisia asioita sekä tehnyt kotihommia sen kummemmin niistä väsymättä.
En ole kärsinyt minkäänlaisista mielenterveysongelmista, minulla on koulutus ja talous on suhteellisen vakaa.
Nyt kuitenkin tuntuu, että olen todella uuvuksissa. Vauva heräilee tiuhaan öisin, eikä päivälläkään nuku kuin kaksi tunnin pätkää liikkuvissa vaunuissa. Tuntuu etten ehdi tehdä mitään muuta kuin kotitöitä ja niihinkään aika ei meinaa riittää. Arki tuntuu niin kiireiseltä, että en ehdi edes istumaan rauhassa kupilliselle kahvia. Lehtitilauksenkin lopetin, kun huomasin kuljettavani paperinkeräykseen kolme lukematonta aikakauslehteä.
En voi harrastaa mitään, sillä minulla ei ole aikaa. Kampaajalla, hierojalla tai kosmetologilla haluaisin käydä, mutta minulla ei ole aikaa.
Puoliso on yrittäjä, ja rakentaa meille taloa. On siis poissa kotoa klo 6-20, joten arkea pyöritän ainoastaan minä. Sukumme ja perheemme asuu pohjoisessa, joten tukiverkostoa ei ole. Isommat lapset käyvät välillä kylässä ystäviensä luona.
Kaikki lapsemme ovat rakastettuja ja haluttuja, ja tiesin mitä arki vauvan kanssa on. Miksi ihmeessä koen kuitenkin valtavaa kaipuuta tehdä jotain muuta? Haaveilen hotelliviikonlopusta yksin, siitä että saisin nukkua edes yhden yön katkeamatonta unta tai lakata kynnet rauhassa.
Itkettää, tuntuu etten jaksaisi mitään, vaan toimin kuin robotti.
Soitin kerran mielenterveyshoitajalle, mutta hänen mielestään tilanteeni ei ole niin paha, että minun pitäisi varata hänelle aika. Hoitaja oli varmasti oikeassa.
Pahoitteluni sekavasta tekstistä, koin vaan tarvetta purkautua johonkin.
Kommentit (9)
Kerroit, että taloudellinen tilanteenne on ok . Jos ei talohommanne kestä sitä, että mies hetkiseksi irtautuisi rakentamisesta, niin voitteko palkata apua. Ensin tietysti niin, että olet paikalla, kun lastenhoitaja on paikalla, sitten aikaa pidentäen kun luottamus syntyy.
Ei ole väärin muistaa myös itseään. Hyvin voivien lasten takana, on hyvin voiva vanhempi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No onhan toi nyt tosi rankka tilanne kun on vauva ja talonrakennus. Koita antaa itsellesi armoa väsymisestä, se on ihan ymmärrettävää. Soita sille hoitajalle uudestaan ja kysy neuvolasta saisiko sitä kautta perhehoitajaa välillä että saisit nukuttua päikkärit.
Tiedän tuon tunteen, kun ei ehdi edes istua alas syömään ja pitää luksuksena, jos ehtii suihkussa ajella säärikarvat. Yleensä klo.06:00-23:00 ei ole minkäänlaista taukoa hengähtää.
Isommat lapset käyvät hoidossa ja koulussa? Muistan kun oli kolme pientä. Jaksoin, kun joku muu huolehti isompien ulkoilun ja leikkiseuran tarpeesta. Pienintä ei ollut pakko ulkoiluttaa muuten kuin isompien vienti ja haku matkoilla. Ulkoiluksi riitti siis kävellen tehdyt matkat, en käyttänyt autoa. Nuorin sai pyöriä hetken esim päiväkodin pihalla, kun isommat valmistautuivat lähtöön. Unohdin hiekkalaatikon reunalla istuskelun näin synkkänä vuodenaikana. Lapset eivät hajonneet, kun äitikään ei.
Vaikkapa vain kerran kuussa käyvä siivooja auttaa jo alkuun. On peruspuhtaus ainakin. Parissa tunnissakin saa jo ihmeitä riuska ihminen aikaan. Esim. Martoilla taitaa olla sopuhintaista kodinhoitoapua, riippuen paikkakunnasta tietenkin, ja varmaan on vastaaviakin. Ja tosiaankin, pyydä ja kysele apua sieltä mistä voit sitä saada.
Asiat tärkeysjärjestykseen; kaikki ylimääräinen pois. Ei tarvitse olla pullantuoksuinen mamma tms. jos on väsymyksestä puolikuollut. Ja einekset eivät ole synti tässä tapauksessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Palkatkaa joku lastenvahti niin että saat nukkua välillä vähintään 3h putkeen.
Kaikesta muusta selviää kun on nukkunut. Vauva ja talonrakennus ovat väliaikaisia vaiheita.
Älä haaveile vaan toteuta unelmasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No mutta sun tilanne ON tosi rankka. Olisi suorastaan ihme jos et olisi uuvuksissa. Tarvitsisit tukea, mutta perhe on kaukana. Oliko niin, ettei sinulla ole siellä ystäviä tai edes hyviä tuttuja? Voisiko jostain lasten harrastuksesta tai kerhosta löytyä sellaisia? Pelkkä jutteleminen voisi auttaa. Voisitko ottaa tavaksi soittaa vaikka äidille tai siskolle säännöllisesti ja jutella tunteistasi?
Lastenhoitoapua tarvitset myös. Usko pois, paikallinen MLL:n nuorikin hoitaja pärjää kyllä. Aina ne pärjäävät, vaikka niin moni äiti pelkää lastensa antamista hoitoon hetkeksikään. Meillä oli yhden onnettomuuden vuoksi aivan pakko käyttää hoitajia silloin kun lapset olivat tosi pieniä, ja opin luottamaan siihen että kaikki kyllä järjestyy vaikken olisi itse siinä vieressä koko ajan.
Auta itseäsi että jaksat auttaa muita. Tee niitä asioita joita koet tarvitsevasi. Kun uskallat pyytää apua, saatat yllättyä miten hyviä ihmisiä läheltäsi löytyy.
Minulla om vain kaksi lasta, mutta on ollut kausia jolloin tuntuu että jo siitä yhdestä päivästä selviäminen on mahdotonta.
T yrittäjän vaimo