Toiset äidit umpikateellisia ystäville ja tutuille, joiden lapset menestyvät

Hyvä aihe, tuttu myös itselleni ja varmaan monelle muulle. Omat lapseni menestyvät sekä koulussa että harrastuksissa hienosti. Jos osallistun vaikkapa johonkin koulun tapahtumaan, niin heti mammat ilkeilemässä ja juurikin tyhmän läpinäkyvästi. Myös lapsista voidaan puhua pahaa. Oikeasti aika kamalaa. Tähän jos yhdistyy vielä, että perhe on vähänkään varakkaampi ja se jotenkin näkyy niin avot. Tuskin opettajatkaan tajuaa tätä. Omista lapsista on keksitty valheitakin, jotka selkeästi olleet todennettavissa valheiksi. Tällainen on tosi ikävää, kun lapset ovat melko kilttejä ja ahkeran puoleisia. Siksi välttelen ja vetäydyn välillä koulun ja harrastusten tapahtumista. Tuo on niin uuvuttavaa.

Huh! Enpä ole tuollaiseen missään törmännyt. Outoa.

No jospa sä nyt kestäisit tuon yhden vastoinkäymisen, kun kerran muuten menee niin hyvin?

Vierailija kirjoitti:

Huh! Enpä ole tuollaiseen missään törmännyt. Outoa.

No on outoa.

Ja miksi sitä äitiä pitää kadehtia jos lapsi menestyy? Lastahan siinä pitäisi kadehtia.

Ymmärrän ap:ta. Perheemme on kokenut samaa. Miksei kateutta osata edes peitellä, kun ollaan kasvotuksin? Kateellinen nolaa siinä vain itsensä.

Jotkut elävät lastensa kautta. Sama ilmiö, joka toisilla ilmenee kateutena ja toisilla keuskeluna.

Nolompia on näiden menestyvien lasten äidit, jotka eivät kerta kaikkiaan voi muuta tehdä, kuin jauhaa siitä lapsestaan. Ketään ei ihan oikeasti kiinnosta, tuliko poikasi hiihtokisoissa ensimmäiseksi vai viimeiseksi, tai minkä numeron tyttösi sai matematiikan kokeesta.

Tuntuu, että jotkut halkeavat elleivät saa mölöttää lapsensa asioita kaikille.

Vierailija kirjoitti:

Nolompia on näiden menestyvien lasten äidit, jotka eivät kerta kaikkiaan voi muuta tehdä, kuin jauhaa siitä lapsestaan. Ketään ei ihan oikeasti kiinnosta, tuliko poikasi hiihtokisoissa ensimmäiseksi vai viimeiseksi, tai minkä numeron tyttösi sai matematiikan kokeesta.

Tuntuu, että jotkut halkeavat elleivät saa mölöttää lapsensa asioita kaikille.

Jep. Ja jos toista vain aihe kyllästyttää ja näyttää siksi kyllästynyttä naamaa, se tulkitaan kateudeksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nolompia on näiden menestyvien lasten äidit, jotka eivät kerta kaikkiaan voi muuta tehdä, kuin jauhaa siitä lapsestaan. Ketään ei ihan oikeasti kiinnosta, tuliko poikasi hiihtokisoissa ensimmäiseksi vai viimeiseksi, tai minkä numeron tyttösi sai matematiikan kokeesta.

Tuntuu, että jotkut halkeavat elleivät saa mölöttää lapsensa asioita kaikille.

Jep. Ja jos toista vain aihe kyllästyttää ja näyttää siksi kyllästynyttä naamaa, se tulkitaan kateudeksi.

Just näin.

Mä vien lapsen kerran viikossa suoraan jäähallille, kun heillä on luistelujakso koulussa, ja kun olen auttanut lapselle ja tämän kavereille luistimet jalkaan, kypärät päähän ja saattanut jäälle, jään hetkeksi seuraamaan luistelua. Joka kerta sellainen 3-4 äidin jengi jää kaakattamaan sinne kaukalon reunalle siitä, kenen lapsi sai taas eniten maaleja jääkiekossa tehtyä, kenen penska soittaa taas viulua joulukirkossa, kenen lapsi sai kokeesta vain ysin, koska oli aivoleikkauksessa ja ehti opiskella asiaa vain yhden päivän. Jokaisella vauva selässä tai kainalossa.

Kun kävelen heidän ohitseen poistuessani, voin tuntea sen tuijotuksen ja paremmuuden tunnon hajun :D ja niin olen heille kateellinen että.

Lastensa suorituksilla kehuskelijat ovat todella rasittavia. On eri juttu kertoa iloisia uutisia jostain hienosta mitalista tai muusta, mutta sellanen loputon paapatus että tarkkaan kerrotaan kuinka se ja sekin kehui ja kuinka lapsi on ihan Tajuttoman Lahjakas Ihan Kaikessa Mahdollisessa on väsyttävää. Jokaisella on vahvuudet ja heikkoudet. Ja eniten ilahdun kun kuulen että joku "alisuorittaja" on pynnännyt itsensä yli jonkinlaisen esteen.

Omakehujat eivät tajua että muut eivät ole kateellisia vaan väsyneitä kuuntelemaan.

Ei pidä paikkaansa, ovat vaan kyllästyneet juttuihisi.

Minua kiinnostavat äidit, jotka syyllistävät minua siitä, että heidän lapsensa eivät menesty. Vanhempainillassa yritän olla hiljaa, koska jokainen lauseeni torpataan sillä, että "hyvähän sinun on sanoa, kun lapset tottelevat tuosta vain, mutta tuskin pärjäsit meidän Mirjaleenan kanssa, kun sillä on vahva tahto". Ei voi sanoa, että ei sillä ole vahvaa tahtoa, sinä vain olet niin typerä, että et osaa laittaa rajoja ja sanoa ei. Muiden (äitien) mielestä fiksu lapsi on sama kuin alistettu lapsi ja he ylistävät omiaan, jotka luovasti unohtavat läksyjen tekemisen tai keksivät uusia tapoja kiusata muita. Kun sellaiset lapset kuulemma pärjäävät elämässä!

Omakehu on inhottavaa. Jotkut eivät tajua omakehun ja normaalin juttelun eroa. Kuulen mielelläni että jollain menee hienosti, mutta omakehua en jaksa.

Miks tää sama trollaa kokoajan?

Ah se vapaus kun ei oo lapsia ja erakoitunut! Hukutkaaa ihmissshaisdseen

Vierailija kirjoitti:

Nolompia on näiden menestyvien lasten äidit, jotka eivät kerta kaikkiaan voi muuta tehdä, kuin jauhaa siitä lapsestaan. Ketään ei ihan oikeasti kiinnosta, tuliko poikasi hiihtokisoissa ensimmäiseksi vai viimeiseksi, tai minkä numeron tyttösi sai matematiikan kokeesta.

Tuntuu, että jotkut halkeavat elleivät saa mölöttää lapsensa asioita kaikille.

Iso osa vanhemmista ei jauha, koska usein lopputulos on ap saama negatiivinen huomio.

Äitini oli sairaanhoitaja ja heillä töissä sai lähinnä valitella lasten oppimisvaikeuksia. Sekä veljeni että minä menestyimme koulussa hyvin, muut olettivat vanhempien preppaavan meitä jatkuvasti. Todellisuudessa hoidimme itse kouluasiat ilman erityistä pänttäämistä.

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän ap:ta. Perheemme on kokenut samaa. Miksei kateutta osata edes peitellä, kun ollaan kasvotuksin? Kateellinen nolaa siinä vain itsensä.

Käsi sydämellä: mä en koskaan, koskaan ole kuullut kenenkään mukavan, reilun ja hyvällä itsetunnolla varustetun ihmisen valittavan toisten kateudesta. Kertaakaan. Ikinä.

Se on joko harhaisuutta tai jotenkin itseaiheutettua aina.

Vierailija kirjoitti:

Minua kiinnostavat äidit, jotka syyllistävät minua siitä, että heidän lapsensa eivät menesty. Vanhempainillassa yritän olla hiljaa, koska jokainen lauseeni torpataan sillä, että "hyvähän sinun on sanoa, kun lapset tottelevat tuosta vain, mutta tuskin pärjäsit meidän Mirjaleenan kanssa, kun sillä on vahva tahto". Ei voi sanoa, että ei sillä ole vahvaa tahtoa, sinä vain olet niin typerä, että et osaa laittaa rajoja ja sanoa ei. Muiden (äitien) mielestä fiksu lapsi on sama kuin alistettu lapsi ja he ylistävät omiaan, jotka luovasti unohtavat läksyjen tekemisen tai keksivät uusia tapoja kiusata muita. Kun sellaiset lapset kuulemma pärjäävät elämässä!

Tämä, mutta taaperoiden kanssa. "Hyvähän minun on" kun taaperoni osaa käyttäytyä, noudattaa ohjeita eikä riehu, sanoo kaverini. Kaverini arki taas on kaoottista kun taapero kokoajan riehuu eikä usko puhetta, tekee mitä lystää. Kaverini "ei halua kulkea aina lapsen perässä kieltämässä." No minä olen kulkenut lapsen perässä, ohjannut, ennakoinut ja kieltänyt. Kaveri ei tätä tajua, vaan pitää minun lastani helppona ja omaansa voimakastahtoisena.

Ei me vanhemmat, joiden lapset menestyvät hyvin, sitä missään jauheta tai ainakaan suurin osa ei jauha. Mutta tietäväthän ja näkeväthän sen muut lapset ja vanhemmat. En ole koskaan kehunut lapsiani ja silti heitä kadehditaan, yritetään joskus mustamaalata jne. Tämä tuntuu olevan palkka, jos hoidat asiasi hyvin. Ilkeilyä lapselle ja vanhemmalle. Ja sitten opet ihmettelevät, kun vetäytyy vanhempien tapahtumista ja varmasti syyllistävät itseään. Tai vastaava kuvio harrastuksissa.